Nancy Storace

Anna Selina "Nancy" Storace (1765 Lontoo – 1817) oli brittiläinen ooppera- ja konserttilaulaja, äänialaltaan sopraano.^[1]

Storace syntyi italialaisen kontrabasistin ja englantilaisnaisen tyttärenä. Hän sai opetusta kastraattilaulaja Venanzio Rauzzinilta. 13-vuotiaana hän matkusti vanhempineen Italiaan vanhemman veljensä Stephen Storacen luokse; tämä oli opiskelemassa sävellystä Napolissa.^[2] Nancy Storace esiintyi ensimmäisen kerran pääroolin laulajana Firenzessä 15-vuotiaana. Vuonna 1783 hän esiintyi Rosinan roolissa Giovanni Paisiellon oopperan Sevillan parturi tuotannossa Wienissä.^[1] Vuonna 1784 Itävallan keisari Joosef II haki Italiasta laulajia Wieniin perustettuun italialaisen oopperan yhtiöön. Storace sai kiinnityksen ja matkusti Wieniin veljensä sekä äitinsä kanssa. Hän meni naimisiin viulisti-säveltäjä John Fisherin kanssa, mutta mies oli huomattavan väkivaltainen ja joutuikin karkotetuksi kaupungista keisarillisella päätöksellä. Laulaessaan veljensä Stephenin oopperan kantaesityksessä Nancy Storace menetti äänensä eikä kyennyt laulamaan viiteen kuukauteen. Hän huomasi olevansa raskaana ja vaikka lapsi syntyi, tämä kuoli kuukauden ikäisenä. Antonio Salieri, Wolfgang Amadeus Mozart ja säveltäjä Cornetti sävelsivät yhteistyössä kantaatin (Per la ricuperata salute di Ofelia) Nancyn toipumisen kunniaksi.^[2]

Mozart, joka oli ensimmäisen kerran tavannut Nancyn tämän tehdessä Wienin-debyyttinsä Salierin La scuola de' gelosi -oopperan esityksessä, ihastui tähän heti taiteilijana. Myös suhteesta kaksikon välillä kiersi huhuja. Storace toimi innoittajana Susannan hahmolle Mozartin oopperassa Figaron häät. Storace tulkitsi roolin teoksen kantaesityksessä 1. toukokuuta 1786. Seuraavana vuonna hän palasi Lontooseen. Mozart sävelsi tälle läksiäislahjaksi konserttiaarian Ch'io mi scordi di te? ja säesti laulun pianolla Storacen lähdön aattona. Tämän jälkeen Storace ja Mozart eivät enää toisiaan tavanneet. Mozart kuitenkin kirjoitti sopraanolle säännöllisesti, ja Storacen on usein arveltu inspiroineen myös Despinan roolin Così fan tuttessa.^[2]

Lontoossa Storace jatkoi uraa konserttilavalla ja oopperatalossa. Hän esiintyi veljensä teoksissa ja teki usein esiintymisiä irlantilaistenori Michael Kellyn kanssa. Kelly oli esiintynyt myös Figaron häiden kantaesityksessä Don Basilion ja Don Curzion rooleissa. Storace kutsui Mozartin Lontooseen oopperan säveltämisen merkeissä, mutta säveltäjä oli liian sairas lähteäkseen. Mozartin kuolinyönä Storace itse sai aivoverenvuodon. Hän selviytyi ja lähti uuden rakastajansa, yksitoista vuotta itseään nuoremman tenorin kanssa Euroopan-kiertueelle. Pari esiintyi Napoleon Bonaparten, Joséphine de Beauharnaisin, Horatio Nelsonin ja Emma Hamiltonin edessä. Aivoverenkiertohäiriö aiheutti vuonna 1817 Storacen kuoleman. Hänen hautajaisensa pidettiin 2. syyskuuta 1817.^[2]