Negrospirituaali

Negrospirituaali (engl. Negro spiritual) on afroamerikkalainen hengellisten laulujen tyyppi.^[1] Negrospirituaalit saivat alkunsa orjien musiikkina 1700-luvulla, ja niiden suosio säilyi 1900-luvulle saakka.^[2]

Negrospirituaaleja esitetään tyypillisesti ”kutsu ja vastaus” -muodossa solistin ja taustakuoron välillä. Joissain lauluissa on polveilevaa laulutyyliä, jotkin laulut ovat hitaita ja surumielisiä, ja jotkin laulut ovat nopeita ja iloisia. Joissain lauluissa on nähty piilotettua protestia orjuutta vastaan.^[2]

Negrospirituaalien juuret ovat 1700-luvulla Etelän mustien orjien epävirallisissa kokoontumisissa, joissa osanottajat lauloivat ja tanssivat. Toinen tyylin lähde ovat orjien rinkitanssit.^[2]

Orjanomistajat eivät katsoneet orjiensa afrikkalaisperäistä musiikkipitoista jumalanpalvelusta hyvällä ja pyrkivät siksi kieltämään orjien hengelliset kokoontumiset. Kun orjat alkoivat kääntyä kristinuskoon, he ryhtyivät käyttämään Raamatun kertomuksia lauluissaan, ja negrospirituaaleista tuli orjien tapa ilmaista sekä uskoaan että surujaan ja toiveitaan. Nimitys spirituaali (engl. spiritual) tulee Kuningas Jaakon Raamatun Efesolaiskirjeestä (5:19).^[2]

Negrospirituaalit yleistyivät orjien keskuudessa 1700-luvun lopulta 1860-luvulle, jolloin orjuus lakkautettiin. Lauluja alettiin julkaista Yhdysvalloissa kokoelmina 1860-luvulta alkaen. Seuraavalla vuosikymmenellä Euroopassakin konsertoinut Jubilee Singers -kuoro sai muunkin maailman kiinnostumaan negrospirituaaleista. Jubilee Singersiä seurasi moni muu suosittu lauluyhtye. Negrospirituaaleja alettiin esittää Yhdysvaltain konserttisaleissa, ja kuuluisat mustat laulajat kuten Marian Anderson, Roland Hayes ja Paul Robeson ottivat 1900-luvulla negrospirituaaleja ohjelmistoonsa. Vuosisadan loppupuolella gospelmusiikki oli kuitenkin pitkälti syrjäyttänyt negrospirituaalit mustien kirkoissa.^[2]