Mil Mi-28

Mil Mi-28 Nato-raportointinimi Havoc
Mil Mi-28 Pariisin ilmailunäytöksessä 1997.
Kuvaus
Tyyppi	taisteluhelikopteri
Miehistö	2 (1 pilotti, 1 asejärjestelmien operaattori)
Ensilento	10. marraskuuta 1982
Valmistaja	Mil
Mitat
Pituus	17,01 m
Roottorikehän halkaisija	17,20 m
Korkeus	3,82 m
Massa
Tyhjämassa	8 590 kg
Lentoonlähtömassa	11 500 kg
Voimanlähde
Moottori	2 x Klimov VK-2500 -turbiinimoottori
Teho	1 636 kW
Suoritusarvot
Lentonopeus	320 km/h
Nousunopeus	13,6 m/s
Lentomatka	1 100 km
Lakikorkeus	5 700 m
Infobox OK

Mil Mi-28 (Nato-raportointinimi "Havoc") on neuvostoliittolainen säänkestävä, päivä- ja yökäyttöön tarkoitettu kaksipaikkainen taisteluhelikopteri. Se on taisteluhelikopteri, jolla ei ole tarkoituksenmukaista toissijaista kuljetuskykyä ja joka on optimoitu tehtävään paremmin kuin Mil Mi-24 -tykkihelikopteri. Siinä on yksi tykki nokan alapuolella olevassa kotelossa sekä ulkoisia kuormia, jotka kannetaan siipien alapuolella olevissa pyloneissa.

Vuonna 1972, Mil Mi-24:n valmistumisen jälkeen, aloitettiin ainutlaatuisen kuljetuskykyisen taisteluhelikopterin kehittäminen.^[1] Uuden mallin kuljetuskapasiteetti oli pienempi (3 sotilasta 8:n sijasta), ja ohjaamo oli jätetty pois, jotta koneen kokonaissuorituskyky olisi parempi ja huippunopeus suurempi. Parempi suorituskyky oli tärkeää, koska se oli tarkoitettu käytettäväksi panssarivaunuja ja vihollisen helikoptereita vastaan taistelemiseen ja helikopterien laskeutumisoperaatioiden suojaamiseen. Aluksi harkittiin monia erilaisia malleja, mukaan lukien epätavanomainen hanke, jossa oli kaksi pääroottoria, jotka oli sijoitettu moottoreiden kanssa siipien kärkiin (kohtisuoraan), ja yksi samankaltainen malli kuin 1960-luvun lopun amerikkalaisen Lockheed AH-56 Cheyenne -hyökkäyshelikopterin malli, jossa oli ylimääräinen työntöpotkuri pyrstössä. Vuonna 1977 valittiin alustava malli, jossa oli klassinen yksiroottorinen ulkoasu. Se menetti yhtäläisyytensä Mi-24:n kanssa, ja jopa katokset olivat pienemmät ja tasopintaiset.

Mi-28:n suunnittelutyö alkoi Marat Tištšenkon johdolla vuonna 1980.^[2] Vuonna 1981 suunnitelma ja malli hyväksyttiin. Prototyyppi (nro 012) lensi ensimmäisen kerran 10. marraskuuta 1982.^[2] Toinen prototyyppi (nro 022) valmistui vuonna 1983.^[2] Vuonna 1984 Mi-28 suoritti ensimmäisen vaiheen valtiolliset kokeet, mutta lokakuussa 1984 Neuvostoliiton ilmavoimat valitsivat uudeksi panssarintorjuntahelikopteriksi kehittyneemmän Kamov Ka-50:n. Mi-28:n kehittämistä jatkettiin, mutta se jäi vähemmälle huomiolle. Joulukuussa 1987 hyväksyttiin Mi-28:n tuotanto Rosvertolissa Donin Rostovissa.

