Tatra T138

Tatra T138
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Tšekkoslovakia
Valmistaja	Tatra Narodni Podnik, Kopřivnice
Valmistusvuodet	1959 - 1971
Tuotantomäärä	45 900 kappaletta
Edeltäjä	Tatra T111
Seuraaja	Tatra T148
Kantavuus	12 000 kg; maastossa 8 000 kg[1]
Akseliväli	6×6: 4 260 + 1 320 mm; tai 3 690 + 1 320 mm; 4×4: 4 550 mm
Maavara	290 mm
Suurin sallittu perävaunun massa	15 000 kg[2]
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus	11 762 cm³
Teho	132,5 kW / 2000 1/min
Vääntö	720 Nm / 1200 1/min
Polttoaine	dieselöljy
Kulutus	36 l /100 km
Vetotapa	6×6 / 4×4, etuakseli irrotuskytkimellä
Vaihteisto	5+1; vaihteet 2 - 5 synkronoitu
Jarrut	paineilmakäyttöiset kaksipiiriset rumpujarrut
Infobox OK

Tatra T138 on tšekkoslovakialaisen Tatran vuosina 1959 - 1971 valmistama kuorma-automalli. Se kehitettiin seuraajaksi T111-mallille, jota valmistettiin rinnalla vuoteen 1962 asti.

Päätös T111:n korvaamisesta syntyi jo 1952. T138 esiteltiin yhdessä T137:n kanssa Tšekkoslovakian toisilla koneenrakennusmessuilla Brnossa 1956. 70 % auton osista periytyi T111:stä.

T138:ssa oli voimanlähteenä Julius Mackerlen suunnittelema täysin uusi, ilmajäähdytetty nelitahtinen V8-dieselmoottori mallinimeltään T928. Se oli edeltäjäänsä, T111:ssä käytettyä V12-moottoria taloudellisempi, kevyempi ja yksinkertaisempi. Imu- ja pakoventtiilit toimivat yhden, sylinterilohkoon sijoitetun nokka-akselin ja työntötankojen välityksellä. Sylinteririvien välissä oli jäähdytyspuhallin, jonka pyörimisnopeus säätyi termostaatin ja hydraulisesti toimivan kytkimen kautta.

Moottori oli sijoitettu etuakselin etupuolelle. Sen ja vaihteiston välissä oli lyhyt väliakseli. Kytkin oli kaksilevyinen ja kuiva, ja mukavuusvarusteena oli alipainetehostin. Vaihteisto oli viisivaihteinen ja vaihteet 2-5 oli synkronoitu. Tämän lisäksi autossa oli kaksiportainen alennusvaihde.

Autossa oli kantavana rakenteena keskusputkirunko, johon voimansiirto oli yhdistetty. Putken etupäässä oli etuakselin tasauspyörästö ja sen takana oli pätkä runkoputkea, jonka sisällä kulki etuakselille menevä kardaaniakseli. Putken takapäässä oli alennusvaihde, josta lähti runkoputki kardaaniakseleineen taka-akselille. Kaksiakselisella telillä varustettujen mallien tasauspyörästöjen välillä putkirakenne oli toteutettu vastaavasti. Jokaiselta akselilta löytyi sähköpneumaattisesti toimiva tasauspyörästön lukko.

Kaikilla akseleilla oli heilurityyppinen erillisjousitus. Etuakselilla oli vääntösauvajousitus. Nelivetoisessa muunnelmassa taka-akseli oli jousitettu vastaavasti, mutta telillä varustetussa mallissa oli pitkittäin asetetut puolielliptiset lehtijouset, jotka toimivat samalla telin keinuvipuina.

Jarruina oli paineilmatoimiset, kaksipiiriset rumpujarrut. Seisontajarrua varten runkoputken takapäähän oli rakennettu erillinen jarrurumpu, joka vaikutti suoraan voimansiirtoon.

T138:ssa oli panostettu kuljettajan ergonomiaan. Autossa oli muun muassa hydraulinen ohjaustehostin ja paineilmatehosteinen kytkin. Sähköjärjestelmä oli PAL Magnetonin valmistama 24-volttinen ja auton huippunopeus oli 71 km/h.

Vääntöjäykän rungon, erillisjousituksen ja jokapyörävedon ansiosta auto oli erittäin maastokelpoinen. Keskusputkirunkorakenteen teknisten hyötyjen lisäksi ratkaisun etuna oli modulaarisuus, sillä rungon mittaa pystyi helposti muuttamaan sovelluskohtaisesti.

T138 oli laajasti käytössä erilaisten ajoneuvosovellusten alustana. Erityisen suosittu se oli maansiirtoajossa, mutta niitä oli paljon myös nosturi-, palo- ja betoniautojen alustoina.

Turboahtimella varustettujen versioiden mallinimi oli T138 NT6×6.

Armeijan sovelluksista merkittävimmässä roolissa oli pioneerien koottavan ponttonisillan kuljetukseen käyttämä sovellus T138PP16V. Järjestelmä oli 1960-luvulla eräs parhaista alallaan nopean pystytettävyytensä ansiosta. Muita pioneeriaselajin käyttämiä T138:n alustalle rakennettuja sovelluksia olivat kaivinkone T138D-031a, liikkuva porauskalusto PZV, huoltoauto AV-8, nosturiauto AB-063 ja maansiirtoajoneuvo T138S-1/S-3. Lavalla varustettua mallia T138VN käytettiin raskaiden kuormien siirtelyyn sekä 100 mm panssarintorjuntakanuuna vz.53:n vetämiseen.

Ilmavoimien T138-sovelluksiin lukeutui polttoaineenkuljetukseen tarkoitettu, kapasiteetiltaan 11 000-litrainen säiliöauto T138CL, lentokenttien liikkuvaan valaistusohjaukseen käytetty MLOK-1 sekä lentokenttäpaloauto CAS-32.

Kolmiakselinen, raskaiden kuormien vetämiseen tarkoitettu malli oli nimeltään T138NT. Sen pääasiallinen käyttökohde oli liikuteltavien komentokeskusten vetäminen.

T138CL-säiliöautoja myytiin sotilaskäyttöön Itä-Saksaan, Puolaan, Egyptiin, Syyriaan ja Libyaan.^[1]

Vuonna 1969 esiteltiin parannettu versio T148, jota valmistettiin samanaikaisesti T138:n kanssa vuoteen 1971 asti. T138:n valmistuksen päättyessä kokonaisvalmistusmääräksi tuli kaikkiaan 45 900 kappaletta. Niitä vietiin Neuvostoliittoon, Bulgariaan, Romaniaan, Puolaan, Ranskaan, Itävaltaan ja Alankomaihin.^[2]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tatra T138.

• Teknisiä tietoja ja kuvia T138:sta (tšekiksi) ja (englanniksi)
• Tietoja ja kuvia sotilassovelluksista (englanniksi)