Suonenjoki (joki Suonenjoella)
| Suonenjoki Suonteenjoki |
|
|---|---|
 Ilmakuva Suonenjoen keskustasta, josta joki alkaa. |
|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Pohjois-Savo |
| Kunnat | Suonenjoki |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Suonenjoen v−alue (14.78) |
| Pinta-ala | 336,74 km² [1] |
| Järvisyys | 21,55 % [1] |
| Pääuoman pituus | 38 km [2] |
| Pääuoman osuudet | ←Suonenjoki ←Suontiens. ←Tuomiojärvi ←Katajapuro |
| Yhtyy | Rautalammin reitti |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Suontienselkä, Suonenjoki [3] |
| Laskupaikka | Iisvesi, Iisvesi [4] |
| Läpivirtausjärvet | Kimpanlampi (alempi), Kimpanlampi (ylempi) |
| Sivu-uomat | Tyylinpuro |
| Taajamat | Suonenjoen keskustaajama |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 99,4 m [3] |
| Laskukorkeus | 97,9 m [4] |
| Korkeusero | 1,5 m |
| Pituus | 6,8 km [2] |
| Kaltevuus | 0,22 m/km |
| Keskivirtaama | 2,6 m³/s (MQ) [5] |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Suonenjoki (tai Suonteenjoki [6]) on Pohjois-Savon Suonenjoella sijaitseva noin 7 kilometriä pitkä joki, joka on Suonenjoen valuma-alueen 38 kilometriä pitkän pääreitin alin osuus. Joki alkaa Suontienselästä Suonenjoella ja se laskee Iisveteen Iisvedellä.[3][4]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suonenjoen keskustaajamassa Kirkkolanniemen itäpuolella sijaitsee Suontienselän pohjoinen lahti, joka muuttuu Kuopiontien, eli yhdystien 16194, sillalla Suonenjoen ensimmäiseksi osuudeksi. Sillan kohdalla on 150 metriä pitkä virtaava osuus, joka laskee ylempään Kimpanlampeen. Lampi lähes katkeaa Savon radan penkereisiin, joiden välissä on vain reilu 10-metrinen silta-aukko. Se johtaa ylemmän Kimpanlammen toiseen altaaseen. Suonenjoen keskustaajaman alueet sijaitsevat edellä kuvaillun joenosan ympärillä, ja jatkuu luoteeseen päin seuraten joen lounaisrantaa. Koillisrannoilla vedeen asti ulottuu peltomaita. Kimpanlampea on yhteensä 980 metriä ja sen vedenpinnan korkeus on 99,3 metriä mpy. eli pudotusta on kertynyt vasta 0,1 metriä. Joki jatkuu ja virtaa valtatien 9 ali laskien 540 metrin jälkeen alempaan Kimpanlampeen. Joella on ennen lampea muutama rinnakkainen tulvauoma. Alemman Kimpanlammen vedenpinta sijaitsee 99,1 metriä mpy. ja sen pituus on 680 metriä. Joen alajuoksu on 4,5 kilometriä pitkä. Joki virtaa Yläkosken kautta suvantolampeen, joka sijaitsee Valion tehtaan kohdalla Notkolassa. Seuraavan kilometrin jälkeen joki saapuu Myllykoskelle, jossa sijaitsee jokisaarista suurin. Myllykosken toinen nimitys saattaa olla Suonnekoski, sillä sen pudotukseksi mainitaan noin 1,5 metriä ja keskivirtaamaksi 2,6 kuutiometriä sekunnissa.[6] Joki rauhoittuu Petsamossa, jonka rannasta löytyy vanha rinnakkaisuoma, ja jonka itäisellä rannalla alkavat kohoamaan Simolanvuoren jyrkät ja kiviset rinteet. Petsamossa joki alittaa sillan, jonka jälkeen joen rannat alkavat soistumaan. Joen luoteisosassa sitä ympäröi peltomaat ja harvahko asutus. Joki alittaa Iisvedellä sillan ja laskee Isveden pienvenesatamaan. Samalla lahdella sijaitsee myös laivasatama, jonne tulee Savon radalta pistoraiteet satamalaiturille asti.[3][4][2]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonhistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suonenjoki on esimerkiksi Hellaakosken (1922) luonnonhistoriallisissa pohdinnoissa mainittu Muinais-Saimaan tai Muinais-Kallaveden laskujokena. Suonenjoen alla ja lähes sen suuntaisena sijaitsee kalliomurrosjakso, jossa kallioperä on kulunut ympäristöään syvemmälle. Tällaisiin kohtiin on viime jääkauden loppuvaiheessa yleensä muodostunut mannerjäätikön alla virtaava jäätikköjoki. Suonenjoen niskan kohdalle tulee pohjois-luoteesta ulottuva Lintharju ja sen muut jäätikköjokimuodostumat. Mannerjäätikön reuna on ylittänyt seudun tällä kohtaa noin 11 000 vuotta sitten ja jäätikköjoki on purkautunut jäätunnelista kiveä, soraa ja hiekkaa nykyisen joen niskalle Yoldiameren pinnan alle. Jääjärven vedenpinta sijaitsi tasolla, joka olisi nykyään 140–150 metrin korkeudella mpy. Jo 10 800 vuotta sitten muuttui Itämeri makeavetiseksi Ancylusjärveksi. Samalla kun mannerjäätikkö on sulanut ja sen reuna siirtynyt luoteeseen päin, ovat jäätunnelin maa-aines purkautunut reunan sijainnin mukaisesti eri paikkaan. Näin syntyivät Suonenjoen jokilaakson maatäytteet ja Lintharju kauemmaksi luoteeseen Koskeloveden itärannikolle. Hiekan joukkoon on hautautunut myös jäätikön reunasta lohjenneita jääkappaleita ja jäävuoria. Kun ne myöhemmin sulivat pois, jäi samaan kohtaan maaperään syvät kuopat eli supat. Niitä ovat todennäköisesti myös joenuoman yläosan Kimpanlammet ja jokeen johtava kapea lahti. Koska harjun reunat viettävät koilliseen päin, on joki aikanaan muodostunut harjun koillisreunaan, jonne joki on sitten uurtanut uomansa.[5]
