Wes Montgomery

John Leslie "Wes" Montgomery (6. maaliskuuta 1923 Indianapolis, Indiana – 15. kesäkuuta 1968) oli yhdysvaltalainen jazz-kitaristi. Hänet luetaan 1900-luvun tärkeimpiin kitaristeihin ja jazz-muusikoihin kuuluvaksi.

Montgomery aloitti kitaransoiton myöhäisessä teini-iässä ja opetteli tuolloin soittamaan kitaristi Charlie Christianin soolojen mukana. Montgomery kehitti omalaatuisen soittotekniikan, jossa plektran sijasta käytettiin peukaloa. Joidenkin lähteiden mukaan Montgomeryn peukalo oli epämuodostunut ja mennyt pysyvästi sijoiltaan. Hänen kitaransa oli yleensä Gibson.

Ensimmäiset levytykset Montgomery teki vuosina 1948–1950 vibrafonisti Lionel Hamptonin yhtyeessä. Seuraavan kerran hän levytti vuosina 1957–1959 (lukuun ottamatta erästä yksittäistä levytystä vuodelta 1955) veljiensä Monkin (basso) ja Buddyn (piano) sekä trumpetisti Freddie Hubbardin kanssa. Kuuluisimmat levytykset Montgomery teki vuosina 1959–1963 Riverside Recordsille. Tyyliltään musiikki oli ajalleen tyypillistä jazzia sisältäen blues-vaikutteisia kappaleita sekä jazz-standardeja, mutta Montgomeryn kitaransoitto oli tyyliltään uudenlaista. Vuonna 1964 Riverside oli mennyt konkurssiin ja Montgomery siirtyi Verve-yhtiön riveihin. Nyt hänen musiikkinsa siirtyi ajoittain jazzista lähemmäs pop-musiikkia. A&M Recordsille tehdyt levyt vuodelta 1967 ja 1968 sisältävät orkesterin kanssa tehtyjä versioita pop-kappaleista, kuten The Beatlesin musiikista.

Vuonna 1968 Montgomeron ura päättyi sydänkohtaukseen. Hän oli kuollessaan 45-vuotias.

Montgomeryä on usein pidetty kaikista vaikutusvaltaisimpana jazz-kitaristina, ja hänen vaikutuksensa kitaransoitolle ulottuu myös muihin musiikintyyleihin. Montgomeryn tunnetuimmat ja arvostetuimmat studiolevyt ovat The Incredible Jazz Guitar of Wes Montgomery (1960) sekä So Much Guitar (1961). Maineeltaan näiden veroiseksi on kohonnut live-levy Smokin' at the Half Note (1965). Näistä ensin mainittu valittiin vuonna 2016 Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä äänitteitä.^[1]

• The Wes Montgomery Trio (1959)
• Far Wes (1959)
• The Incredible Jazz Guitar of Wes Montgomery (1960)
• Movin' Along (1960)
• So Much Guitar (1961)
• Full House (1962)
• Smokin' at the Half Note (1965)
• Goin' Out of My Head (with Oliver Nelson Orchestra) (1965)