Paskapuhe

Paskapuhe tai paskanjauhanta, myös hevonpaska (engl. bullshit), tarkoittaa puhetta, jonka esittäjä ei välitä totuudesta – puhuja ei siis tietoisesti pyri valehtelemaan, vaan puhuu, minkä parhaaksi näkee totuudesta tai todisteista välittämättä.^[1] Paskapuhe eroaa valehtelusta juuri totuuskäsitykseen suhtautumisessa: valehtelija tai harhauttaja levittää väärää tietoa tahallaan, paskanpuhuja taas ei välitä väitteiden totuusarvosta, vaan valikoi tai keksii väitteitä tarkoituksiinsa sopivasti.^[2] Yksi paskapuheen ominaispiirre on suunnitelmallisuuden puute: paskapuhetta ei suunnitella tai työstetä; se vain eritetään, pudotetaan pois.^[3] Termin teki tunnetuksi tässä käyttötarkoituksessa filosofi Harry G. Frankfurt, jonka arkikielessä sanaa käytetään väljälti.^[4]

Termin tässä käyttötarkoituksessa lanseeraajana pidetään filosofi Harry G. Frankfurtia, joka muotoili teoreettisen näkemyksen paskapuheesta esseessään ”On Bullshit” vuonna 1986.^[4] Essee julkaistiin uudelleen vuonna 2005 samannimisenä kirjana^[5] ja on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Paskapuheesta Antti Nylénin kääntämänä^[2]. Frankfurtin mukaan ilmaisua paskapuhe käytetään usein myös melko väljästi yleisenä haukkumasanana.^[6]

Organisaatiotutkimuksen professori André Spicerin mukaan paskapuheen tunnistaa muun muassa sisäisen logiikan puutteesta, tyhjien termien viljelemisestä sekä siitä, että sitä ei voi täsmentää pyydettäessä.^[7] Alatyylisyydestään huolimatta termi paskapuhe on vakiinnuttanut asemansa tieteellisessä tutkimuksessa.^{[8][9][10][11]}

Frankfurtin mukaan esimerkiksi mainonta ja markkinointi sekä politiikka ovat täynnä paskapuhetta.^[12] Myös yritysmaailmassa on paljon esimerkkejä, joissa tyhjällä puheella yritetään rahastaa. 1980-luvulla yhdysvaltalainen teleyhtiö Pacific Bell palkkasi tunnetun organisaatiokehityksen asiantuntijan Charles Kronen suunnittelemaan johtamiskoulutusohjelmaa, joka lupasi muuttaa ihmisten tavan ajatella, toimia ja puhua. Toteutunut ohjelma perustui mystikko G. I. Gurdjieffin ajatteluun. Kroningiksi nimetyssä ohjelmassa työntekijät ohjattiin esimerkiksi käyttämään kokonaan uutta sanastoa, minkä seurauksena esimerkiksi ulkopuolisten oli lähes mahdoton ymmärtää, mitä kokouksissa tapahtui. Pelkästään vuonna 1987 hanke maksoi 40 miljoonaa dollaria.^[7][13]

Paskapuhe voi olla harmitonta keskustelun täytettä esimerkiksi baarin pöydässä tai muissa sosiaalisissa yhteyksissä, mutta esimerkiksi sairauksien hoitoon liittyvä paskapuhe voi maksaa ihmishenkiä.^[14]

Totuudesta piittaamattoman puheen empiirinen tutkimus on alussa.^[1] Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että totuudesta piittaamaton puhe on yleisempää silloin, kun osallistujat kokevat, että heillä oletetaan olevan mielipide.^[1][15]

Paskapuhe-sanasta käytiin keskustelua keväällä 2020, kun opetusministeri Li Andersson kutsui puoluejohtaja Jussi Halla-ahon kommenttia paskapuheeksi televisiolähetyksessä Ylen A-Studiossa.^[16] Sanavalinta herätti kritiikkiä.^[17] Kansanedustaja Erkki Tuomioja luonnehti sitä alatyyliseksi ja toivoi, että ”poliitikot niin eduskunnan täysistunnossa kuin televisiossa pitäytyisivät korrektissa kielenkäytössä.”^[18]

Kielentutkija Vesa Heikkinen piti käsitettä paskapuhe korrektina akateemisena terminä. Hän muistutti sanan täsmällisestä filosofisesta merkityksestä. Kiroilu on noitumista ja solvaamista, ja sellaista Andersson ei tehnyt. Heikkinen suositteli, että äidinkielen ja yhteiskuntaopin opettajat käyttäisivät koulussa tilaisuutta hyväksi opettaa lapsille paskapuheen olemusta.^[19]

• Totuudenjälkeinen politiikka
• Valeuutinen

• Frankfurt, Harry G.: On Bullshit. Raritan Quarterly Review, 1986, 6. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (englanniksi)
• Frankfurt, Harry G.: Paskapuheesta. ((On Bullshit, 2005.) Suomentanut Antti Nylén) Helsinki: Johnny Kniga, 2006. ISBN 951-0-31766-7
• Spicer, André: Paskanjauhantabisnes. ((Business Bullshit, 2018.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen) Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2018. ISBN 978-952-7189-37-5

• Phillips, Tom: Totuus. Paskapuheen lyhyt historia. ((Truth. A Brief History of Total Bullsh*t, 2019.) Suomentanut Ilkka Rekiaro) Helsinki: Tammi, 2020. ISBN 978-952-04-1313-2
• Vihma, Antto & Hartikainen, Jarno & Ikäheimo, Hannu-Pekka & Seuri, Olli: Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Helsinki: Teos, 2018. ISBN 978-951-851-862-7

• Visala, Aku: Paskapuheen ABC. Retoriikan kesäkoulu 20.3.2018.
• New Age Bullshit Generator. (englanniksi)