Pankki

Osa artikkelisarjaa
Talous
Haarat ja luokittelut Taloustieteen koulukunnat Taloustiede Ekonometria Kansainvälinen talous Mikrotaloustiede Makrotaloustiede
Käsitteet ja teoriat Kansantalouden tilinpito Kokeellinen taloustiede Markkinat Operaatioanalyysi Peliteoria Talousjärjestelmä Talouskasvu
Sovellutukset Alue Historia Hyvinvointi Julkinen Julkinen valinta Kauppa Kaupunki Kehitys Koulutus Käyttäytyminen Maantiede Oikeus Onnellisuus Politiikka Terveys Tieto Toimiala Työ Sosiaalinen Sosiologia Ympäristö
Tunnettuja taloustieteilijöitä François Quesnay Adam Smith David Ricardo Thomas Malthus John Stuart Mill William Stanley Jevons Léon Walras Alfred Marshall Irving Fisher John Maynard Keynes Arthur Pigou John Hicks Wassily Leontief Paul Samuelson
Lisää aiheesta Tuotanto Kulutus Pankki Taloudellinen toiminta Hyödyke Kannattavuus Talouskasvu Inflaatio Taantuma Lama Raha Suhdannevaihtelu Pankkikriisi Taloudellinen epätasa-arvo Investointi
n k m

Pankki on instituutio, joka tarjoaa finanssipalveluita, erityisesti maksuliikenteen hoitoa ja luotonantoa. Pankki kerää pääomaa suoraan omistajiltaan ja ottamalla vastaan talletuksia. Pankkeja on monenlaisia, mutta yleisimpien liikepankkien toimintaperiaate on ottaa vastaan rahaa talletuksena, maksaa tallettajalle palkkioksi korkoa, joka rahoitetaan lainaamalla rahoja eteenpäin vähän korkeampaa korkoa käyttäen. Näiden korkojen erotuksella ja erilaisten palvelumaksujen avulla rahoitetaan pankin toimintaa, tuotetaan voittoa omistajille ja korjataan luottotappioita.

Pankin tehtäviin kuuluu myös luoda talouteen lisää rahaa. Rahan määrä lisääntyy pankin antaessa asiakkailleen lainaa.^[1] Tätä kutsutaan luotonlaajennukseksi.

Nykyään pankki käsitetään yleisesti instituutiona, jolla on luottolaitokselle myönnetty toimilupa.^[2] Yleensä pankkilupia myöntää pankkisäädännön määrittelemä viranomainen ja se antaa oikeudet tarjota tavanomaisimpia palveluita kuten talletuksia. Suomessa nykyään luottolaitostoimiluvan myöntää Finanssivalvonta. Suomessa pankeiksi kutsutaan ainoastaan luottolaitoksia, jotka ottavat vastaan yleisön talletuksia. Esimerkiksi pelkkää joukkovelkakirjarahoitusta hankkiva luottolaitos ei ole pankki. Monet lainsäädännöt tuntevat myös rajoitettuja instituutioita, joilla on oikeus pankkitoiminnan kaltaisiin oikeuksiin ilman tarvetta pankkiluvalle.

Talousteoriassa on eri aikoina esitetty erilaista teoreettista analyysia pankkitoiminnasta. Vielä 1970-luvulla suuri osa tästä teoriasta käsitteli luottojen ja talletusten hinnoittelua (ns. Klein-Monti-malli). Uudemmassa pankkiteoriassa keskeinen kysymys on, mitä etuja pankeilla on muihin järjestelyihin, joilla säästäjien varoja voidaan kanavoida investointeihin. Keskeisenä käsitteenä uudemmassa pankkiteoriassa on delegoitu monitorointi: tallettajat eivät pystyisi arvioimaan investointeja suunnittelevan yrityksen luotettavuutta luotonottajana, mutta talletuksia keräävä luottolaitos voi tehdä sen heidän puolestaan.

