Mikko Heiniö

Mikko Kyösti Heiniö (s. 18. toukokuuta 1948 Tampere) on suomalainen säveltäjä ja musiikkitieteilijä. Hän opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa (diplomitutkinto 1977) Joonas Kokkosen sekä Länsi-Berliinissä (Hochschule der Künste) Witold Szalonekin johdolla. Lisäksi hän opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa ja väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1984. Heiniö opetti Helsingin yliopistossa assistenttina ja vt. apulaisprofessorina 1977–1985 ja nimitettiin vuonna 1986 musiikkitieteen professoriksi Turun yliopistoon, jossa hän toimi vuoteen 2005.

Heiniö on säveltänyt yhdeksän pianokonserttoa (mm. Hermes sopraanolle, pianolle ja jousiorkesterille (1994), Khora pianolle ja viidelle lyömäsoittajalle (2001) ja Kuukonsertto pianolle, mezzosopraanolle ja orkesterille (2008). Hänen teoslistaansa kuuluu myös neljä sinfoniaa, orkesterilaulusarjat Vuelo de alambre ja Syyskesän laulu, viulukonsertto Alla madre, trumpetti- ja urkukonsertto. Heiniötä on vahvasti kiinnostanut musiikkiteatteri. Yhteistyössä Tiina Lindforsin kanssa hän on luonut Tanssiteatteri ERI:lle viisi teosta. Hän on säveltänyt neljä oopperaa: Riddaren och draken Bo Carpelanin tekstiin, Käärmeen hetki ja Eerik XIV Juha Siltasen tekstiin sekä Johanna Pirkko Saision tekstiin. Lisäksi Heiniön tuotantoon kuuluu runsaasti eri kokoonpanoille sävellettyä kamari- ja vokaalimusiikkia, mm. Sextet (2000) laulajalle ja viidelle soittajalle. Mikko Heiniö on myös säveltänyt lukuisia kuoroteoksia. Häneltä ovat useita teoksia tilanneet mm. Yleisradio, Turun filharmoninen orkesteri, Kuhmon kamarimusiikki, Key Ensemble, Matti Hyökki ja Patrik Kleemola.

Heiniön musiikkia on luonnehdittu aistilliseksi, värikkääksi, rytmikkääksi ja helposti lähestyttäväksi. Siinä on havaittu vaikutteita impressionismista, latinalaisamerikkalaisesta ja afrikkalaisesta musiikista sekä jazzista. Hän on kirjoittanut "hybridejä" teoksia yhdistämällä erilaisia lajiperinteitä erityisesti pianokonsertoissaan: Genom kvällen on sekä kuoroteos että konsertto, Hermes ja Khora ovat paitsi konserttoja myös teoksia tanssiteatterille ja Kuukonsertossa yhtyvät lied ja konsertto. Vastaavanlaiseen vaihteluun hän on pyrkinyt kamarimusiikissaan, jossa mikään kokoonpano ei toistu, jos kohta useimpien keskuksena on piano, säveltäjän oma soitin.

Heiniö asuu Turussa ja toimii vapaana taiteilijana. Hänen toisen oopperansa Käärmeen hetki kantaesitys oli 15. syyskuuta 2006 Suomen kansallisoopperassa. Eerik XIV oli Turun kaupungin tilausteos Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 kunniaksi.

Sävellystyönsä ohessa Heiniö on toiminut lukuisissa luottamustehtävissä kuten varapuheenjohtajana Säveltäjien tekijänoikeustoimisto Teostossa vuosina 1999–2014 ja Suomen Säveltäjät ry:n puheenjohtaja vuosina 1992-2010. Hän on myös julkaissut useita kirjoja ja lukuisia artikkeleita suomalaisesta musiikista. Heiniö on saanut monia palkintoja (mm. Tieto-Finlandia 1997 ja kulttuuriministeriön Suomi-palkinto 2006), ja hänet on valittu Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi 2004. Hän oli Turun filharmonisen orkesterin nimikkosäveltäjä vuodesta 1997 ja nimitettiin orkesterin kunniasäveltäjäksi 2023.

