Vaino
| Osa artikkelisarjaa |
| Syrjintä |
|---|
 |
Vaino on Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä määritelty rikos ihmisyyttä vastaan, joka tarkoittaa perusoikeuksien tahallista ja törkeää eväämistä kansainvälisen oikeuden vastaisesti ryhmän tai yhteisön ominaisuuksien vuoksi.[1][2]
Vaino yhdistyy usein vihapuheeseen. Vihapuheella on ollut vainoissa erilaisia rooleja ja itse vainot ovat erilaisia, mutta on vaikea löytää vainoa, joka olisi kokonaan vailla vihapuhetta: "Stalinin vainot olivat tyystin toisenlaisia luonteeltaan kuin Hitlerin, vaikka molemmat päätyivät miljooniin ja taas miljooniin uhreihin. Hitler tarvitsi paljon enemmän vihapuhetta."[3]
Natsismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Antisemitismi
Ehkä yksi tunnetuimmista modernin ajan esimerkeistä on natsi-Saksan juutalaisvaino. Valkoinen saksalainen valtaväestö lietsoi vihaa juutalaisia kohtaan ja käytti muun muassa rodullista, etnistä ja uskonnollista erilaisuutta verukkeena toimilleen. Juutalaisten katsottiin muun muassa edustavan alempaa rotua, jolla ei ollut ihmisarvoa samalla tavalla kuin valkoisilla saksalaisilla. Natsien luomien stereotypioiden ja näkemysten mukaan juutalaisten vähemmistöllä oli kuitenkin suurempi vaikutus yhteiskuntaan – erityisesti talouselämään – kuin enemmistönä olleiden saksalaisten. Myös Saksan tappiota ensimmäisessä maailmansodassa pidettiin juutalaisten (sekä kommunistien) syynä.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tasavallan presidentin asetus kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön voimaansaattamisesta sekä perussäännön lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja perussäännön soveltamisesta annetun lain voimaantulosta, 14.06.2002
- ↑ Definitions: Crimes Against Humanity United Nations Office on Genocide Prevention and the Responsibility to Protect. Viitattu 21.6.2022.
- ↑ Kaartinen, Marjo (toim.): ”Esipuhe”, Vihan pitkät jäljet - menneisyydestä, vainosta, vihasta ja siitä, mitä meidän olisi sille tehtävä, s. 10. Turun yliopisto, 2018. ISBN 978-951-29-7402-3 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.6.2019). (Arkistoitu – Internet Archive)