Nahkakilpikonnat
| Nahkakilpikonnat | |
|---|---|
 Merinahkakilpikonna (Dermochelys coriacea) |
|
|
Varhaisliitukausi – Nykyaika (Holoseeni) Campania-vaihe–Holoseeni |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Alalahko: | Pystytaivuttajat Cryptodira |
| Kladi: | Americhelydia |
| Yläheimo: | Chelonioidea |
| Kladi: |
Nahkakilpikonnat Dermochelyidae Fitzinger, 1843 |
| Suvut | |
| Katso myös | |
|
|
|
Nahkakilpikonnat[1] (Dermochelyidae) on meressä elävien kilpikonnien heimo, joka sisältää merinahkakilpikonnan (Dermochelys coriacea) ja sen sukupuuttoon kuolleet sukulaiset.[2][3]
Vanhin tunnettu nahkakilpikonna on myöhäisliitukauden Campania- ja Maastricht-vaiheilla elänyt Mesodermochelys.[2][3][4] Kun Protostegidae-heimo hävisi liitukauden lopulla, nahkakilpikonnat alkoivat täyttää avautuneita ekologisia lokeroita. Ne olivat monimuotoisimmillaan eoseenilla, ja eri lajeilla oli erilaisia selkäkilpiä, joiden pitkittäisharjanteet ja muut luiset piirteet vaihtelivat.[5][6] Ajan myötä kilpailu kalojen ja merinisäkkäiden kanssa luultavasti lisääntyi ja ravintoi alkoi huveta, ja nahkakilpikonnat joutuivat erikoistumaan eri ravintotyyppeihin. Nykyisen merinahkakilpikonnan kehityshaara erikoistui meduusoihin, minkä ansiosta se selvisi nykypäivään asti heimon ainoana lajina.[6]
Nykyisen merinahkakilpikonnan selkäkilpi koostuu pienten luulevyjen mosaiikista, ja sitä peittää nahkamainen iho. Mosaiikki korvaa suurimman osan tyypillisistä selkäkilven luista, eikä se kiinnity selkärankaan tai kylkiluihin kuten varsinaisten merikilpikonnien (Cheloniidae) selkäkilpi.[4][7] Varhaisimmat nahkakilpikonnat muistuttivat selkäkilveltään varsinaisia merikilpikonnia. Niillä ei ollut mosaiikkista selkäkilpeä, mutta niiden lateraalikilvet olivat pienentyneet. Mosaiikista koostuva selkäkilpi tunnetaan fossiiliaineistossa ensimmäisen kerran myöhäisellä paleoseenilla tai varhaisella eoseenilla.[4][5][6]
Fylogenia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evers et al. (2019):[8]
| Panchelonioidea |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 3. Lepakot–Perhoset. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01530-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Palmén & Nurminen 1974, s. 1031
- ↑ a b Cadena, Edwin A. & Parham, James F.: Oldest known marine turtle? A new protostegid from the Lower Cretaceous of Colombia. PaleoBios, 7.9.2015, 32. vsk, nro 1, s. 1–42. ISSN 2373-8189 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 9.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Joyce, Walter G. & Parham, James F. & Gauthier, Jacques Armand: Developing a protocol for the conversion of rank-based taxa named to phylogenetically defined clade names, as exemplified by turtles. Journal of Paleontology, syyskuu 2004, 78. vsk, nro 5, s. 989–1013. doi:10.1666/0022-3360(2004)0782.0.CO;2 ISSN 0022-3360 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Joyce, Walter G. & Parham, James F. & Lyson, Tyler R. & Warnock, Rachel C. M. & Donoghue, Philip C. J.: A divergence dating analysis of turtles using fossil calibrations: an example of best practices. Journal of Paleontology, heinäkuu 2013, 87. vsk, nro 4, s. 612–634. doi:10.1666/12-149 ISSN 0022-3360 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 9.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Spotila, James R.: Sea Turtles: A Complete Guide to Their Biology, Behavior, and Conservation, s. 63. Baltimore: The Johns Hopkins University Press, 2004. ISBN 0-8018-8007-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.7.2019). (englanniksi)
- ↑ a b c Familia Dermochelyidae Turtles of the World. Viitattu 9.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Palmén & Nurminen 1974, s. 1114
- ↑ Evers, Serjoscha W. & Barrett, Paul M. & Benson, Roger B. J.: Anatomy of Rhinochelys pulchriceps (Protostegidae) and marine adaptation during the early evolution of chelonioids. PeerJ, 1.5.2019, 7. vsk, s. e6811. PubMed:31106054 doi:10.7717/peerj.6811 ISSN 2167-8359 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.7.2019. (englanniksi)