Namib

Namib on aavikko Afrikan lounaisrannikolla. Se sijaitsee suurimmaksi osaksi Namibian alueella ja myötäilee Atlantin rannikkoa 50–160 kilometrin levyisenä ja 1 600 kilometrin pituisena. Pinta-alaltaan aavikko on noin 50 000 neliökilometriä. Sana namib tarkoittaa ’valtavaa’ naman kielessä. Namibin arvellaan olevan vanhin nykyisistä aavikoista; se on syntynyt noin 80 miljoonaa vuotta sitten, kun kylmä Benguelanvirta alkoi aiheuttaa viileän ja kuivan ilman laskeutumisen alueella. Namibin alueella sataa alle 10 millimetriä vuodessa ja se on suurimmaksi osaksi autiota.

Namibissa sijaitsee ryhmä maailman korkeimpia hiekkadyynejä. Dyyni numero 7 on noin 340 metrin korkuinen. Yksi ainoista pysyvistä asutusalueista on Sossusvlei dyyniryhmän lähistöllä. Aavikon pohjoisreunalla sijaitsevat lisäksi Walvis Bayn ja Swakopmundin kaupungit. Mereltä saapuvan kostean ilman kohdatessa aavikon kuivan ilman syntyy rannikolle runsaasti sumua, joka tiivistyy aamukasteeksi harvalukuisen kasvillisuuden käyttöön. Sumu on aiheuttanut myös useiden laivojen eksymisiä ja haaksirikkoja rannikon läheisyydessä; osa hylyistä sijaitsee nykyisin maalla jopa 50 metrin päässä rannasta johtuen aavikon vähittäisestä levittäytymisestä merta kohti. Luurankomaisista hylyistä rannikko on saanut nimen Luurankorannikko.

Tunnetuin Namibin aavikon eläin lienee muun muassa Damaramaassa elävä ”aavikkonorsu”, joka on savanninorsun aavikolle sopeutunut muoto. Aavikkonorsut vaeltavat aavikolla keitaalta toiselle niin kuin ”aavikkosarvikuonoiksi” kutsutut suippohuulisarvikuonotkin^[1]. Namibin pitkän historian aikana aavikolle on ehtinyt kehittyä useita endeemisiä kasveja, jotka ovat tottuneet äärimmäiseen kuivuuteen ja kykenevät tyydyttämään vedentarpeensa pelkästä sumun kosteudesta. Tunnetuin esimerkki on eriskummallinen ikilehti. Luonnonvaroista merkittäviä ovat volframi, suola ja timantit.

Aavikko on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2013.^[2]

• 
  Sossusvlei

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Namib Wikimedia Commonsissa