Pujottelu (alppihiihto)

Pujottelu (joskus käytetään myös norjalaisperäistä sanaa slalom) on alppihiihdon kilpailumuoto, jossa tarkoituksena on suoriutua kepein merkitystä radasta mahdollisimman nopeasti. Porttien vuoksi urheilijan reitti radalla ei ole suoraviivainen.

Pujottelu mainittiin ensimmäisen kerran norjalaisen Ry Florensin artikkelissa vuonna 1879. Kuusi vuotta myöhemmin Husebyssä järjestettiin ensimmäiset pujottelukilpailut. Mathias Zdarsky järjesti ensimmäiset pujottelukilpailut Itävallassa vuonna 1905.^[1] Pujottelun toi urheiija ja liikemies, alppihiihdon pioneeri Erkki U. Penttilä vuonna 1934 Kanadasta Suomeen, Kuopion Puijolle, jossa järjestettiin Suomen ensimmäiset pujottelukilpailut samana vuonna.^[2][3]

Pujottelu on alppihiihdon kilpailulajeista teknisin. Siinä kilpailija pyrkii tulemaan mahdollisimman nopeasti läpi vuorotellen kahden punaisen ja kahden sinisen pujottelukepin muodostaman portin. Portteja on miehillä 55–75 ja naisilla 45–65 ja ne eivät saa olla 75 senttimetriä lähempänä toisiaan eikä kahden portin välimatka saa olla yli 13 metriä: portinvälit on alppihiihtolajeista lyhyimmät. Nykyiset carving-tyyppiset pujottelusukset, joissa on enemmän leikkausta, mahdollistavat nopeamman käännösrytmin ja suuremman laskunopeuden.

Kilpailulasku kestää yleensä 50 sekunnista minuuttiin. Kilpailussa on kaksi kierrosta, joiden yhteisaika ratkaisee voittajan.

Pujottelusukset ovat useimmiten 155–165 senttimetrin mittaiset. Niissä on alppilajien kilpailuissa käytettävistä suksista eniten sivuleikkausta. Suksien malli nykyiseen leikkaavaampaan tapahtui kausien 1997–1998 ja 1999–2000 välisenä aikana.

Suomalaisista Kalle Palander on voittanut pujottelun maailmanmestaruuden vuonna 1999 ja pujottelun maailmancupin kokonaiskilpailun kaudella 2002–2003 sekä Tanja Poutiainen pujottelun maailmancupin kokonaiskilpailun kaudella 2004–2005.

• Pujottelun maailmancup

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pujottelu (alppihiihto) Wikimedia Commonsissa