Vasili Aksjonov
| Vasili Aksjonov | |
|---|---|
| Василий Аксёнов | |
 Vasili Aksjonov 1983. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1932 Kazan, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 6. heinäkuuta 2009 Moskova, Venäjä |
| Kansalaisuus | Venäjä |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Vasili Pavlovitš Aksjonov (ven. Васи́лий Па́влович Аксёнов, 20. elokuuta 1932 Kazan, Neuvostoliitto – 6. heinäkuuta 2009 Moskova, Venäjä[1]) oli venäläinen kirjailija.
Aksjonovin vanhemmat joutuivat 1937 vankileirille, ja hän itse kasvoi orpokodissa. Hän valmistui lääkäriksi Leningradin lääketieteellisestä korkeakoulusta.[2] Hän aloitti kirjallisen toimintansa Neuvostoliitossa, mutta joutui kriittisten mielipiteidensä takia lähtemään 1980 maanpakoon Yhdysvaltoihin. Hän opetti Venäjän kirjallisuutta George Masonin yliopistossa Fairfaxissa Virginiassa[2]. Neuvostoliiton hajottua Aksjonov alkoi jälleen vierailla Venäjällä. Hän asui vaimonsa Maya Zmeulin kanssa Moskovassa. Hänellä oli asunto myös Ranskassa Biarritzissa.
Maanpakolaisuuteen Aksjonovin ajoi erityisesti hänen teoksensa Ozhog ('polte'), jossa hän kuvasi kiellettyä aihetta, Stalinin ajan sortoa.[3] Teos Volterjantsy i volterjanki ('Voltairelaismiehiä ja voltairelaisnaisia') perustuu Katariina Suuren ja Voltairen väliseen kirjeenvaihtoon. Teos sai venäläisen Booker-palkinnon vuonna 2004.
Viimeiseksi jäänyt teos Redkie zemli (2007, Редкие земли, 'harvinaiset maat') on kriittisesti nyky-Venäjään suhtautuva romaani. Se on FSB:n syrjäyttämän oligarkin muotokuva ja viittaa Mihail Hodorkovskiin.[2] Toisin kuin Aleksandr Solženitsyn ja monet muut kansallismieliset toisinajattelijat, hän edusti vapaamielistä demokratiaa kannattavaa näkemystä.[4]
Aksjonovin trilogiasta Moskovskaja saga, on tehty televisiosarja, joka oli Venäjällä yksi katsotuimmista ohjelmista. Trilogia ilmestyi 1992 ja kertoo Stalinin terrorin alla kamppailevasta perheestä. Aksjonovilta ilmestyi kaikkiaan 20 teosta.[2]
Aksjonovin äiti oli kirjailija Jevgenija Ginzburg.[5]
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virkaveljet (Kollegi, 1960), suom. Alli Airola, Moskova: Vieraskielisen kirjallisuuden kustannusliike 1963. Sarja: Neuvostonovelleja
- Matkalippu tähtiin (Zvezdnyi bile, 1961), suom. Esa Adrian, Helsinki: Tammi 1963. Sarja: Horisontti 2
- Krimin saari (Ostrov Krym, 1981), suom. Esa Adrian, Jyväskylä: Gummerus 1984 ISBN 951-20-2553-1
- Novellit
- Sesongin jälkeen, antologiassa: Neuvostoproosaa. 3, Uusimmat vuosikymmenet, valikoinut Sergei Zalygin, venäjän kielestä suom. Esa Adrian, WSOY 1979 ISBN 951-0-09401-3
- Kuumatka puolitiessä, antologiassa: Kananjumala: uutta venäläistä proosaa, toimittanut Hans Björkegren. Helsinki: Tammi 1963
- Nuoruus tanssii tähtien loisteessa (teoksesta Matkalippu tähtiin), antologiassa: Teemana tänään. 1, Uutta kohti, Helsinki: WSOY 1973 ISBN 951-0-05687-1
- Isä, suom. Markku Lahtela, julkaisussa: Parnasso, vsk. 13 (1963), nro 2, s. 112–121
- antologiassa: Kirsikankivi: Neuvostonovelleja ja -kertomuksia, toimittanut Ulla-Liisa Heino, Helsinki: Kansankulttuuri 1967
- Koripallon ystäville
- Voitto
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Скончался писатель Василий Аксенов echo.msk.ru. 6.7.2009. Viitattu 6.7.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Petäjä, Jukka: Maanpakolainen palasi Venäjälle. (Muistokirjoitus) Helsingin Sanomat, 9.7.2009, s. B5. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Vasily Aksyonov, Penrussia
- ↑ Ilya Somin, Vasily Aksyonov, The Volokh conspiracy
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Aksjonov, Vasili”, Otavan kirjallisuustieto, s. 24. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
| ||||||||||||||||||||||
