Wyomingin verilöyly

Wyomingin verilöyly
Osa Yhdysvaltain vapaussotaa
Wyomingin verilöyly
Päivämäärä: 3. heinäkuuta 1778 Paikka: Pennsylvania Lopputulos: Englantilaisten voitto
Osapuolet
Iso-Britannia irokeesit	Yhdysvallat
Komentajat
John Butler Sayenqueraghta Cornplanter	Zebulon Butler Nathan Denisson George Dorrance †
Vahvuudet
400 Butlerin metsänvartijaa, yli 500 irokeesiä	noin 400 vapaaehtoista ja 50 sotilasta
Tappiot
4 kuollutta	yli 300 kuollutta

Wyomingin verilöyly oli yksi Yhdysvaltain vapaussodan taisteluista. Se käytiin nykyisen Pennsylvanian koillisosassa amerikkalaisten patrioottien ja lojalistien välillä 3. heinäkuuta 1778. Taistelu päättyi lojalistien irokeesi-liittolaisten järjestämään verilöylyyn, jossa yli kolmesataa patrioottia menehtyi.^[1]

Taistelun jälkeen puheet intiaanien julmuudesta kuohuttivat amerikkalaisten mieliä ja Siirtokuntien armeijan ylipäällikkö George Washington järjesti suurimittaisen sotilasoperaation irokeesien kyliin.

Toukokuussa 1778 majuri John Butler värväsi vapaaehtoisia sotilaita Wyominglaakson amerikkalaisasutusta vastaan. Useimmat värvätyistä olivat Kanadaan paenneita lojalisteja, jotka muodostivat ”Butlerin rangerien” perustan. Lisäksi Butler neuvotteli New Yorkin vaikutusvaltaisimman intiaanijohtaja Joseph Brantin kanssa tämän liittymisestä tulevaan hyökkäykseen.^[2] Brant epäröi, mutta kehotti Butleria ottamaan yhteyttä senecojen sotapäälliköihin Cornplanteriin ja Sayenqueraghtaan, jotka sotureineen kantoivat kaunaa amerikkalaisille. Lyhyen neuvottelun päätteeksi 500–800 irokeesiä liittyi Butlerin armeijaan.^[3][4]

Kesäkuun lopulla 1778 amerikkalaiset saivat tiedon Butlerin armeijan saapumisesta laaksoon. Siirtokuntien armeijan everstit Zebulon Butler ja Nathan Denisson keräsivät nopeasti paikalle noin 400 vapaaehtoista, jotka asettuivat puolustusasemiin Fort Fortyn linnakkeen 50 varusmiehen tueksi.^[1] Eversti Denisson pyysi myös apua Washingtonin päämajasta, joka kuitenkin kieltäytyi täydennysjoukkojen lähettämisestä.^[4]

Kun taisteluun valmistautuneet Fort Fortyn puolustajat näkivät Butlerin rangerien polttavan väliaikaiset tukikohtansa, he uskoivat näiden vetäytyvän laaksosta. Butler ja Denisson varoittivat alaisiaan lähtemästä takaa-ajoon, kunnes vihollisen lukumäärästä saataisiin varmuus. Miehet syyttivät everstejä pelkuruudesta ja valitsivat uudet komentajat johtamaan lojalistien takaa-ajoa.^[4]

Butlerin rangerit johdattivat takaa-ajajansa avoimelle niitylle, jossa nämä joutuivat kaksipuolisen sivustatulen kohteeksi. Amerikkalaiset maastoutuivat ja yrittivät perääntyä, mutta seneca-soturit sulkivat heidän tiensä. Lyhyen ajan sisällä kolmasosa amerikkalaisista jäi kuolleena taistelukentälle tai läheiselle joelle, jonne he pakenivat. Majuri Butler yritti hillitä irokeesien raivoa ja suojella näiden ottamia vankeja. Intiaanit olivat kuitenkin täynnä voitonhuumaa päästessään kostamaan amerikkalaisille aiempien taisteluiden erimielisyydet. Irokeesit kuljettivat osan vangeistaan muualle ja kiduttivat nämä kuoliaiksi.^[4]

Verilöylyn jälkeisenä päivänä lojalistien joukot valtasivat kaikki Wyominglaakson linnakkeet ja polttivat satoja asumuksia. Joidenkin lähteiden mukaan majuri Butler suojeli siviiliväestöä irokeesien julmuuksilta ja yritti löytää naisille ja lapsille turvan laakson ulkopuolelta.^[5] Samalla hän lupasi, että laakson asukkaat saavat pitää henkensä ja loput omaisuutensa, jos eivät enää nouse Englantia vastaan. Joidenkin lähteiden mukaan irokeesit eivät piitanneet Butlerin lupauksista, vaan ryöstivät ja tappoivat useita laakson asukkaita.^[6] Butlerin oman raportin mukaan irokeesit näyttivät hänelle 227 päänahkaa, jotka he olivat ottaneet verilöylyn aikana ja sen jälkeen.^[7] Yli 300 patrioottien puolella olleen sotilaan ja siviilin uskotaan saaneen surmansa verilöylyn aikana.^[6] Lisäksi moni verilöylyä metsään paennut menehtyi myöhemmin jäätyään luonnon armoille.^[8]

Jälkeenpäin verilöylystä syytettiin mohawkien päämiestä Joseph Brantia, joka oli tapahtumahetkellä kokonaan toisaalla.^[9] Wyomingin verilöyly yhdessä Butlerin joukkojen myöhempien hyökkäysten kanssa kuitenkin käänsi amerikkalaisten huomion irokeesien julmuuteen, mikä myöhemmin johti entistä aggressiivisempiin toimiin irokeeseja vastaan^[8]. George Washingtonin päätöksellä Amerikan siirtokuntien armeija teki suuren sotilasoperaation irokeesien maaseudulle vuoden 1779 aikana ja tuhosi näiden kylät, pellot ja puutarhat.^[10]

• Andersson, Rani-Henrik & Henriksson, Markku: Intiaanit: Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia. Helsinki: Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
• Berleth, Richard: Bloody Mohawk. Black Dome Press, 2009. ISBN 978-1883789664 (englanniksi)
• Kelsay, Isabel: Joseph Brant, 1743-1807: Man of Two Worlds. Syracuse University Press, 1986. ISBN 978-0815602088 (englanniksi)
• Lanning, Michael Lee: The American Revolution 100: The People, Battles, and Events of the American War for Independence, Ranked by Their Significanc. Sourcebooks, Inc, 2009. ISBN 978-1402221156 (englanniksi)