Palmares

Palmares
1605/1606–1694
Valtiomuoto	Kuningaskunta
Pääkaupunki	Macaco
Edeltäjä(t)	Brasilian varakuningaskunta Alankomaiden Brasilia
Seuraaja(t)	Brasilian varakuningaskunta
Infobox OK

Palmares oli karanneiden orjien perustama valtio nykyisen Brasilian Alagoasin osavaltion alueella 1600-luvulla. Se perustettiin vuosina 1605–1606 ja sen loppu tuli lopulta Brasiliaa hallinneiden portugalilaisten vallattua alueen takaisin vuonna 1694. Jo ennen alueen valtausta alueesta oli käyty kiivaita taisteluita. Palmaresin tunnetuimpiin hallitsijoihin kuului sotaa portugalilaisia vastaan johtanut Ganga Zumba.^[1]

Varhaiset kirjalliset lähteet liittävät Palmaresin perustamisen Alankomaiden ja Portugalin Pernambucon alueen hallinnasta käymiin kahakoihin. Quilombona eli karanneiden orjien perustamana yhteisönä se mainitaan ensimmäisen kerran vasta vuonna 1692. Palmares muodostui kuitenkin luultavasti jo vuosina 1605–1606, mutta karanneet orjat olivat olleet orjanomistajien ongelma alueella jo paljon pidempään. Palmaresin alkuajoista on vain vähän aikalaislähteitä, mutta portugalilaisten tiedetään tehneen sinne epäonnistuneen sotaretken vuonna 1612. Seuraavan kerran Palmares mainitaan vasta 1630-luvulla. Tuolloin se mainittiin suurena uhkana portugalilaisissa ja alankomaalaisissa lähteissä. Palmaresin perustajat olivat todennäköisesti suurimmaksi osaksi nykyisen Angolan ja Kongon alueelta orjina tuotuja, jotka puhuivat bantukieliä ja kuuluivat useisiin eri etnisiin ryhmiin.^[2]

Alankomaiden Länsi-Intian kauppakomppania teki hyökkäyksen Palmaresin alueelle vuonna 1643. Useasta hollantilaisesta ja intiaaneista koostunut joukko poltti Palmaresin alueen kyliä ja otti yhteen puolustajien kanssa. Heitä johtaneen Roelox Baron mukaan retkellä kuoli yksi hollantilainen ja sata karannutta orjaa. Toinen alankomaalaisten hyökkäys tapahtui vuonna 1645 ja tällä kertaa joukkoja johti Jürgens Reijmbach. Reijmbach toimi Baron tavoin, mutta ei saavuttanut mainittavaa menestystä. Kahden alankomaalaisen hyökkäyksen jälkeen Palmares sai olla rauhassa 1670-luvulle saakka. Siitä lähtien Palmares olikin lähes jatkuvat hyökkäyksen kohteena, mutta tällä kertaa portugalilaisten taholta.^[2]

Vuosien 1672–1680 aikana Pernambucon alueen portugalilainen hallinto teki alueelle kahdeksan sotaretkeä, joita johti Fernão Carrilho. Carrilhon raporttien mukaan hyökkäykset eivät aiheuttaneet merkittävää vahinkoa Palmaresissa, mikä ei pidä paikkaansa ainakaan kahden retken osalta. Carrilhon raportin mukaan Palmaresissa oli nyt myös kuningas, jota kutsuttiin nimellä Ganga Zumba ja joka hallitsi aluetta Macacosta käsin. Portugalilaisten kovimpien hyökkäysten vuosina 1676–1677 seurauksena Ganga Zumba lähetti lähetystön tarjoamaan rauhaa portugalilaisille, mutta nämä eivät suostuneet sen ehtoihin, joissa heidän olisi muun muassa pitänyt tunnustaa Ganga Zumban asema Palmaresin hallitsijana.^[2]

Portugalilaiset jatkoivat hyökkäyksiään vuosina 1680–1686, mutta sota alkoi käydä heille kalliiksi ja kävi ilmeiseksi, että Pernambuco ei voinut hoitaa Palmaresin ongelmaa yksinään. Vuonna 1687 Pernambucon alueen kuvernööri pyysikin rahallista apua Portugalista, sillä hän oli joutunut kääntymään niin sanottujen bandeirantesien eli São Paulosta tulleista esimerkiksi orjakauppiaista koostuneiden palkkasoturijoukkojen puoleen. Bandeirantes-joukkoja johti Domingos Jorge Velho. Joukkojen rahoitus järjestyi kuitenkin myöhään ja ne saatiin käyttöön vasta vuonna 1692.^[2]

Aloitettuaan toimintansa vuonna 1692 bandeirantesit taistelivat Palmaresia vastaan kahden vuoden ajan. Lopulta Palmaresin hallinnassa oli enää yksi linnoitettu asutuskeskus, jota bandeirantesit eivät kuitenkaan pystyneet itsenäisesti valloittamaan. Heitä auttamaan tuli 3 000 Pernambucon alueen sotilasta. Lopullinen taistelu käytiin 5–6. helmikuuta 1694. Portugalilaiset hyökkäsivät tukikohtaan tappaen 200 palmaresilaista toisen 200 tehdessä itsemurhan hyppäämällä kalliolta. 500 muuta otettiin kiinni elävänä ja myytiin sittemmin jälleen orjuuteen. Ganga Zumba otettiin kiinni haavoittuneena ja hänet teloitettiin 20. marraskuuta 1695.^[2]