Pankkitoiminnan historia ulottuu ajalle ennen varsinaisia pankkeja. Kultaa on usein säilytetty temppeleissä, ja Babyloniasta on löytynyt 1700-luvulle eaa. ajoitettuja mainintoja pappien antamista lainoista. Antiikin Kreikassa oli rahanlainaajia, jotka myös ottivat talletuksia, vaihtoivat rahaa ja tarkistivat sen aitouden. Ptolemaiosten Egyptissä valtio huolehti pankkilaitoksesta. Valtakunnanpankilla oli pääkonttori Aleksandriassa ja haarakonttoreita kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Rooman valtakunnassa oli julkisia notaareja, ja lainat pystyi maksamaan pankkiin.^[3][4]

Kristinuskon nousun myötä koronkiskonnasta tuli pahe, mikä teki pankkiirien toiminnasta kristinuskon piirissä moraalisesti epäilyttävää pitkäksi aikaa.^[3] Tämä avasi juutalaisille mahdollisuuden ryhtyä harjoittamaan pankkitoimintaa keskiajan Euroopassa^[5].

1200-luvun Italiassa kehitettiin kaksinkertainen kirjanpito. Myös korko opittiin merkitsemään niin ettei se enää näyttänyt synniltä^selvennä, joten pankkitoiminta palautui kristityille juutalaisilta. Firenzestä tuli maailman pankkitoiminnan keskus. Siellä etenkin Bardin ja Peruzzin suvut vaurastuivat feodaaliruhtinaita ja paavia palvelevalla, kehittyneellä pankkitoiminnallaan 1300-luvun alussa. Bardit laajensivat pankkitoimintaansa ympäri Eurooppaa ja tekivät monet sotaa käyvät hallitsijat pian riippuvaisiksi itsestään. Vuonna 1343 Englannin kuningas Edvard III jätti maksamatta suuret velkansa Bardeille ja Peruzzeille, minkä seurauksena nämä menivät konkurssiin^[6]. 1400-luvulla Firenzen johtaviksi pankkisuvuiksi nousivat Medicit ja Pazzit.^[5]

Saksassa Fuggerin suku nousi 1400-luvulla pankkitoiminnan valtiaiksi 1500-luvun lopulle asti.^[7]

Hallitsijoiden tarpeisiin keskittynyt pankkitoiminta laajensi 1600-luvun alkupuolella vaikutuspiiriään tavallisen kansan keskuuteen. Pankkitoiminta omaksui nykyaikaisia piirteitä pankkien alkaessa ottaa vastaan talletuksia ja lainatessaan hallinnoimiaan varoja ulkopuolisille korkoa vastaan. Pankin tulonlähteeksi muodostui vastaanotettujen talletusten ja myönnettyjen lainojen korkojen erotus, eli korkomarginaali. Sekistä tuli rahansiirron väline pankkien välillä. Perustettiin kansallispankkeja, ensimmäisenä Ruotsin kansallispankki vuonna 1668. Englannin kansallispankista muodostui 1700-luvulla maan keskuspankki. 1800-luvulla Rothschildin suvusta tuli maailman mahtavin pankkiirisuku.^[7]

Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä Suomen pankkitoiminnan historia. Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla.

Vuonna 1811 keisari Aleksanteri I antoi määräyksen perustaa Turkuun Suomen ensimmäinen pankki, Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori (ruots. Wäxel- Låne och Depositions-Contoiret i Stor-Furstendömet Finland).^[8] Turusta Helsinkiin pankki muutti vuonna 1819. Tästä pankista tuli vuonna 1840 Suomen Pankki^[9], joka on maailman neljänneksi vanhin keskuspankki. Varsinaiset keskuspankkitehtävänsä Suomen Pankki aloitti vasta 1800-luvun loppupuolella, kun Suomi oli saanut oman rahan ja maahan oli perustettu liikepankkeja.^[10]

Säästöpankit muodostavat Suomen vanhimman pankkiryhmän. Suomen ensimmäiset säästöpankit avattiin Turussa 1823 ja Helsingissä 1826. Säästöpankkeja perustettiin ensin kaupunkeihin, myöhemmin myös maaseudulle. Perustamisen taustalla oli säästöpankkiaate. Tavoitteena oli säännöllistä rahapalkkaa nauttivan työntekijäluokan taloudellisen aseman parantaminen. Ahkeruuden ja säästäväisyyden avulla köyhät voisivat itse parantaa omaa asemaansa. Tallettajien joukossa olikin paljon työläisiä ja palvelusväkeä. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtui muutos, ja tämän väestönosan osuus tallettajista pieneni.^[11][12][13]