Mikko Heiniö tunnetaan myös aktiivisena maratoonarina, joka on veteraanien SM-kisoissa voittanut kultaa 2016 ja 2018, hopeaa 2017 ja pronssia 2015 ja 2020.

• Riddaren och draken (Ritari ja lohikäärme) op. 70 (1999–2000) (libretto Bo Carpelan, Turun tuomiokirkon 700-vuotisjuhlavuoden tilausteos; kantaesitys 9. marraskuuta 2000)
• Käärmeen hetki op. 79 (2002–2005) (libretto Juha Siltanen; kantaesitys Suomen kansallisoopperassa 15. syyskuuta 2006)
• Eerik XIV op. 90 (2008–2010) (libretto Juha Siltanen, Turku 2011 -kulttuuripääkaupunkivuoden tilausteos; kantaesitys Logomossa 22. marraskuuta 2011)
• Johanna op.105 (2016-2018) (libretto Pirkko Saisio)

• Concerto grosso op. 17 jousille ja cembalolle (1975)
• Tredicia op. 23 (1976)
• Konsertto orkesterille op. 40 (1982)
• Possible Worlds - A Symphony op. 49 (1987)
• Dall' ombra all' ombra op. 58 (1992)
• Minne op. 64 jousiorkesterille (1996)
• Sinfonia nro 2 Yön ja rakkauden lauluja op. 66 baritonille ja orkesterille (teksti Lassi Nummi) (1997)
• On the Rocks op. 68 (1998)
• Sonata da chiesa op. 81 vaskille, celestalle ja lyömäsoittimille (2005)
• Maestoso op. 88 (2008)
• Event Horizon op. 93 puhallinorkesterille (2012)
• Sinfonia nro 3 Sinfonia concertante lyömäsoittimille ja orkesterille op. 103 (2017)
• Syvyyden yllä tuuli (Lassi Nummi) baritonille, sekakuorolle ja orkesterille op. 107 (2019)
• Koraaleja baritonille, kanteleelle, viululle ja jousiorkesterille op. 111 (2021). Sisältää konserton kanteleelle ja viululle sekä Kolme laulua Lassi Nummen sanoihin.
• Sinfonia nro 4 "1827" sekakuorolle ja orkesterille op. 116 (2024)

Heiniön pianokonsertoista vain numerot 1-3 ja 5 ovat perinteiseen tapaan konsertoivia teoksia pianosolistille ja sinfoniaorkesterille.

• Nro 1 op. 4 (1971, esityskiellossa)
• Nro 2 op. 13 (1973, esityskiellossa)
• Nro 3 op. 39 (1981)
• Nro 4: Genom kvällen op. 48 pianolle, sekakuorolle ja jousiorkesterille (teksti Bo Carpelan) (1986)
• Nro 5 op. 53 (1989)
• Nro 6: Hermes op. 61, tanssikuvia pianolle, sopraanolle ja jousiorkesterille (1994)
• Nro 7: Khora op. 74, tanssikuvia pianolle ja 5 lyömäsoittajalle (2001)
• Nro 8: Kuukonsertto / Månkonsert op. 87 mezzosopraanolle, pianolle ja orkesterille (Edith Södergran ja Carl Snoilsky) (2008)
• Nro 9: Nonno op. 91 vahvistetulle pianolle ja big bandille (2011)

• Käyrätorvikonsertto op. 32 (1978)
• Envelope op. 76, konsertto trumpetille ja orkesterille (2002)
• Alla madre op. 85, konsertto viululle ja orkesterille (2007)
• Urkukonsertto op. 95 (2012–2013)

