Maahanmuuttopolitiikka Suomessa

Maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvän lainsäädännön valmistelu Suomessa perustuvat kulloisenkin hallituksen linjaamiin tavoitteisiin, Euroopan unionin yhteiseen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan sekä kansainvälisiin sopimuksiin.^[1] 2020-luvun puoliväliä lähestyttäessä Suomeen saapuneiden maahanmuuttajien määrä oli kasvanut nopeasti edellisten vuosikymmenten aikana. Maahanmuutosta oli tuolloin tullut yksi poliittisen keskustelun kiistellyimmistä aiheista.^[2]

Edellä mainituista kansainvälisistä sopimuksista tärkeimpiä ovat

• Euroopan ihmisoikeussopimus
• kidutuksen vastainen yleissopimus
• lapsen oikeuksien sopimus
• Geneven pakolaissopimus.^[1]

Kokoomus kannattaa vastuullista maahanmuuttopolitiikkaa, jossa tuetaan elinolojen kehitystä erityisesti turvapaikanhakijoiden lähtöalueilla ja edistetään kokonaisvaltaista kriisinhallintaa. Kokoomus kannattaa myös yhteiskuntien vakauden vahvistamista, demokratiakehitystä ja tasa-arvoa kehitysyhteistyöllä. Puolue haluaa vahvistaa Euroopan unionin ulkorajavalvontaa ja tehostaa yhteistyötä turvapaikkakäsittelyssä.^[3]

Perussuomalaisten mielestä tiukka maahanmuuton hallinta ja paluumuutto ovat tärkeimmät ja tehokkaimmat ja käytännössä ainoat maahanmuuton haitoilta suojautumisen keinot.^[4]

Kristillisdemokraatit kannattavat inhimillistä, mutta hallittua maahanmuuttopolitiikkaa. He tahtovat auttaa avuntarvitsijaa ja turvata oleskeluluvan saaneiden kotouttamisen Suomeen. Tämän onnistumiseksi maahanmuuton on oltava hallittua ja lieveilmiöitä on torjuttava.^[5]

Ruotsalaisen kansanpuolueen näkemyksen mukaan maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka toimii Euroopan unionissa ja johtaa siihen, että jäsenvaltioiden välillä kannetaan yhdessä vastuu ja tehdään oikeudenmukaisia jakoja.^[6] Elokuussa 2024 hallitusvastuussa ollessaan puolue ehdotti saatavuusharkinnasta luopumista. Hallituskumppanit suhtautuivat myös penseästi RKP:n ehdotuksiin muuttaa työperäistä maahanmuuttoa. Puolueen puheenjohtajan Anders Adlercreutzin mukaan puolueen isona tavoitteena on vakiinnuttaa nettomaahanmuutto Suomeen vähintään 40 000:een henkilöön vuodessa. Vuonna 2023 nattomaahanmuutto Suomeen oli ennätyskorkealla.^[7]

Keskustapuolueen eduskuntaryhmä haluaa tiukentaa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa lisäämällä pikakäännytyksiä, mutta samalla se haluaa parantaa työllistyneen turvapaikanhakijan mahdollisuuksia jäädä Suomeen. Antti Kaikkosen mielestä pikakäännytyksiä voitaisiin käyttää nykyistä enemmän silloin, kun turvapaikan hakija tulee Suomeen turvallisesta maasta. Työ on keskustan mielestä parasta kotouttamista. Siksi turvapaikanhakijan työhön pääsyä pitäisi helpottaa esimerkiksi kohtuullistamalla perheenyhdistämisen tulorajoja ja poistamalla turhia kielivaatimuksia.^[8]

Vihreiden näkemyksen mukaan maahanmuuton kolme tärkeintä haastetta ovat kielen oppiminen, työllistyminen ja yhdenvertaisuuden toteutuminen. Ne ovat kotoutumisen avainkysymykset. Suomi, joka kohtelee hyvin ja tasa-arvoisesti kaikkia asukkaitaan, myös muualta tulleita, pitää huolta kantaväestöstäkin. Vihreät toteavat, että maahanmuuttajien ja suomalaisten vastakkainasettelu ei ole Suomelle eduksi.^[9]