Liikepankeista vanhin on Föreningsbanken i Finland (Suomen Yhdys-Pankki, SYP), joka sai senaatilta toimiluvan 21.5.1862. Sen osakepääomaa kerryttivät lähinnä kaupunkien kauppahuoneet eri puolilta Suomea. Vuonna 1872 syntyi sen rinnalle Nordiska Aktiebanken för Handel och Industri (Pohjoismaiden Osakepankki Kauppaa ja Teollisuutta varten, Pohjoispankki). Sen perustajissa oli Viipurin saksalaisia kauppahuoneita. Suomalaisuusliike halusi suomenmielisen liikepankin, ja sellainen syntyi vuonna 1889 nimellä Kansallis-Osake-Pankki (Kansallispankki, KOP). Yhdyspankki ja Pohjoispankki fuusioituivat 1919 ottaen käyttöön nimen Pohjoismaiden Yhdyspankki (PYP). 1960-luvulla Yhdyspankki pyrki vahvistamaan suomenkielistä palveluaan ja 1975 palattiin nimeen Suomen Yhdyspankki.^[14]

Muita 1800-luvulla perustettuja liikepankkeja:^[15]

• Vaasan Osakepankki (1879)
• Uudenmaan Osakepankki (1887–1918)
• Oy Helsingin Kansanpankki (1889), sulautui Privatbankeniin
• Privatbanken i Helsingfors (1896–1922)
• Turun Osakepankki (1896)
• Suomen Maanviljelys- ja Teollisuuspankki (1897–1901)
• Tampereen Osake-Pankki (1898)
• Nykarleby Aktiebank (1899)

Pieniä paikallisia liikepankkeja syntyi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Parhaiten niistä menestyi Helsingin Osakepankki (HOP).^[14]

Postisäästöpankki perustettiin säästöpankkien kilpailijaksi vuonna 1887. Säästöpankkiaate oli myös Postisäästöpankin perustamisen takana. Postisäästöpankki tarjosi lähes koko maan kattavan konttoriverkoston postitoimipaikoissa ja paremmat aukioloajat.^[16] Postisäästöpankin nimeksi vaihdettiin Postipankki 1970. Postipankista kehittyi ensin Leonia 1998, sitten Sampo Pankki 2001, ja yhteistyö postin kanssa päättyi. Sampo Pankki myytiin Danske Bankille 2006.

Työväen säästöpankit olivat osa työväenliikkeen toimintaa ja ns. punapääomaa. Työväen säästöpankkeja perustettiin 1900-luvun alussa. Ne olivat erityisesti työväestön ja sen järjestöjen rahalaitoksia. Myöhemmin toimihenkilöiden osuus asiakkaista kasvoi. Työväen säästöpankkien perustamisen taustalla oli työväenliikkeen radikalisoituminen ja se, että työväenliikkeen järjestöillä ja yrityksillä oli vaikeuksia saada lainaa olemassa olleista pankeista.^[17][18] Työväen säästöpankkien toiminta lakkasi pankkikriisissä 1992.

Osuuskassoja perustettiin Suomeen vuodesta 1903 alkaen. Ne olivat alkuaan pieniä yhden kylän tai kyläkunnan kattavia kassoja. Kassojen alkuperäinen tarkoitus oli parantaa pienviljelijöiden oloja tarjoamalla näille luottoa maatalouden kehittämiseen. Osuuskassojen toiminta laajeni myöhemmin muihinkin lainoihin ja talletuksiin. Osuuskassat toimivat koko maassa. Erityisen paljon niitä perustettiin Itä- ja Pohjois-Suomeen. Suurimmat kassat toimivat kaupungeissa, mutta vielä pitkään silti korostettiin osuuskassojen roolia maanviljelijäväestön rahalaitoksina.^[19]

Vuonna 1970 osuuskassat muutettiin osuuspankeiksi. Vuonna 1997 osuuspankit hajosivat kahteen pankkiryhmään, jotka nykyään tunnetaan nimillä OP ja POP Pankki.