• Sarja huilulle ja kahdelle kitaralle op. 16 (1974)
• Lindgreniana soolo-oboelle op. 18 (1975)
• Trio oboelle, fagotille ja cembalolle op. 19 (1976)
• Sarja soolofagotille op. 21 (1976)
• Akasa 6 pasuunalle op. 27 (1977)
• Notturno di fiordo huilulle ja harpulle op. 31 (1978)
• Duo viululle ja pianolle op. 34 (1979)
• Deductions I pianolle op. 35 (1979)
• Champignons à l'herméneutique huilulle ja kitaralle op. 36 (1979)
• Minimba 1 3-4 kitaralle op. 41 (1982)
• Kolme repetitiivistä unta pianolle op. 42 (1982)
• Pianotrio op. 51 (1988)
• In G sellolle ja pianolle op. 52 (1988)
• Ritornelli pianolle op. 55 (1991)
• Pianokvintetto op. 59 (1993)
• ReLay viululle ja sellolle op. 67 (1998)
• Treno della notte klarinetille, sellolle ja pianolle op. 73 (2000)
• Café au lait huilulle, klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle op. 82 (2006)
• Canzona jousitriolle op. 83 (2006)
• Pianokvartetto The Voice of the Tree op. 84 (2006)
• Den höga himlen uruille op.86 (2007)
• Viisi preludia kitaralle op. 96 (2013)
• Through Green Glass kitaralle op. 98 (2014)
• April Evenings for Black Twins kahdelle pianolle op. 99 (2015)
• Kun pojat / When the Boys, seitsemän variaatiota ja teema kansanlaulusta uruille op. 101 (2016)
• Mot natten, kolme preludia ja kaksi interludia sellolle ja kitaralle op. 106 (2018)
• Kitarasonaatti op. 109 (2019)
• Weitab kitaralle ja pianolle op. 115 (2023)

• Tre böner baritonille ja pianolle op. 20 (teksti Elmer Diktonius) (1976)
• Kolme kansanlaulua kaksoissekakuorolle op. 28 (1977)
• Landet som icke är lapsikuorolle ja pianolle op. 37 (Edith Södergran) (1980)
• Framtidens skugga sopraanolle ja vaskille op. 38 (Edith Södergran) (1980)
• Vuelo de alambre sopraanolle ja orkesterille op. 43 (chileläisten poliittisten vankien runoja) (1983)
• Mannerkantaatti sopraanolle, baritonille, sekakuorolle ja orkesterille op. 45 (Lassi Nummi) (1985)
• I den ljusa natten mieskuorolle op. 47 (Bo Carpelan) (1985)
• Genom kvällen ks. pianokonsertot
• Minimba 2 mieskuorolle op. 50 (1988)
• Tuulenkuvia / Wind Pictures sekakuorolle ja orkesterille op. 56 (eri tekstejä) (1991)
• Luceat sekakuorolle op. 57 (Requiem-teksti) (1992)
• Skålbordun mieskuorolle op. 60 (ruots. kansanlauluja) (1993)
• Non-Stop sekakuorolle op. 63 (Mikko Heniö) (1995)
• Sinfonia nro 2 Yön ja rakkauden lauluja ks. orkesteriteokset
• Sextet baritonille, huilulle, klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle op. 72 (Ugo Foscolo, John Keats, Franz Kafka) (2000)
• Pikavuaro Turkku sekakuorolle op. 75 (Heli Laaksonen) (2002)
• Tomumieli mieskuorolle ja djembeille op. 77 (Lassi Nummi) (2003)
• The Bishop's Spring Dream mieskuorolle op. 80 (Juha Siltanen) (2005)
• Kuukonsertto / Månkonsert ks. pianokonsertot
• Syyskesän laulu baritonille (tai bassolle) ja orkesterille (tai pianolle) op. 89 (Lassi Nummi) (2008–2009)
• Maria Suite sekakuorolle op. 92 (negrospirituaali, Miguel Bonilla, Martti Luther, Stabat mater, Bogoróditse) (2011)
• Isoisän runoja mieskuorolle op. 94 (Lassi Nummi) (2012)
• Ilta, 11 tanssilaulua kamarikuorolle, klarinetille ja sellolle op. 97 (Raamattu, Fedrico Garcia Lorca, Walt Whitman, Johan Ludvig Runeberg, Joseph Eichendorff, Charles Baudelaire, Aleksis Kivi, Heinrich Heine, Karin Boye) (2013–2014)
• Amen mieskuorolle op. 101 (2016)
• Sitten kun toinen meistä baritonille ja pianolle op. 104 (Lassi Nummi) (2017)
• Syvyyden yllä tuuli ks. orkesteriteokset
• Täällä, kaikkialla mieskuorolle op. 108 (Juha Vakkuri) (2019)
• Ehtooveisut kamarikuorolle op.110 (valamolaisen sävelmän pohjalta) (2020)
• Konsertto kitaralle ja kamarikuorolle op. 113 (2022)

