Subutai

Subutai
Сүбээдэй
Henkilötiedot
Syntynyt	n. 1175 ?
Kuollut	1248 Tuul-joki
Kansalaisuus	mongoli
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Mongolivaltakunta
Sotilasarvo	kenraali
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Subutai (n. 1175–1248^[1], mong. Сүбээдэй, Sübeedei) oli Tšingis-kaanin sotapäällikkö vuosina 1206–1227 ja Ögödei-kaanin sotapäällikkö vuosina 1227–1241. Hän johti mongolijoukot läpi Aasian kohti Eurooppaa. Hän valloitti muun muassa Pohjois-Kiinan, Keski-Aasian, Persian ja Itä-Euroopan.

Subutain syntymäajaksi mainitaan usein vuosi 1175, mutta tästä ei ole täyttä varmuutta. Syntymäpaikaksi mainitaan usein Baikal-järven rannikolla. Hänen perheensä kuului ns. metsämongoleihin, jotka olivat tunnettuja seppiä ja kävivät kauppaa Tšingis-kaanin klaanin kanssa.^[2]

Subutai tapasi Tšingis-kaanin 14-vuotiaana. Silloinen klaanijohtaja kiehtoi Subutaita niin, että tämä karkasi kotoa ja liittyi Tšingis-kaanin joukkoihin seisoakseen vartiossa hänen telttansa ulkopuolella. Vaikka Subutai sepän poikana ei ollut ratsastanut ja käyttänyt jousta pienestä pitäen, hän osottautui lahjakkaaksi molemmissa lajeissa ja sai vähitellen johdettavakseen pieniä taisteluita muita klaaneja vastaan.

Ensimmäiset joukot Subutai sai komentoonsa ollessaan 22-vuotias ja viisi vuotta myöhemmin hänet ylennettiin kenraaliksi.^[3]

Strategisesti taitava Subutai saavutti monia voittoja, ja kun Tšingis-kaani vuonna 1206 kokosi mongoliheimot yhdeksi valtakunnaksi, hän nimitti Subutain sotapäällikökseen.^[4] Subutai nousi nopeasti ns. Tšingis-kaanin "neljän koiran" joukkoon. Vuonna 1212 Subutain johtama joukko oli yksi ensimmäisistä Tšingisin joukoista, jotka saapuivat valloittamaan Kiinaa, ja tässä onnistuttuaan Subutaille myönnettiin titteli batai, joka tarkoittaa kutakuinkin ritaria.^[5]

Yksi Subutain merkittävimmistä taisteluista oli Kaltšikjoen taistelu, jossa mongolit kohtasivat Kiovan ruhtinaiden liittoutuman. Voitettuaan ruhtinaat mongolikenraalien kerrotaan juhlineen kiinnijääneiden ruhtinaiden päälle asetetulla lankulla, jonka alle nämä murskaantuivat.^[6]

Mongolit hävittivät Kiovan kaupungin 6. joulukuuta 1240 ja kertoman mukaan kuolleiden luut näkyivät kaupungissa vielä vuosikymmenten ajan. Seuraavaksi mongoliarmeija käänsi katseensa Unkariin. Muhin taistelussa vuonna 1241 Subutai onnistui ylittämään Sajójoen vastoin Unkarin kuningas Béla IV:n odotuksia, minkä johdosta unkarilaiset jäivät saarroksiin ja mongolit voittivat taistelun. Tämän jälkeen Subutain armeijan kerrotaan tappaneen noin puolet Unkarin kuningaskunnan asukkaista ja hävittäneen sekä Budan että Pestin.^[2][7]

Subutain sotaretket Euroopassa päättyivät vuonna 1242, kun mongoliarmeija palasi kotiin. Syiksi tähän on esitetty niin muonavarojen tyrehtymistä, huonoa säätä ja sitä, että uutiset Ögödein kuolemasta saavuttivat viimein Subutain ja Batu-kaanin ja mongolien piti palata valitsemaan uusi suurkaani.^[8]

Joidenkin kertomusten mukaan Subutai oli niin ylipainoinen, että hän kulki mittatilaustyönä tehdyillä vaunuilla.^[2] Väitteelle ei tosin ole löydetty mitään historiallisia todisteita.^[5]

Subutai ehti todistamaan Ögödein seuraajan, Güyük-kaanin, kruunajaisia vuonna 1246, joissa oli myös läsnä fransiskaanimunkki. Munkin kirjoitusten mukaan Subutai oli valtavan arvostettu, käytännössä kuninkaallisten vertainen, ja yksi harvoista paikalla olleista, joka oli henkilökohtaisesti tuntenut Tšingis-kaanin. Subutain loppuelämästä ei ole juuri tietoja.^[2][5]

Subutai kuoli vuonna 1248 jossain Tuuljoen alueella (nykyisen Ulan Batorin lähistöllä). Hän oli yksi harvoista mongolien sotapäälliköistä, joka kuoli vanhuuteen. Subutain jälkeläiset palvelivat muutaman sukupolven ajan armeijassa, kunnes alkoivat siirtyä siviilihallintoon. Vielä muutama sukupolvi tämän jälkeen Subutain sukulinja katosi historiankirjoituksista ja on siksi jäänyt epäselväksi.^[5]

Subutai oli ainoa Mongolien salaisessa historiassa hieman syvällisemmin käsitelty henkilö, joka ei ollut Tšingis-kaanin sukulainen.^[9] Hieman laskentatavasta riippuen Subutain on katsottu osallistuneen yli 50 eri taisteluun tai piiritykseen ja taistelleen lähes kaikkia 1200-luvun suurvaltoja vastaan. Lisäksi hän on yksi eniten matkustaneista sotapäälliköistä.^[5]