NHL-kausi 1954–1955
NHL-kausi 1954–1955 oli National Hockey Leaguen historian 38. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti Detroit Red Wings, joka kukisti finaalisarjassa Montreal Canadiensin otteluvoitoin 4–3.[2][3]
Runkosarjan pistepörssin ja Art Ross Trophyn voitti Montreal Canadiensia edustanut Bernie Geoffrion.[4] Geoffrion keräsi 70 ottelussa yhteensä 75 tehopistettä, joista 38 oli maaleja ja 37 syöttöpisteitä.[5] Hän myös jakoi maalipörssin voiton Maurice Richardin kanssa 38 osumallaan.[4] Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli puolestaan Detroit Red Wingsin Gordie Howe. Hän teki 11 pudotuspeliottelussa 20 tehopistettä, joista 9 oli maaleja ja 11 maaliin johtaneita syöttöjä.[6] Hart Trophyn sai Toronto Maple Leafsia edustanut Ted Kennedy.[7]
Parhaalle puolustajalle jaettavan Norris-palkinnon voitti Montreal Canadiensin Doug Harvey,[8] ja parhaan tulokkaan Calder Memorial Trophyn sai Chicago Black Hawksia edustanut Ed Litzenberger.[9]
Pyhän Patrickin päivänä 17. maaliskuuta 1955 Montreal Canadiensin ja Detroit Red Wingsin välisen runkosarjaottelun yhteydessä sattui kuuluisa mellakka, joka tunnetaan englanniksi nimellä ”Richard Riot” ja ranskaksi nimellä ”L’Émeute”. Neljä päivää aiemmin Maurice Richard oli ottanut yhteen häntä mailalla päähän lyöneen Boston Bruins -puolustaja Hal Laycoen kanssa. Nujakan yhteydessä myös tapaukseen puuttunut linjatuomari Cliff Thompson oli joutunut Richardin iskun kohteeksi. Tämän seurauksena NHL:n presidentti Clarence Campbell asetti tuolloin NHL:n pistepörssin kärjessä olleen Richardin pelikieltoon koko loppukauden ajaksi. Kyseessä oli siihen mennessä pisin NHL:ssä annettu pelikielto. Laycoe ei sen sijaan saanut tilanteesta minkäänlaista rangaistusta.[10][11][12][13]
Päätös raivostutti kanadanranskalaiset, joille Richard oli suuri urheilusankari ja kanadanranskalaisuuden ilmentymä. Niinpä Campbellin tullessa katsomaan Montrealin kotiottelua Detroitia vastaan hänet otettiin vastaan buuauksin ja hänen päälleen viskeltiin muun muassa kananmunia. Ensimmäisen erän päätyttyä Campbellin suuntaan heitettiin kyynelkaasupommi. Niinpä ottelun tapahtumapaikkana toiminut Montreal Forum jouduttiin evakuoimaan, ja Detroit nimettiin ottelun voittajaksi vain yhden erän jälkeen. Mellakoiva yleisö jatkoi kuitenkin riehumistaan kaduilla rikkoen muun muassa ikkunoita ja kääntäen autoja ylösalaisin. Kahdentoista poliisin lisäksi 25 siviiliä loukkaantui ja yli 60 ihmistä pidätettiin. Lisävahinkojen estämiseksi Richard vetosi seuraavana päivänä yleisöön radiossa, jotta kaaos saataisiin päättymään, ja tämän jälkeen väkivaltaisuuksia ei enää esiintynyt.[10][11][12][13]
Runkosarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.
