Sosiaaliepidemiologia
Sosiaaliepidemiologia on tieteenala, joka tutkii sitä, miten aineelliset ja sosiaaliset olosuhteet vaikuttavat terveyteen ja sairauteen. Yhteiskuntien sosiaalisen ja taloudellisen järjestyksen yhteyttä terveyteen ja sairauteen tarkastellaan niin maiden sisällä kuin maiden välilläkin. Sosiaaliepidemiologia sijoittuu siis lääke- ja yhteiskuntatieteiden välimaastoon. Epidemiologiassa tutkitaan terveyden ja sairauksien jakautumista väestössä ja tähän vaikuttavia tekijöitä. Sosiaaliepidemiologian on katsottu olevan epidemiologian alahaara, joka keskittyy nimenomaan sosiaalisten tekijöiden vaikutuksiin.[1] Tutkimuksissa on tarkasteltu terveyden ja sairauden vaihtelua muiden muassa sukupuolen, iän, sosioekonomisen aseman, työllisyyden, alueiden, sekä psyykkisten ominaisuuksien mukaan.
Sosiaaliepidemiologian profiloituu siis lääketieteen alahaaraksi mutta yhteiskunta- ja käyttäytymistieteelliset kytkennät ovat ilmeisiä. Sosiaaliepidemiologiset kysymyksenasettelut nousevat usein sosiologisesta tai psykologisesta tutkimuksesta. Voidaan esimerkiksi selvittää miten yhteiskuntaluokka tai asuinalue vaikuttavat terveyteen tai sairauden riskiin. Vastaavasti voidaan olla kiinnostuneita siitä, miten tietyt psyykkiset ominaisuudet ovat yhteydessä terveyteen tai sairauteen. Tällaisia voivat olla vaikkapa persoonallisuus tai älykkyys.[2]
Esimerkkinä ensimmäisestä suuntauksesta voidaan mainita Rahkosen, Lahelman ja Huuhkan tutkimus vuodelta 1997, jossa he tarkastelivat suuren kyselyaineiston avulla lapsuudenajan olosuhteiden sekä vanhempien koulutuksen oman koulutuksen yhteyttä terveyteen aikuisiässä. Taloudelliset ongelmat lapsuudessa sekä vastaajan koulutus olivat tulosten mukaan yhteydessä aikuisiän terveydentilaan, jota mitattiin pitkäaikaissairaudella ja huonolla koetulla terveydellä.[3] Psykologisemmasta suuntauksesta voidaan mainita esimerkkinä Elovainion ja kumppaneiden tutkimus, jossa selvitettiin vihamielisyyden (kyyniset ja luottamattomat asenteet) yhteyttä sydäntaudin riskitekijöihin. Tutkijat löysivät yhteyden vihamielisyyden ja metabolisen oireyhtymän sekä systeemisen tulehdustilan väliltä naisilla[4].
Sosiaaliepidemiologisessa tutkimuksessa hyödynnetään tyypillisesti isoja kysely- ja seuranta-aineistoja. Usein seuranta-aineistot perustuvat kyselyiden lisäksi luotettaviin rekisteritietoihin. Laajat aineistot mahdollistavat monenlaiset tilastolliset analyysit. Lisäksi seuranta-aineistoilla voidaan selvittää esimerkiksi lapsuuden riskitekijöiden yhteyttä aikuisuuden terveyteen tai sairastumisriskiin. Laajojen seuranta-aineistojen saatavuus tutkijoille on tuottanut yhä enemmän tietoa elinkaaren mukaisista kehityskuluista. Elinkaarinäkökulman hengessä on havaittu esimerkiksi, että jo raskausajan olosuhteet voivat olla yhteydessä esimerkiksi sydäntaudin riskiin aikuisiässä. Tutkijat huomioivat nykyään entistä enemmän tällaisia pitkän aikavälin vaikutuksia.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Laaksonen, M. and Silventoinen, K., 2011. Mitä on sosiaaliepidemiologia. Kirjassa Sosiaaliepidemiologia. Väestön terveyserot ja terveyteen vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Teoksessa: Sosiaaliepidemiologia, toim. M. Laaksonen , K. Silventoinen . Helsinki: Gaudeamus. Sivu 11.
- ↑ Laaksonen, M. and Silventoinen, K., 2011. Mitä on sosiaaliepidemiologia. Kirjassa Sosiaaliepidemiologia. Väestön terveyserot ja terveyteen vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Teoksessa: Sosiaaliepidemiologia, toim. M. Laaksonen , K. Silventoinen . Helsinki: Gaudeamus. Sivu 15.
- ↑ Rahkonen, O., Lahelma, E., & Huuhka, M. 1997. Past or present? Childhood living conditions and current socioeconomic status as determinants of adult health. Social science & medicine, 44(3), 327-336.
- ↑ Elovainio, Marko, Päivi Merjonen, Laura Pulkki-R\a aback, Mika Kivimäki, Markus Jokela, Noora Mattson, Tuomas Koskinen, Jorma SA Viikari, Olli T. Raitakari, ja Liisa Keltikangas-Järvinen. 2011. ”Hostility, metabolic syndrome, inflammation and cardiac control in young adults: The Young Finns Study”. Biological psychology 87 (2): 234–240.
- ↑ Eriksson, Johan. 2011. ”Ohjelmoituuko aikuisiän terveys jo sikiökaudella”. Teoksessa Laaksonen, M. & Silventoinen, K.(toim.) Sosiaaliepidemiologia. Väestön terveyserot ja terveyteen vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Helsinki: Gaudeamus, 213–243.