Sosialidemokraattinen Puolue esittää rakenteellisia uudistuksia maahanmuuttajien kotouttamiseen. Puolueen tarkoituksena on linjata ne keinot, joilla tehostetaan kotoutumista pitkällä aikavälillä. Puolue pitää kiinni maahanmuutossa noudatettavasta työvoiman saatavuusharkinnasta. Työmarkkinoilla sovittuja työmarkkinasopimuksia pitää noudattaa, eikä maahan muuttaneista – mukaan lukien turvapaikan saaneet – saa tehdä työehtojen kohtelun suhteen toisen luokan kansalaisia.^[10]

Vasemmistoliiton kanta on, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa ja maahanmuuttajien tarjoamaa työpanosta. Puolueen mielestä työlupaprosesseja on helpotettava ja työperäisten maahanmuuttajien kotouttamista on parannettava. Maahanmuuttajien hyväksikäyttöä työmarkkinoilla on estettävä kertomalla maahantulleille heidän oikeuksistaan ja lisäämällä työehtojen valvontaa.^[11]

Marraskuun lopussa 2021 tuli ilmi, että Suomen sisäministeriö oli käynnistänyt saman vuoden toukokuussa selvityksen, jonka oli määrä valmistua vuoden loppuun mennessä.^[12][13] Tuolloin sisäministeriössä pohdittiin, tulisiko Suomeen luoda määräajaksi jonkinlainen uusi oleskelulupatyyppi. Sen kohderyhmä oli tuolloin vielä hahmotteluasteella. Mallia hankkeelle oli haettu muista Euroopan maista. Hallituksen päätökset mahdollisesta lakiesityksestä oli määrä tehdä vuonna 2022, jolloin selvityksen oli tarkoitus valmistua. Selvitys laitettiin alulle vihreiden puheenjohtajan Maria Ohisalon toimiessa sisäministerinä. Selvityksessä hahmoteltiin oleskeluluvan myöntämistä vuosina 2015–2016 tai tätä aiemmin Suomeen saapuneille turvapaikanhakijoille, jotka ovat olleet Suomessa pitkään laittomasti maassa.^[12]

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston edustajan mukaan laittomia oleskelijoita oli vuonna 2021 Suomessa noin 3 000.^[12] Sisäministeriö hahmotteli, että oleskeluluvan edellytyksenä olisi turvapaikanhakutausta, pitkä laiton oleskelu maassa ja se, ettei henkilö ei ole syyllistynyt rikoksiin.^[13]

SDP:n ja keskustan valiokuntaryhmät eduskunnan hallintovaliokunnassa totesivat hankkeesta, että: ”Sisäministeriössä valmistelussa oleva selvitys, jossa laittomasti maassa oleva kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö voisi saada oleskeluluvan, on hallitusohjelman vastainen”.^[12]

Vaikka selvitys koski vain vuosina 2015–2016 tai tätä aiemmin saapuneita turvapaikanhakijoita, oli valiokuntaryhmien mukaan vaara, että samaa toimintatapaa sovellettaisiin myös tulevaisuudessa.^[12] Sisäministeriö oli samaan aikaan käynnistänyt myös toisen selvityksen, joka koski työllistyneitä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita henkilöitä. Toisin kuin työllistymättömien osalta, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden oleskeluluvan helpottamisesta oli hallitusohjelmassa kirjaus. Loppuvuonna 2021 kaavailtiin, että lakimuutos annetaan eduskunnalle keväällä 2022. Muutoksen tarkoituksena oli helpottaa oleskeluluvan saamista työn perusteella.^[13]