Varhaisvalmisteinen Mi-24 varustettiin ilmatietopuomilla Mi-28:n tekniikoiden varhaistestauksena. Myöhemmin muutamat Mi-24D-koneet varustettiin Mi-28:n tutkalaitteella, jolla testattiin tähtäys-lento-navigointikompleksin kykyjä, ja toisissa koneissa oli uudelleen suunnitellut rungot, jotka muistuttivat läheisesti tulevaa Mi-28:aa, mutta niissä oli pyöristetyt ohjaamot.

Tammikuussa 1988 lensi ensimmäinen Mi-28A:n prototyyppi (nro 032). Siinä oli tehokkaammat moottorit ja X-tyyppinen pyrstöroottori kolmilapaisen version sijasta. Mi-28A esiteltiin Pariisin ilmailunäyttelyssä kesäkuussa 1989. Vuonna 1991 valmistui toinen Mi-28A (nro 042). Mi-28A:n ohjelma lopetettiin vuonna 1993, koska sen ei katsottu olevan kilpailukykyinen Ka-50:n kanssa, eikä se erityisesti ollut säänkestävä.

Mi-28N esiteltiin vuonna 1995, ja N-tunnus tarkoittaa ”yötä”. Prototyyppi (nro 014) lensi ensimmäisen kerran 14. marraskuuta 1996. Sen merkittävin ominaisuus on pääroottorin yläpuolella olevassa pyöreässä suojuksessa oleva tutka, joka muistuttaa amerikkalaisen AH-64D Apache Longbow -mallin tutkaa. Mi-28N:ssä on myös parannettu tor-näkökenttä ja nokan alla oleva tähtäyslaite, jossa on televisiokamera ja FLIR. Kehitys keskeytettiin rahoitusongelmien vuoksi. Maaliskuussa 2004 Rosvertolissa esiteltiin toinen prototyyppi, jossa oli parannettu roottorirakenne.

Ensimmäinen sarjavalmisteinen Mi-28N toimitettiin armeijalle 5. kesäkuuta 2006. Vuoteen 2015 mennessä oli tarkoitus hankkia 67 Mi-28N:ää, jolloin Mi-24 oli tarkoitus korvata kokonaan. Rostvertolin tehdas toimitti vuosina 2012-14 noin 140 Mi-28N- ja Mi-35M-helikopteria kotimaisille ja ulkomaisille asiakkaille; vuonna 2015 toimitettiin 28 helikopteria.^[3]

Mil kehitti myös Mi-28N:n vientivaihtoehdon, nimeltään Mi-28NE, ja yksinkertaisemman päiväkopterivaihtoehdon, Mi-28D:n, joka perustui Mi-28N-malliin, mutta jossa ei ollut tutkaa eikä FLIR-järjestelmää.

Viidennen sukupolven Mi-28NM-johdannaista on kehitetty vuodesta 2008 lähtien. Russian Helicoptersin silloisen toimitusjohtajan Andrei Šibitovin mukaan modernisoidun helikopterin kriteereinä ovat muun muassa matala tutkajälki, pidennetty lentomatka, kehittynyt aseiden hallintajärjestelmä, jonkin verran hävittäjän ominaisuuksia ja jopa 600 km/h nopeus.^[4]

Vuonna 2016 venäläiset tiedotusvälineet kertoivat, että MI-28N:ää varten oli kehitteillä uusi, kehittynyt kypäräjärjestelmä, joka on suunniteltu näyttämään visuaalista tietoa, jonka avulla voidaan tähdätä kohteisiin missä tahansa näkökentässä.^[5]

