Meelia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Meelia
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Sapindales
Heimo: Mahonkikasvit Meliaceae
Suku: Meeliat Melia
Laji: azedarach
Kaksiosainen nimi

Melia azedarach
L.

Katso myös

  Meelia Wikispeciesissä
  Meelia Commonsissa

Meelia (Melia azedarach) on tropiikissa kasvava mahonkikasveihin kuuluva lehtipuu.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meelialla on yleensä suora runko ja pallomainen latvus. Puu voi kasvaa 12 metriä korkeaksi ja latvuksen leveys on 6–8 metriä. Lehdet ovat kahteen tai kolmeen kertaan kerrannaiset, tummanvihreät, 30–60 cm pitkät ja 20–40 cm leveät. Kukat ovat vaaleanvioletteja ja tuoksuvat hyvältä. Kukinto on harva terttu, hedelmät oransseja palloja, joiden halkaisija on yleensä 1–2 cm, joskus jopa 5 cm. Hedelmät ovat ihmiselle myrkyllisiä, mutta linnut syövät niitä ja levittävät näin kasvin siemeniä.[2][3]

Meelia kasvaa luonnonvaraisena Aasian lauhkeissa ja trooppisissa osissa (Kiina, Japani, Intia, Sri Lanka, Indonesia, Papua-Uusi-Guinea) ja Australiassa sekä Salomonsaarilla. Sitä viljellään koristekasvina muuallakin. Yhdysvalloissa se on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, joka nopeakasvuisena syrjäyttää alkuperäisiä lajeja.[4]

  1. Barstow, M.: Melia azedarach IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  2. Waggy, Melissa, A.: Melia azedarach Fire Effects Information System. 2009. U.S. Department of Agriculture, Forest Service, Rocky Mountain Research Station, Fire Sciences Laboratory. Viitattu 29.5.2016.
  3. Melia azedarach Growing Native Plants – Information about Australia's Flora. Australian National Botanical Gardens. Viitattu 29.5.2016.
  4. Chinaberry Least Wanted. US National Parks Service. Viitattu 29.5.2016.