Xuanzang
Xuanzang (kiin.: 玄奘; pinyin: Xuánzàng) (602/603–664) oli kiinalainen buddhalainen munkki, tutkija, tutkimusmatkailija ja kääntäjä, joka lähensi Kiinaa ja Intiaa varhaisella Tang-kaudella.
Xuanzang syntyi Henanin maakunnassa joko vuonna 602 tai 603 ja oli jo nuorena hyvin lahjakas. Hän luki mielellään pyhiä kirjoituksia.
Hän asui Luoyangin kaupungissa ja meni 13-vuotiaana buddhalaisluostariin. Sui-dynastian kaatumisen aiheuttamien levottomuuksien takia hän matkusti Chengduun Sichuaniin. Sieltä hän lähti kiertämään Kiinaa ja etsimään buddhaisuuden pyhiä kirjoituksia. Lopulta hän päätyi Chang'anin kaupunkiin. Siellä heräsi hänen halunsa käydä Intiassa. Hän tiesi myös munkki Faxianin matkustaneen Intiaan ja tämän tavoin oli huolissaan Kiinaan päätyneiden buddhalaisten pyhien kirjoitusten epätäydellisyydestä ja väärintulkinnoista.
Xuanzangista tuli kuuluisa hänen 17 vuotta kestäneen Intian matkansa ansiosta. Hän tallensi matkan yksityiskohtaisesti omaelämäkertaansa, joka toimi pohjana ja innoituksena eeppiselle Xiyouji-romaanille. Matkan jälkeen vuonna 645 hänet toivotettiin tervetulleeksi takaisin, ja häntä pyydettiin useisiin korkeisiin maallisiin virkoihin, mutta hän kieltäytyi ja vetäytyi luostariin ja omistautui tutkimaan buddhalaisia tekstejä kuolemaansa saakka vuoteen 664.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Xuanzang Wikimedia Commonsissa