Paperittomien eli ilman oleskelulupaa laittomasti maassa olevien kustannukset kasvoivat Helsingissä vuodesta 2018 vuoteen 2019 verrattuna. Näiden henkilöiden vastaanottamien palvelujen kokonaiskustannukset olivat vuonna 2019 yhteensä 2,1 miljoonaa euroa. Summa sisältää terveydenhuollon, sosiaalihuollon, erikoissairaanhoidon ja työntekijöiden kustannukset. Kustannuksista suurin osa koski terveydenhuoltoa.^[14]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Ukrainasta pakeni ihmisiä myös Suomeen. Lokakuun 2022 alkuun mennessä Suomeen oli tullut lähes 40 000 ukrainalaista, joista kolmannes halusi jäädä maahan.^[15] Lähes 40 prosentilla suunnitelmat olivat avoinna.^[15] Samana syksynä Suomeen pakeni Venäjältä tuhansia ihmisiä. Heistä valtaosa oli kutsuntoja pakenevia miehiä. Heistä osa halusi jäädä Suomeen vain siihen saakka, kunnes tilanne muuttuu heidän kannaltaan suotuisammaksi. Osa aikoi myös jäädä pysyvästi.^[16] Lokakuun puoliväliin mennessä Suomesta haki turvapaikkaa 499 Venäjän kansalaista. Tuohon mennessä koko vuoden aikana Venäjän kansalaisilta oli tullut 915 turvapaikkahakemusta. Tavallisesti ennen sotaa venäläiset olivat jättäneet 200–500 turvapaikkahakemusta vuodessa.^[17] Maahanmuuttovirasto ei ollut maaliskuuhun 2023 mennessä käsitellyt eikä aikonut käsitellä sotaa välttelevien venäläis­miesten turva­paikka­hakemuksia. Venäläisten turvapaikanhakijoiden määrät alkoivat pienentyä selvästi vuoden 2022 lopun liikekannalle­panon aiheuttaman piikin jälkeen. Maaliskuussa 2023 kaksi kolmasosaa venäläisten hakemuksista oli tullut syyskuusta lähtien miehiltä. Liikekannallepano oli vaikuttanut suurimpaan osaan venäläisten miesten hakemuksista. Hakemuksia ei oltu käsitelty, koska Suomessa ei tiedetty mitä asepalveluksesta kieltäytymisestä käytännössä seuraisi Venäjällä, mitä rintamalle joutuminen tarkoittaisi ja keitä liikekannallepano koski.^[18]

Kun vuoden 2023 eduskuntavaalit voittaneen Kokoomuksen Petteri Orpo kokosi uutta hallitusta, uusi hallitus asetti tavoitteekseen, että Suomen apu kohdistetaan kaikkein hädänalaisimmille ja turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttö estetään. Orpon hallituksen ohjelma lupaa merkittäviä kiristyksiä maahanmuuttopolitiikkaan. Maassaolon edellytyksiä tiukennetaan useilla eri toimenpiteillä, joiden tavoitteena on vahvistaa työperusteista maahanmuuttoa ja kotoutumista sekä rajoittaa Suomeen saapuvia pakolaisten määrää 1 050 hengestä 500 henkeen. Kokonaisuudistus on tarkoitus toteuttaa vaiheittain. Hallitus muun muassa suunnittelee, että laiton maassaolo voisi johtaa vankeusrangaistukseen ja selvittää mahdollisuutta palauttaa laittomasti maassa olevia kolmansiin maihin. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite kotouttaa 5–10 prosenttia maahanmuuttajista ruotsinkielisiksi. Myös ukrainalaisten maahantulosta ja kotouttamisesta laadittiin erityisehdot.^[19]

Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö on linjannut, että vuosittainen uusien aloittavien ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrän tulisi kasvaa vuodesta 2024 alkaen kolminkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä, jolloin vuosittan aloittavien ulkomalaaisopiskelijoiden määrä oli 15 000 henkeä vuodessa. Orpon hallitus poisti tarkat tavoitemäärät.^[20] Opetus- ja kulttuuri ministeri, ruotsalaisen kansapuolueen, Anders Adlercreutz totesi syksyllä 2024, että Suomi on maahanmuutosta riippuvainen maa.^[21]

Keväällä 2024 Orpon hallituksen tavoitteena oli kiristää kansalaisuuden saamisen ehtoja, tiukentaa pysyvän oleskeluluvan ehtoja, tiukentaa perheenyhdistämistä, muuttaa kansainvälinen suojelu väliaikaiseksi, pienentää vastaanottorahaa ja estää välineellistetty maahantulo.^[22]