Mi-28 on uuden sukupolven taisteluhelikopteri, joka toimii Mi-24 Hindin ja Ka-50 Hokumin ilmasta ilmaan ja ilmasta maahan -kumppanina. Viisilapainen pääroottori on asennettu rungon keskirungon yläpuolelle, lyhyet, leveät, kapenevat, aseita kantavat siivet on asennettu rungon keskirungon takaosaan. Rungon yläosaan on asennettu kaksi turbomoottoria, joiden pakoputket on käännetty alaspäin. Runko on hoikka ja kapenee pyrstöpuomin ja nokan suuntaan. Siinä on kaksi porrastettua ohjaamoa, vatsan alle asennettu tykki ja sisäänvedoton kolmipyöräinen takapyöräinen laskuteline. Energiaa vaimentavan laskutelineen ja istuinten ansiosta miehistö voi selvitä jopa 12 m/s pystysuorasta pudotuksesta. Mi-28:ssa on täysin panssaroitu ohjaamo tuulilasi mukaan lukien, joka kestää 7,62 ja 12,7 mm:n panssariluoteja ja 20 mm:n kranaatin sirpaleita.^[6]

Helikopterin rakenne perustuu perinteiseen kapselin ja puomin kokoonpanoon, jossa on pyrstöroottori. Pääroottorin päässä on elastomeeriset laakerit, ja pääroottorin lavat on valmistettu komposiittimateriaaleista. Pyrstöroottori on suunniteltu kaksitasoiseksi, ja siinä on itsenäisesti ohjattavat X-muotoiset lavat. Mi-28N-yöhyökkäysversioon on asennettu uudenlainen täysmuovinen roottorin lapa, joka kestää 30 mm:n kranaatteja.

Vaikka Mi-28-konetta ei ole tarkoitettu kuljetuskäyttöön, siinä on pieni matkustajatila, johon mahtuu kolme henkilöä. Suunniteltu käyttötarkoitus on pudonneiden helikopterimiehistöjen pelastaminen.

Yöhyökkäysvariantti säilyttää suurimman osan alkuperäisen Mi-28:n rakenteellisesta rakenteesta. Tärkein ero on integroidun elektronisen taistelujärjestelmän asentaminen. Muita muutoksia ovat: uusi päävaihteisto, joka siirtää suuremman tehon roottoriin, uudet tehokkaat lavat, joissa on pyyhkäisevät kärjet, ja moottorin polttoaineen ruiskutuksen ohjaus.^[6]

Pilotti käyttää kypärään kiinnitettävää maalinmäärityslaitetta, joka osoittaa kohteen navigaattorin valvonta- ja tulenjohtojärjestelmälle. Tämän jälkeen suunnistaja/aseupseeri voi käyttää ohjattuja aseita tai tykkejä kohdetta vastaan. Tähtäysjärjestelmä seuraa lentäjän silmien suuntaa.^[6]

Venäjän sotilaskäyttöön tarkoitetut pyöriväsiipiset lentokoneet on varustettu kokonaan uusilla yönäkölaitteilla. Venäjän ilmavoimien Mil Mi-28N -hyökkäyshelikopterit saivat GEO-ONV1-sarjan yönäkölasit.

Mi-28 on varustettu leukaan kiinnitetyllä NPPU-28- tykkitornilla, jossa on 30 mm:n automaattinen Shipunov 2A42 -konetykki.^[7] Siinä on valikoiva tuli ja kaksoissyöttö, joka mahdollistaa syklisen tulinopeuden 200-800 laukausta minuutissa.^[8]

Mi-28N:n vakio-ohjusaseistuksena on yliäänikäyttöinen 9M120 Ataka-V -ohjus, joka käyttää radiosädeohjausta. Kahdessa telineessä voi olla kussakin 8 Ataka-ohjusta, jolloin ohjuksia on yhteensä 16, vaikka 8 Atakaa on tavanomaisempi kuormitus.

Ohjaamattomia aseita, kuten raketteja, voidaan kuljettaa neljässä pylonissa siipien alapuolella.

Mi-28N:n ensimmäiset tuotantokappaleet suorittivat tehtaan lento- ja asetestit toukokuun 2006 lopulla, ja Venäjän ilmavoimat vastaanottivat ne 5. kesäkuuta 2006. Mi-28N hyväksyttiin virallisesti kolme vuotta myöhemmin, lokakuussa 2009.^[9] Mi-28N:n oletettiin korvaavan täysin vanhemman Mi-24-mallin Venäjän asevoimissa vuoteen 2015 mennessä.