• Tie vuorelle. WSOY 1966
• Sointuanalyysin ongelmia. Synkooppi ry, Helsinki. 1979. ISSN 0357-7627
• Aikamme suomalaista musiikkia: 100 sävellyksen radioesittelyt vuosilta 1979–1981. Musiikki-Fazer, Helsinki. 1982. ISBN 951-757-107-0
• Innovaation ja tradition idea: näkökulma aikamme suomalaisten säveltäjien musiikkifilosofiaan. (Väitöskirja.) Suomen Musiikkitieteellinen Seura, Helsinki. 1984. ISBN 951-99521-8-7
• Uusklassismin reseptio ja Suomen luova säveltaide 30-luvulta 50-luvun puoliväliin. Musiikki 1-2 ja 3-4/1985. ISSN 0355-1059.
• 12-säveltekniikan aika. Dodekafonian ja sarjallisuuden reseptio ja Suomen luova säveltaide 1950-luvulta 1960-luvun puoliväliin. Musiikki 3-4/1986. ISSN 0355-1059.
• Vår tids finländska tonsättare och deras bakgrund. Svensk översättning Caterina Stenius. Finlands Tonsättare, Helsingfors. 1986. ISBN 951-99745-7-1
• Lastenkamarikonserteista pluralismiin: postmoderneja piirteitä uudessa suomalaisessa musiikissa. Musiikki 1–2/1988. ISBN 951-95336-3-X
• Kontekstualisoiminen taidemusiikin tutkimuksessa. Musiikki 1/1992. ISSN 0355-1059
• Suomalaisia säveltäjiä. Toimittaneet Mikko Heiniö, Pekka Jalkanen, Seija Lappalainen, Erkki Salmenhaara. Otava, Helsinki. 1994. ISBN 951-1-12641-5
• Suomen musiikin historia 4: Aikamme musiikki 1945–1993. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-20126-X
• Sanat sävelistä: kirjoituksia säveltäjän työstä, teoksista ja miljööstä 1979–1996. WSOY, Helsinki. 1997.
• Karvalakki kansakunnan kaapin päällä: kansalliset attribuutit Joonas Kokkosen ja Aulis Sallisen oopperoiden julkisuuskuvassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 1999. ISBN 951-746-074-0

• Mikko Heiniö, teosluettelo, Yliopiston sävellyskäsikirjoitukset, sisältää opusnumeroita (pdf)

• Salmenhaara, Erkki: ”Heiniö, Mikko (1948–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 673–674. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio.

• Mikko Heiniö, (May 18, 1948) Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus – Finnish Music Information Centre. 8/2006. Arkistoitu 18.3.2008. Viitattu 4.7.2020. (englanniksi)
• Fennica Gehrmanin Heiniö-sivu ääninäytteineen. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Mikko Heiniö. 375 humanistia 26.6.2015. Helsingin yliopisto.
• Heiniö, Mikko hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Israel Suomi (KANTO) Yhdysvallat Latvia Tšekki Alankomaat Tieteilijät CiNii Taiteenala MusicBrainz Henkilöt Kansallisbiografia Uppslagsverket Finland Biografiasampo Muut Europeana IdRef Hufvudstadsbladet