McAdoo työskenteli alun perin lakimiehenä Chattanoogassa, josta hän muutti 1892 New Yorkiin ja siirtyi liikealalle. Hän johti kahta rautatieyhtiötä, jotka yhdistyivät Hudson and Manhattan Railroad Companyksi.[1] Yhtiö rakennutti 1904 ensimmäisen rautatietunnelin Hudson-joen ali ja myöhemmin useita muita.[2] McAdoo tuki demokraatti Woodrow Wilsonia vuoden 1910 vaaleissa New Yorkin kuvernööriksi ja 1912 presidentiksi. Presidentiksi valittu Wilson nimitti hänet valtiovarainministerikseen. McAdoo oli yksi presidentti Wilsonin luotetuimpia miehiä hallituksessa, ja jäätyään leskeksi hän meni vuonna 1914 uudelleen naimisiin presidentin tyttären Eleanor Randolph Wilsonin kanssa. McAdoon valtiovarainministerikauden alussa perustettiin Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve System ja hänestä tuli 1914 sen johtokunnan (Federal Reserve Board) ensimmäinen puheenjohtaja.[1]
Yhdysvaltain liityttyä ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1917 McAdoo päätti rahoittaa sodankäynnin myymällä ylihinnoiteltuja sotaobligaatioita, jotka tunnettiin nimellä Liberty Bonds. Niillä saatiin kerättyä noin 18 miljardia dollaria sodan loppuun mennessä. McAdoo pyrki säilyttämään hallintonsa läheiset suhteet liikemaailmaan samanaikaisesti kun valtion sääntelyä lisättiin. Joulukuusta 1917 alkaen McAdoo toimi myös Yhdysvaltain rautateiden pääjohtajana, kun liittovaltio otti sodan vuoksi rautatiet valvontaansa. Työkuorman rasittamana hän jätti eroanomuksensa heti kun sota päättyi marraskuussa 1918 ja ero astui voimaan seuraavan vuoden alusta.[3][1] Sodan jälkeen McAdoota pidettiin yhtenä demokraattisen puolueen johtajista ja Wilsonin perinnön jatkajana. Hän pyrki huonolla menestyksellä puolueensa presidenttiehdokkaaksi vuosina 1920 ja 1924.[2] Vuosina 1933–1938 hän edusti Kalifornian osavaltiota senaatissa.[1]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta William Gibbs McAdoo Wikimedia Commonsissa
