Suolalasitus
Suolalasitus ei tarkkaan ottaen ole lasite, vaan keramiikan polttoon liittyvä menetelmä, jossa polttouuniin lisätään suolaa. Suolan sisältämä natrium reagoi piidioksidin kanssa, muodostaen natriumsilikaattia. Tuloksena on kiiltävä, läpikuultava pinta, jossa voi olla appelsiininkuorta muistuttava tekstuuri. Metallioksidit voivat värjätä sen eri ruskean (rautaoksidi), sinisen (kobolttioksidi) tai violetin (mangaanioksidi) sävyiseksi.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suolalasitus keksittiin Saksassa Reininmaan keramiikkapajoissa 1400-luvulla.[1] Se oli keskiajan Euroopan merkittävin keksintö keramiikan saralla. Suolalasitusta käytettiin runsaasti 1500-1800-luvuilla, etenkin kivitavaran lasittamiseen.[2] Englannissa valmistettiin paljon suolalasitettua kivitavaraa 1600-1700-luvuilla Nottinghamshiressä, Lontoossa, Staffordshiressä ja Derbyshiressä.[3] Se oli hyvin suosittua Pohjois-Amerikassa 1600-luvun lopulta 1800-luvulle, jolloin se oli Yhdysvalloissa suosituin keramiikan lasitusmenetelmä.
Suolalasitusta ei käytetä enää teollisessa tuotannossa ympäristösyistä, koska sen savukaasut sisältävät suolahappoa.
Prosessi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suolalasituksessa raa'at, kuivat saviesineet asetetaan uuniin torneiksi, ja erotetaan toisistaan pienillä savipalloilla, jotteivät ne "liimautuisi" kiinni toisiinsa tai polttouunin hyllyihin, koska lasitetta muodostuu kaikkialle uunin sisäpinnalle. Suolaa lisättäessä uunin lämpötilan on oltava vähintään 1100 °C, jotta suola höyrystyy.[2]
Lasitekerros paksuuntuu polton jatkuessa; mitä useampia kertoja suolaa lisätään, sitä paksumpi lasite syntyy. Tyypillisesti suolaus toistetaan 3-5 kertaa, minkä jälkeen uunin annetaan jäähtyä. Tarvittava vesihöyry on tuotettu joko kostuttamalla suolaa, tai käyttämällä tuoretta polttopuuta suolauksen aikana.[2]
Reaktiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suola reagoi vesihöyryn kanssa muodostaen ensin natriumhydroksidia ja vetykloridikaasua. Vetykloridi poistuu savukaasujen mukana tai reagoi ylijäävän natriumin kanssa takaisin suolaksi.
- 2NaCl + 2H2O → 2NaOH + 2HCl
Sitten natriumhydroksidi hajoaa natriumoksidiksi ja vesihöyryksi.
- 2NaOH → Na2O + H2O
Ns. soodapoltossa prosessi on suoraviivaisempi eikä siinä tarvita vesihöyryn lähdettä:
- Na2CO3 → Na2O + CO2
Kummassakin tapauksessa syntynyt natriumoksidi reagoi astian pinnan piidioksidin ja alumiinioksidin kanssa muodostaen lasitekerroksen:
- Na2O + SiO2 + Al2O3·(SiO2)2 → (Na2O)x·Al2O3·(SiO2)y
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ART 198 - HISTORY OF WORLD CERAMICS Glendale Community College. Arkistoitu 7.3.2021. Viitattu 18.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Airi Hortling: LASITE JA LASITTAMINEN, s. 23. Taideteollinen korkeakoulu. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.8.2021).
- ↑ Eddy Faber ja Pamela Wood: Production strategies in the Nottingham salt-glazed stoneware industry University of Nottingham. Viitattu 18.8.2021. (englanniksi)