Osuuspankit ja säästöpankit alkoivat menestyä 1960- ja 1970-luvuilla, sillä palkkatilit ja omistusasuntojen ostaminen vetivät tavallisiakin ihmisiä pankkien asiakkaiksi. Kun 1900-luvun alussa ohjautui yleisön talletuksista 70-80 % liikepankkeihin, 1950-1970-luvulla niiden osuus oli enää 35-40 %. Varsinainen pankkikilpailu alkoi kuitenkin vasta 1980-luvulla, kun ulkomaisen rahan maahantuonti sallittiin. Investointipankiksi pyrkinyt Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki (SKOP) alkoi tällöin pelata rohkeaa riskinottopeliä. HOP sen sijaan joutui vaikeuksiin valuuttakeinottelussa ja SYP sulautti sen itseensä.^[14]

Suomen talous ylikuumeni 1980-luvun lopussa. Varovaisimmat pankit alkoivat pyrkiä eroon huonoista lainoista, mutta SKOP ja monet säästöpankit jatkoivat riskinottoa. Neuvostoliiton kaupan pysähtyminen oli suurin syy siihen, että Suomen talous lamaantui vuonna 1991. Korkotaso nousi, kun Suomen luottoluokitus heikkeni. Pankit saivat yleisön vihan päällensä, kun korkojen nousun käsitettiin olevan pankkien syytä. Suomen Pankki otti syksyllä 1991 SKOP:n hallintaansa estääkseen sen konkurssin. Suomen Työväen Säästöpankki STS taas siirtyi kesällä 1992 KOP:n omistukseen. Suomen Säästöpankki ja SKOP jaettiin lokakuussa 1993 neljään osaan siten, että KOP, SYP, osuuspankit ja Postipankki saivat kukin yhden neljänneksen. Pankkien pelastamisessa oli myös otettava käyttöön roskapankit (Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal ja Siltapankki), joihin siirrettiin Suomen Säästöpankin ja STS:n ongelmaluotot.^[14]

Pankkikriisin selkiydyttyä alkoivat pankkialan fuusiot. Tasavahvasti yli sadan vuoden ajan kilpailleet KOP ja SYP ilmoittivat 9. helmikuuta 1995 fuusioituvansa. Uudeksi nimeksi otettiin Merita Pankki. Se alkoi pian hakea itselleen ulkomaista kumppania pärjätäkseen Euroopan pankkikilpailussa. Niinpä 13. lokakuuta 1997 julkaistiin tieto, että Merita fuusioituu ruotsalaisen postipankkitaustaisen Nordbankenin kanssa Merita-Nordbankeniksi (MNB). Syksyllä 1999 se osti norjalaisen Christiania Bank og Kreditkassen -pankin. Kun MNB fuusioitui 6. maaliskuuta 2000 tanskalaisen Unidanmark Bankin kanssa, syntyi Nordea.^[14] Valtiollinen Postipankki yksityistettiin Suomessakin, ja sen nimeksi tuli vuonna 1998 Leonia. Vakuutusyhtiö Sampo yhdistyi Leonian kanssa vuoden 2000 lopussa, jolloin sen nimi muuttui Sampo Pankiksi, ja lopulta se päätyi helmikuussa 2007 tanskalaisomistukseen, osaksi Danske Bankia.^[20]

Pankit voidaan jakaa vähittäispankkeihin (engl. retail bank), keskuspankkeihin (Central bank) ja investointipankkeihin (investment bank).^lähde?

Vähittäispankeista yleisin on osakeyhtiömuotoinen liikepankki (commercial bank), joka yksinkertaistettuna ottaa vastaan talletuksia ja antaa lainaa. Liikepankit ovat suuri pankkiala, sillä ne tarjoavat palvelujaan sekä yksityishenkilöille että yrityksille. Säästöpankki (savings bank) on yksityishenkilöille suunnatun vähittäispankin muoto, jonka päätarkoitus on säästämisen edistäminen. Suomessa on myös osuuspankkeja, jotka ovat osuuskuntamuotoisia. Yksityispankit (private bank) tarjoavat yksityisyyttä ja laki- ja veroetuja. Tällaiset pankit perustetaan tavallisesti ns. veroparatiiseihin ja tällöin niistä voidaan käyttää nimitystä offshore-pankki (offshore bank) viitaten veroystävällisiin saarialueisiin.^lähde?

