Natriumkloraatti
| Natriumkloraatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NaClO3 |
| Moolimassa | 106,44 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiinteä aine |
| Sulamispiste | 248 °C |
| Kiehumispiste | n. 300 °C (hajoaa) |
| Tiheys | 2,5 g/cm3 (kiinteänä) |
| Liukoisuus veteen | 101,0 g / 100 ml (20 °C) |
Natriumkloraatti (NaClO3) on positiivisista natriumioneista (Na+) ja negatiivista kloraatti-ioneista (ClO3-) koostuva suola. Sen on voimakas hapetin ja lievästi hygroskooppinen aine.[1] Kiinteässä olomuodossa natriumkloraatti on valkoista kiteistä ainetta, mutta vesiliuoksena se on väritöntä. Natriumkloraatin molekyylimassa on 106,4, sulamispiste on 248°C ja pH 45% pitoisessa vesiliuoksessa on 7-9,5. Natriumkloraatti on voimakas hapetin. Se ei ole herkästi syttyvää, mutta tulen sytyttyä se saattaa edistää tulen palamista.[2]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Natriumkloraattia voidaan valmistaa kuumasta natriumkloridiliuoksesta elektrolyysin avulla, jolloin katodin on oltava ruostumatonta terästä ja anodin grafiittia. Tällöin tapahtuva reaktio on seuraava:
- NaCl + 3H2O → NaClO3 + 3H2
Tällöin jännitteen on oltava mahdollisimman pieni, mutta virran suuri. Vaihtoehtoisesti sitä voidaan valmistaa johtamalla kloorikaasua kuumaan natriumhydroksidiin.
Natriumkloraatti hajoaa herkästi kuumennettaessa noin 250 asteeseen. Tällöin siitä lohkeaa happea ja jää jäljelle natriumkloridia.
Terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Natriumkloraatti ärsyttää elimistöä joutuessaan iholle, nenään tai silmiin. Aineen nieleminen tai hengittäminen voi aiheuttaa mm. pahoinvointia, ripulia, oksentelua ja syanoosia. Suuret natriumkloraattiannokset voivat aiheuttaa munuais-, maksavaurioita, kouristuksia ja kuoleman.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ OVA-ohje: NATRIUMKLORAATTI (pdf) (Kappale 1.1) 2008. Työterveyslaitos. Arkistoitu 26.6.2015. Viitattu 3.6.2009.
- ↑ Natriumkloraatti 12.8.2022. Työterveyslaitos. Viitattu 25.8.2024.