| Joukkue | O | V | H | T | Pist. | + | − |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Detroit Red Wings | 70 | 42 | 17 | 11 | 95 | 204 | 134 |
| Montreal Canadiens | 70 | 41 | 18 | 11 | 93 | 228 | 157 |
| Toronto Maple Leafs | 70 | 24 | 24 | 22 | 70 | 147 | 135 |
| Boston Bruins | 70 | 23 | 26 | 21 | 67 | 169 | 188 |
| New York Rangers | 70 | 17 | 35 | 18 | 52 | 150 | 210 |
| Chicago Black Hawks | 70 | 13 | 40 | 17 | 43 | 161 | 235 |
Runkosarjan pistepörssi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit
| Pelaaja | Joukkue | O | M | S | Pist. | RM |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Bernie Geoffrion | Montreal Canadiens | 70 | 38 | 37 | 75 | 57 |
| Maurice Richard | Montreal Canadiens | 67 | 38 | 36 | 74 | 125 |
| Jean Béliveau | Montreal Canadiens | 70 | 37 | 36 | 73 | 58 |
| Dutch Reibel | Detroit Red Wings | 70 | 25 | 41 | 66 | 15 |
| Gordie Howe | Detroit Red Wings | 64 | 29 | 33 | 62 | 68 |
| George Sullivan | Chicago Black Hawks | 70 | 19 | 42 | 61 | 51 |
| Bert Olmstead | Montreal Canadiens | 70 | 10 | 48 | 58 | 103 |
| Sid Smith | Toronto Maple Leafs | 70 | 33 | 21 | 54 | 14 |
| Ken Mosdell | Montreal Canadiens | 70 | 22 | 32 | 54 | 82 |
| Danny Lewicki | New York Rangers | 70 | 29 | 24 | 53 | 8 |
Pudotuspelit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Välierät | Stanley Cup -finaali | |||||||
| 1 | Detroit Red Wings | 4 | ||||||
| 3 | Toronto Maple Leafs | 0 | ||||||
| 1 | Detroit Red Wings | 4 | ||||||
| 2 | Montreal Canadiens | 3 | ||||||
| 2 | Montreal Canadiens | 4 | ||||||
| 4 | Boston Bruins | 1 | ||||||
Pudotuspelien pistepörssi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit
| Pelaaja | Joukkue | O | M | S | Pist. | RM |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Gordie Howe | Detroit Red Wings | 11 | 9 | 11 | 20 | 24 |
| Ted Lindsay | Detroit Red Wings | 11 | 7 | 12 | 19 | 12 |
| Alex Delvecchio | Detroit Red Wings | 11 | 7 | 8 | 15 | 2 |
| Bernie Geoffrion | Montreal Canadiens | 12 | 8 | 5 | 13 | 8 |
| Jean Béliveau | Montreal Canadiens | 12 | 6 | 7 | 13 | 18 |
| Floyd Curry | Montreal Canadiens | 12 | 8 | 4 | 12 | 4 |
| Dutch Reibel | Detroit Red Wings | 11 | 5 | 7 | 12 | 2 |
| Calum MacKay | Montreal Canadiens | 12 | 3 | 8 | 11 | 8 |
| Ken Mosdell | Montreal Canadiens | 12 | 2 | 7 | 9 | 8 |
| Vic Stasiuk | Detroit Red Wings | 11 | 5 | 3 | 8 | 6 |
NHL-palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähdistökentälliset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ykköstähtikenttä | Pelipaikka | Kakkostähtikenttä |
|---|---|---|
| Harry Lumley, Toronto Maple Leafs | maalivahti | Terry Sawchuk, Detroit Red Wings |
| Doug Harvey, Montreal Canadiens | puolustaja | Fern Flaman, Boston Bruins |
| Red Kelly, Detroit Red Wings | puolustaja | Bob Goldham, Detroit Red Wings |
| Jean Béliveau, Montreal Canadiens | keskushyökkääjä | Ken Mosdell, Montreal Canadiens |
| Sid Smith, Toronto Maple Leafs | vasen laitahyökkääjä | Danny Lewicki, New York Rangers |
| Maurice Richard, Montreal Canadiens | oikea laitahyökkääjä | Bernie Geoffrion, Montreal Canadiens |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b 1954–1955 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. IAC/InterActiveCorp. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Stanley Cup Champions CBSSports.com. 2013. CBS Interactive. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d 1954–55 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b 1954–1955 – Regular Season – Stats NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b 1954–1955 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Hart Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Calder Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Flatter, Ron: The Rocket lit up hockey ESPN.com. ESPN Internet Ventures. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Himanen, Jari: Jääkiekon kuuluisin mellakka Jatkoaika.com. 17.3.2005. Jatkoaika. Viitattu 1.5.2013.
- ↑ a b The Richard Riot Canadiens.com. 2008. Club de hockey Canadien, Inc. Arkistoitu 1.3.2022. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Palonen, Joose: Kansallispeliä. Kamppailu kansallisista identiteeteistä jääkiekkoilija Maurice Richardia käsittelevissä teksteissä (sivu 8 – pdf:n sivu 12) Tutkielmat.uta.fi. Toukokuu 2008. Tampereen yliopisto. Viitattu 1.5.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ 1954–55 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Art Ross Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2013. IAC/InterActiveCorp. Arkistoitu 11.5.2013. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Vezina Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)