Investointipankit auttavat yrityksiä ja valtioita keräämään pääomaa laskemalla liikkeelle arvopapereita ja johdannaisia, joilla sitten käydään kauppa pörsseissä. Investointipankit myös neuvovat yrityksiä mm. fuusioissa ja yritysostoissa (mergers and acquisitions, M&A) sekä sijoituksista irtautumisessa (divestment). Tätä kutsutaan pankin myyntipuoleksi (sell side). Lisäksi investointipankkien toimintaan kuuluu ostopuoli (buy side), johon kuuluvat eläkerahastot ja sijoitusrahastot (mukaan lukien hedgerahastot).

Nykyään pankki voi toimia samanaikaisesti sekä vähittäispankkina että investointipankkina. Nimityksiä käytetään pankin päätoiminta-alan mukaan. Lisäksi jotkin pankit ovat erikoistuneet vain tiettyyn toiminta-alaan.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kahdeksan vuotta vanhaa tekstiä.

Suomessa 60 % luotoista ja talletuksista oli ulkomaisten pankkien hallussa vuonna 2008. EU-ministerit haluavat yhtenäistää pankkien raportointijärjestelmän 2012 mennessä. Iso-Britannia, Ranska ja Saksa haluavat valvoa pankkeja kotimaasta. Suomi haluaa antaa valvontatehtävän ulkomaiselle omistajamaalle.^[21]

EU:n valtiovarainministerit päättivät nostaa yksityishenkilöiden pankkitalletussuojan 50 000 euroon aiemmasta 20 000 eurosta Luxemburgissa lokakuussa 2008. Suomessa talletussuoja oli aiemmin 25 000 euroa ja se nostettiin 50 000 euroon lokakuussa 2008.^[22] Aiemmin lokakuussa 2008 kansallisia päätöksiä talletussuojan nostamiseksi tekivät ainakin Irlanti, Saksa, Britannia, Itävalta, Tanska ja Ruotsi.^[23]

Pankeilta vaaditaan vakavaraisuutta ja kerätään varoja mahdollisen valtionavun rahoittamiseen. Ruotsi nostaa pankkien riskirahaa^selvennä vuoden 2018 alusta.^[24]