Syyskuussa 2011 kuusi Venäjän ilmavoimien Mi-28N-yksikköä osallistui Venäjän ja Valko-Venäjän yhteiseen Union Shield 2011 -sotaharjoitukseen Ašulukin harjoitusalueella Astrahanin alueella Venäjällä.^[9]

Venäjän puolustusministeriö ilmoitti Mi-28N:n lentäjien koulutuksen parantamiseksi hankkivansa vuoteen 2020 mennessä jopa 60 Mi-28UB-koulutus- ja taisteluversiota. Jokaista Mi-28N:ää käyttävää yksikköä kohden hankittaisiin 4-6 Mi-28UB:tä. Ensimmäinen 24 Mi-28UB-koulutus- ja taisteluhelikopterin erä tilattiin huhtikuussa 2016,^[10] ja ensimmäiset kaksi sarjavalmisteista Mi-28UB-helikopteria saapuivat Toržokin lentotukikohtaan 16. marraskuuta 2017.^[11]

Venäjän sotilaallisen väliintulon aikana Syyrian sisällissodassa Mi-28N teki taisteludebyyttinsä Palmyran taistelussa vuonna 2016, kun useat Venäjän ilmavoimien Mi-28N:t tukivat Syyrian arabijoukkojen etenemistä kohti kaupunkia.^[12] Syyrian arabijoukoille antamansa tuen aikana Venäjän Mi-28N-hävittäjät ottivat useita islamilaisen valtion asemia kohteekseen ohjaamattomilla S-8-raketeilla ja 9M120 Ataka -panssarintorjuntaohjuksilla.^[13][14]

Lokakuussa 2016 päivitetyn Mi-28NM-helikopterin prototyyppi suoritti ensilentonsa. Venäjän puolustusministeriö tilasi ensimmäisen erän Mi-28NM-helikoptereita joulukuussa 2017, mutta ei paljastanut tilattujen helikoptereiden lukumäärää.^[15] Maaliskuussa 2019 Mi-28NM:n prototyyppi nähtiin Mi-24/Mi-35M:n mukana taistelulennolla kapinallisten hallussa olevan alueen yllä Pohjois-Hamassa.^[16] Helikopterin kerrottiin olevan lähetetty Syyriaan testattavaksi vaikeissa sää- ja ilmasto-olosuhteissa.^[17] Venäjän ilmavoimat sai kaksi ensimmäistä sarjavalmisteista Mi-28NM:ää 23. kesäkuuta 2019.^[18] Kuukautta myöhemmin kansainvälisen sotilas-teknisen foorumin ARMY-2019 aikana Venäjän puolustusministeriö ja Rosteh allekirjoittivat pitkäaikaisen sopimuksen 98 Mi-28NM:n toimittamisesta vuoteen 2027 mennessä.^[19] Uusi sopimus allekirjoitettiin elokuussa 2022.^[20]

Venäjä käytti Mi-28N-yksikköjä vuonna 2022 tapahtuneen hyökkäyksen aikana Ukrainaan.^[21] The Times kertoi, että Ukrainan joukot olivat huhtikuun alussa ampuneet onnistuneesti alas venäläisen Mi-28N-taisteluhelikopterin Yhdistyneessä kuningaskunnassa valmistetulla Starstreak-järjestelmällä.^[22] Ukrainan joukot löysivät 26. huhtikuuta Mi-28-helikopterin romun Hostomelin kaupungin edustalta Kiovan alueelta. Alus oli todennäköisesti tuhoutunut Hostomelin lentokentästä käydyissä taisteluissa.^[23] Toukokuun 9. päivänä yksi Mi-28 tuhoutui Harkovan pohjoispuolella, ja taisteluhelikopteri, jonka rekisterinumero oli RF-13654, oli kolmas tämäntyyppisen helikopterityypin visuaalisesti raportoitu menetys.^[24] Kesäkuun 12. päivänä 2022 ukrainalaiset joukot tuhosivat Mi-28N-helikopterin ja tallensivat sen romun videolle, ja helikopterin miehistö kuoli tapahtumapaikalla.^[25]