Jääkauden jälkeen oli seudun vesi aluksi korkealla peittäen seudun korkeatkin paikat sadoiksi vuosiksi.Maankohoamisen vuoksi korkeimmat mäet kohosivat ensimmäisinä pinnan yläpuolelle. Suonenjoelta kaakkoon päin alkoi Itämerestä kuroutua itsenäisiä järviä ja lopulta oli Suontienselän vuoro 9 800 vuotta sitten, tai hieman aikaisemminkin. Se syntyi, kun vesi virtasi mahdollisesti Yläkosken laskukynnyksen yli muodostaen mereen laskevan kosken. Suontienselkä oli aluksi nykyistä pienempi järvi, jonka vedenpinta oli yhdeksän metriä Sorsavettä alempana. On arvioitu, että Suontienselän valuma-alueen pinta-ala oli aluksi 770 neliökilometriä, joten Suonenjoen keskivirtaama oli nykyistä suurempi, ehkä 6,3 kuutiometriä sekunnissa. Epätasaisen maankohoamisen takia järviallas kallistui kohti kaakkoa, jolloin Suontienselän kaakkoispää tulvi hitaasti ja järven pituus kasvoi hiljalleen. Samaan aikaan Itämeren pinta jatkoi alenemistaan ja Suonenjoki kasvoi pituutta. Noin 8 300 vuotta sitten vaihtoi Sorsavesi lasku-uomansa toiseen suuntaan ja Suonenjoen valuma-alue kutistui 320 neliökilometriin. Silloin jäi Suonenjoen keskivirtaamaksi enää noin 2,6 kuutiometriä sekunnissa. Muinais-Päijänteen vedenpinta nousi ja tulvi Suonenjoen laaksoon. Tulva päättyi noin 7 000 vuotta sitten, jolloin järvivesi laski pois jokilaaksosta.[5]
Lähihistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suonenjoen uomaa on perattu 1820-luvulla ainakin molempien koskien kohdalta. Silloin on tapahtunut myös Suontienselän vedenpinnan aleneminen, joka E. Blomqvistin (1911) mukaan on ollut 1,3 metriä, mutta Hannu Pajusen mukaan puoli metriä. Joen perkauksessa hävitettiin valtatien 9 kohdalla toiminut vesimylly patoineen.[5]
Joen varressa alemman Kimpanlammen länsipuolella toimi vedenpuhdistuslaitos, joka näkyy vielä vuoden 1986 peruskartassa. Puhdistamon paikalla on nykyään täyttömaata ja nykyinen vedenpuhdistamo toimii Karsikonmäellä. Sen veden lasketaan Suonenjoen sijasta suoraan Iisveden rantaan.[7][8][9][10][11]
Vesistösuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suonenjoki sijaitsee Kymijoen vesistöalueen (14) Rautalammin reitin valuma-alueessa (14.7) Suonenjoen valuma-alueella (14.78). Joki alkaa Suontienselästä, joka sijaitsee Suontienselän–Paasveden alueen (14.782) puolella, ja virtaa Kuopiontien sillan alitettuaan Suonenjoen alueen (14.781) puolelle. Suonenjoki laskee Iisveteen Virmasveden alueella (14.72).[12][13][14]
Suonenjoen valuma-alueen pinta-ala on 336,74 neliökilometriä ja järvisyys 21,6 %.[1] Joen keskivirtaama (MQ) on noin 2,6 kuutiometriä sekunnissa.[5] Valuma-alueen pääuomaan kuuluvat Suonenjoki, joka alkaa Suontienselästä. Suontienselän monista lasku-uomista yhden valuma-alueen pinta-ala 34 neliökilometriä, mikä tekee siitä suurimman latva-alueen. Sen laskuo-oja alaa kulkee Tuomiojärvestä ja sen latvauoma on Katajapuro. Pääuoman pituus on noin 38 kilometriä.[2] Suonenjokeen yhtyy idästä tuleva lyhyt Tyylinpuro. Sen lisäksi ei ole muita suuria sivuojia.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c d Suonenjoen valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 1.10.2023.
- ↑ a b c d e Suonenjoki, alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 1.10.2023.
- ↑ a b c d e Suonenjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 1.10.2023.
- ↑ a b c d e Pajunen, Hannu: Vesistöjen kehitys Suonenjoen–Leppävirran välisellä vedenjakajaalueella jääkauden jälkeen. Geologi, 2014, 66. vsk, nro 6, s. 135–147. Helsinki: Geologinen seura ry. ISSN 2670-2789 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 3.10.2023.
- ↑ a b Koski-inventointi, s. 81. (raportti 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 ISSN 0355-0745 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3241 03 Suonenjoki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1973. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 3.10.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3241 03 Suonenjoki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1988. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 3.10.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3241 03 Suonenjoki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1998. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 3.10.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3242 01 Iisvesi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1971. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 3.10.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3242 01 Iisvesi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1986. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 3.10.2023)
- ↑ Suonenjoen valuma-alue (14.78) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 1.10.2023.
- ↑ Suonenjoen alue (14.781) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 1.10.2023.
- ↑ Suontienselän–Paasveden alue (14.782) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 1.10.2023.