Valtio	Pankki[25]	Varat yhteensä (2021) (USD miljardia)	Sija
1	Industrial and Commercial Bank of China Limited	5 536,53	Kiina
2	China Construction Bank	4 762,46	Kiina
3	Agricultural Bank of China	4 575,95	Kiina
4	Bank of China	4 206,53	Kiina
5	JPMorgan Chase	3 743,57	Yhdysvallat
6	Mitsubishi UFJ Financial Group	3 176,84	Japani
7	Bank of America	3 169,50	Yhdysvallat
8	HSBC	2 953,64	Britannia
9	BNP Paribas	2 905,83	Ranska
10	Crédit Agricole	2 674,35	Ranska
11	Citigroup Inc,	2 291,41	Yhdysvallat
12	SMBC Group	2 176,94	Japani
13	Japan Post Bank	1 998,98	Japani
14	Postal Savings Bank of China	1 981,53	Kiina
15	Mizuho Financial Group	1 957,87	Japani
16	Wells Fargo	1 948,07	Yhdysvallat
17	Barclays	1 874,40	Britannia
18	Bank of Communications	1 836,38	Kiina
19	Banco Santander	1 814,90	Espanja
20	Groupe BPCE	1 724,12	Ranska
21	Société Générale	1 665,47	Ranska
22	Deutsche Bank	1 505,74	Saksa
23	Toronto-Dominion Bank	1 486,40	Kanada
24	Goldman Sachs	1 463,99	Yhdysvallat
25	China Merchants Bank	1 455,94	Kiina
26	Royal Bank of Canada	1 376,79	Kanada
27	Industrial Bank	1 354,25	Kiina
28	China Citic Bank	1 266,08	Kiina
29	Shanghai Pudong Development Bank	1 251,38	Kiina
30	Crédit Mutuel	1 249,36	Ranska
31	Intesa Sanpaolo	1 215,74	Italia
32	Lloyds Banking Group	1 200,41	Britannia
33	Morgan Stanley	1 188,14	Yhdysvallat
34	UBS	1 117,18	Sveitsi
35	China Minsheng Bank	1 094,48	Kiina
36	ING Group	1 081,87	Alankomaat
37	NatWest Group	1 058,86	Britannia
38	UniCredit	1 042,50	Italia
39	Scotiabank	978,48	Kanada
40	China Everbright Bank	929,08	Kiina
41	Norinchukin Bank	927,77	Japani
42	Bank of Montreal	908,62	Kanada
43	La Banque postale	878,32	Ranska
44	Commonwealth Bank	836,05	Australia
45	Credit Suisse	829,12	Sveitsi
46	Standard Chartered	827,82	Britannia
47	Banco Bilbao Vizcaya Argentaria	818,21	Espanja
48	Ping An Bank	774,70	Kiina
49	CaixaBank	773,38	Espanja
50	Rabobank	727,37	Alankomaat
51	DZ Bank	713,38	Saksa
52	Australia and New Zealand Banking Group	709,01	Australia
53	State Bank of India	694,90	Intia
54	Westpac Banking Group	677,88	Australia
55	Canadian Imperial Bank of Commerce	676,95	Kanada
56	National Australia Bank	670,70	Australia
57	Resona Holdings	662,32	Japani
58	Nordea	648,64	Suomi
59	Danske Bank	602,01	Tanska
60	U.S. Bancorp	573,28	Yhdysvallat
61	KB Financial Group	557,35	Etelä-Korea
62	PNC Financial Services	557,19	Yhdysvallat
63	Sumitomo Mitsui Trust Holdings	553,87	Japani
64	Huaxia Bank	550,75	Kiina
65	Sberbank	548,58	Venäjä
66	Shinhan Bank	544,14	Etelä-Korea
67	Truist Financial Corp	541,24	Yhdysvallat
68	Commerzbank	536,65	Saksa
69	DBS Bank	508,89	Singapore
70	China Guangfa Bank	493,36	Kiina
71	Bank of Beijing	474,36	Kiina
72	ABN AMRO	453,90	Alankomaat
73	Bank of New York Mellon	444,44	Yhdysvallat
74	Capital One	432,38	Yhdysvallat
75	Nonghyup Bank	425,58	Etelä-Korea
76	Hana Financial Group	421,81	Etelä-Korea
77	Bank of Shanghai	411,53	Kiina
78	OCBC Bank	402,16	Singapore
79	Bank of Jiangsu	400,75	Kiina
80	KBC Bank	393,17	Belgia
81	Nomura Holdings	392,71	Japani
82	Nationwide Building Society	385,40	Britannia
83	Woori Bank	375,42	Etelä-Korea
84	Itaú Unibanco	371,38	Brasilia
85	Handelsbanken	370,13	Ruotsi
86	Skandinaviska Enskilda Banken	365,43	Ruotsi
87	China Zheshang Bank	359,97	Kiina
88	Erste Group	350,96	Itävalta
89	DNB	342,97	Norja
90	Banco do Brasil	340,89	Brasilia
91	United Overseas Bank	340,70	Singapore
92	Industrial Bank of Korea	334,19	Etelä-Korea
93	Landesbank Baden-Württemberg	321,05	Saksa
94	State Street Corporation	314,62	Yhdysvallat
95	Caisses Desjardins	313,78	Kanada
96	Raiffeisen Gruppe	312,07	Sveitsi
97	Swedbank	304,20	Ruotsi
98	Bayerische Landesbank	303,14	Saksa
99	Banco Bradesco	300,73	Brasilia
100	Qatar National Bank	300,24	Qatar

• Luettelo pankeista
• Verkkopankki

• Kuusterä, Antti: Aate ja raha: Säästöpankit suomalaisessa yhteiskunnassa 1822–1994. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13932-0

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pankki Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Pankki Wikisitaateissa

• Finanssialan Keskusliitto
• Tietoa Suomessa toimivista pankeista
• Finanssivalvonta
• Peruspankkipalvelut

• Laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) (kumottu)
• Laki luottolaitostoiminnasta (610/2014)
• Laki liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoista luottolaitoksista (1501/2001)
• Säästöpankkilaki
• Osuuspankkilaki