Ukrainan sotilastiedustelu väitti, että 18. syyskuuta 2023 tehtiin hyökkäys Moskovan lähellä sijaitsevaan Tškalovskin lentotukikohtaan. Sen aikana he väittivät vahingoittaneensa Mi-28N-helikopterin pyrstöroottoria. Sitä oli lausunnon mukaan käytetty ukrainalaisten lennokkien alasampumisessa.^[26]

Lokakuussa 2012 kerrottiin, että Venäjä ja Irak saattavat allekirjoittaa 4,2–5 miljardin dollarin arvoisen asesopimuksen, johon sisältyy 30 Mi-28NE-helikopterin hankinta.^[27] Sopimus vahvistettiin 9. lokakuuta. Sopimuksen kerrottiin peruuntuneen irakilaisten korruptiohuolien vuoksi,^[28] mutta tämä huoli ratkaistiin, ja Irakin puolustusministeri totesi, että ”sopimus on toteutumassa”.^[29] Joulukuuhun 2015 mennessä oli toimitettu 15 Mi-28NE-hävittäjää.

Irakilaiset Mi-28-helikopterit nähtiin tiettävästi ensimmäisen kerran taistelukäytössä syyskuussa 2014, vain muutama päivä sen jälkeen, kun ne olivat saapuneet maahan. Irakin puolustusministeriö vahvisti asian virallisesti kuitenkin vasta 30. lokakuuta samana vuonna.

Kesäkuussa 2010 Algerian odotettiin tekevän 42 Mi-28NE-helikopterin tilauksen.^lähde? Algeria esitteli 30. elokuuta 2016 televisiossa ensimmäisen erän Mi-28NE-helikoptereita.

Joulukuun lopulla 2021 kerrottiin, että Bangladesh on viimeistelemässä hallitusten välistä sopimusta kahdeksan Mi-28NE-hävittäjän ostamisesta Bangladeshin ilmavoimille tarvittavine varusteineen sekä käyttö- ja huoltokoulutuksesta. Bangladeshin tai Venäjän virkamiehillä ei ole mitään lausuntoa kaupasta.^[30]

Intian armeija pyysi muunnettua Mi-28:n prototyyppiä, joka oli varustettu ranskalaisella ja belgialaisella ilmailutekniikalla. Venäläiset valmistajat keskustelivat siitä, miten nämä vaatimukset voitaisiin täyttää. Lokakuussa 2011 kerrottiin, että yhdysvaltalainen AH-64D oli noussut Mi-28N:n edelle 22 taisteluhelikopterin tarpeeseen.^[31] Intia tilasi 22 AH-64E:tä vuonna 2015.^[32]

Marraskuussa 2023 varapuolustusministeri prikaatikenraali Mahdi Farahi sanoi, että suunnitelmat Mil Mi-28 -taisteluhelikoptereiden liittämisestä Iranin asevoimien taisteluyksiköihin on viimeistelty.^[33]

Prototyyppiversio; ensilento vuonna 1982.

Alkuperäisen tuotannon panssarintorjuntahelikopteri.

Venäjän armeijan vuonna 2009 käyttöön ottama kaikkien sääolosuhteiden päivä- ja yöversio. Varustettu yläosaan asennetulla millimetriaaltotutkalla, lämpökamera-TV:llä ja laseretäisyysmittarilla. Moottorina kaksi venäläistä Klimov TV3-117VMA-SB3 -moottoria (kumpikin 2 500 hv), jotka on valmistanut ukrainalainen Motor-Sich ja korvattu venäläisvalmisteisilla VK-2500-moottoreilla (kumpikin 2 699 hv) vuodesta 2016 alkaen.^[34] Suurin sallittu lentoonlähtöpaino: 11 500 kg, suurin hyötykuorma: 2 350 kg.

Mi-28N:n vientiversio. Käytössä Irakin ja Algerian ilmavoimissa.^[35] Elokuussa 2018 Russian Helicopters esitteli päivitetyn Mi-28NE-muunnoksen, jossa on tehty parannuksia pääroottorijärjestelmään ja moottoriyksikköön sekä uusia radioelektronisia laitteita koneeseen.^[36] Helikopterissa on parannettu panssarointia ja se on varustettu nykyaikaisilla suunnatuilla IR-vastatoimilla lyhyen kantaman IR-ohjuksia vastaan. Sen komposiittimateriaaleista valmistetut roottorin terät kestävät jopa 20-30 mm:n kranaatteja, ja polttoainejärjestelmän on oltava palo- ja räjähdyssuojattu.^[37] Se pystyy myös käyttämään uusia 9M123 Khrizantema-VM -panssarintorjuntaohjuksia.^[38]

Vuodesta 2009 kehitteillä ollut Mi-28N:n päivitetty versio. Siinä on uusittu nokka, josta puuttuu nokka-antenni, uusi H025-tutka-asema, joka parantaa näkyvyyttä kaikkialle, tehokkaammat VK-2500P-moottorit, joissa on FADEC, ja parannetut roottoriterät, jotka nostavat sen maksiminopeutta 13 prosenttia ja matkanopeutta 10 prosenttia. Siinä on myös parannettu tulenjohtojärjestelmä ja uusi ”Izdeliye 296” -radioelektroninen tietojenkäsittelyjärjestelmä.^[39][40] Mi-28NM teki ensilentonsa lokakuussa 2016, ja päivitettyjen VK-2500P-moottoreiden tilakokeet saatiin päätökseen lokakuussa 2020.^[41] Suunnitelma nykyisten Mi-28N-koneiden päivittämisestä Mi-28NM-standardiin on hyväksytty.^[42][43]

Yksinkertaistettu päiväkäyttöinen versio. Samanlainen kuin Mi-28N, mutta ilman ylhäältä asennettua tutkaa ja FLIR-järjestelmää.

Uchebno-Boyevoy, koulutus ja taistelutoiminta.^[44]

• Algerian ilmavoimat^[45]

• Irakin armeijan ilmailu^[45]

• Venäjän ilmavoimat^[45], 90 Mi-28N, 12 Mi-28UB^[46]

• Ugandan ilmavoimat^[47]

• Elokuun 2. päivänä 2015 Berkut-joukkueen Mi-28 syöksyi maahan suorittaessaan taitolentonäytöksen muiden helikoptereiden kanssa Rjazanissa. Miehistöstä lentäjä everstiluutnantti Igor Butenko kuoli onnettomuuden seurauksena, kun taas perämies yliluutnantti Aleksandr Kletnov selvisi hengissä. Onnettomuuden tarkkaa syytä ei ole vielä selvitetty, mutta perämies ilmoitti raportissaan, että koneessa oli hydrauliikkavika. Tämän seurauksena Venäjän armeija asetti kaikki Mi-28-koneet lentokieltoon tutkinnan ajaksi.^[48]
• Tammikuun 3. päivänä 2024 ugandalainen Mi-28N-yksikkö syöksyi maahan Nyamisingirin kylässä, Kichwamban alipiirissä, Ntorokon piirikunnassa Kongon demokraattisessa tasavallassa, kun se oli rauhanturvatehtävässä.^[49]

• Military-Today.com: Mil Mi-28 Havoc (englanniksi)
• Kamov Helicopters: Mil Mi-28 Havoc (englanniksi)

• Rosvertol-kopteritehdas, Rostov-na-Donu, (valmistaa mm. Mi-28NE kopteria) (englanniksi) (russianhelicopters.aero)
• Airbase near St.-Petersburg will be re-armed with new combat helicopters 5.5.2014. Russian Helicopters, russianhelicopters.aero. Viitattu 9.8.2014. (englanniksi)