Kirkot arvostelivat Orpon hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa vetoomuksessaan. Sen allekirjoittivat muun muassa Suomen evankelis-luterilaisen, katolisen ja ortodoksisen kirkon johtajat. Vetoomuksen allekirjoittajat sanoivat vetoavansa inhimillisemmän maahanmuuttopolitiikan puolesta.^[22]

Orpon hallituksen tavoitteena on ollut lisätä työperäistä maahanmuuttoa erityisesti neljästä kohdemaasta, Filippiineiltä, Intiasta, Brasiliasta ja Vietnamista.^[23]

Jatkossa työperusteinen oleskelulupa raukeaa, mikäli henkilö ei yli kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen onnistu löytämään uutta työpaikkaa.^[19] Tilastojen ja verrokkimaiden esimerkkien valossa kolmen kuukauden sääntö ei ole poikkeuksellisen kireä.^[24] Myös työnantajan velvollisuuksiin on tulossa uudistuksia, sillä työnantajan on ilmoitettava Maahanmuuttovirastolle työsuhteen päättymisestä tai muutoksista rangaistuksen uhalla. Jatkosssa opiskelijaperusteisella oleskeluluvalla Suomessa olevat henkilöt eivät saa turvautua suomalaiseen toimeentulotukeen. Oleskelulupa voidaan peruuttaa, mikäli he kuitenkin turvautuvat tukiin. Suomalaisten oppilaitosten lukukausimaksuja on tarkoitus tarkistaa. Maahanmuuttajien ja Suomessa pysyvästi oleskelevien sosiaaliturva ja etuudet aiotaan erottaa toisistaan. Tarkoituksena on, että Suomeen pysyvästi asettuvilla henkilöillä on oikeus täyteen sosiaaliturvaan, kun taas maahanmuuttajilla on rajoitettu sosiaaliturva.^[19]

Lisäksi Orpon hallitus on kaavaillut, että turvapaikka myönnettäisiin jatkossa enintään kolmeksi vuodeksi, minkä jälkeen henkilön kansainvälisen suojelun tarve pitäisi arvioida uudelleen. Pysyvän oleskeluluvan saaminen edellyttää jatkossa kuuden vuoden asumisaikaa Suomessa. Luvan ehtoihin kuuluu kielitaitotesti, kahden vuoden työhistoria ilman pitkäaikaista työttömyyttä tai toimeentulotukea sekä nuhteettomuusvaatimus. Neljän vuoden asumisajan jälkeen pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää myös korkeiden, yli 40 000 euroa vuodessa, vuositulojen tai suoritetun korkeakoulututkinnon sekä työhistorian perusteella. Myös Suomen kansalaisuuden saannin edellytyksiä aiotaan tiukentaa. Asumisaika pidennetään jatkossa kahdeksaan vuoteen, ja kansalaisuus- ja kielikoe tulevat pakollisiksi. Lisäksi hallitus aikoo palauttaa vaatimuksen varsinaisesta toimeentuloedellytyksestä kansalaisuutta hakiessa. Maahanmuuttovirasto piti tuoreeltaan näitä muutoksia myönteisenä haasteena.^[19]

Orpon hallituksen sisäministeri Mari Rantanen totesi tuoreeltaan, että Suomen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikassa tapahtuu täyskäännös. Hänen mukaansa Suomen linja on ollut näissä asioissa Pohjoismaiden löysin, ja se olisi johtanut ennen pitkään Ruotsin epäonnistumisiin. Myös muissa Pohjoismaissa maahanmuuttopolitiikan linja on tiukentunut. Orpon hallituksen tavoitteena on pyrkiä siihen, että Suomeen tulisi mahdollisimman vähän turvapaikanhakijoita. Orpon hallitus aikoo tukea Rantasen mukaan myös jatkossa lähialueita, erityisesti ukrainalaisia.^[25]

Syksyllä 2023 uutisoitiin, että Suomen ulkomaalaislakiin oli tulossa tiukennuksia. Turvapaikkaa ei pitäisi saada jatkossa yhtä helposti, mikäli hakija on tuhonnut sormenjälkensä asiakirjansa ja henkilöllisyytensä selvittämisen hankaloittamiseksi. Sisäministeriössä on menossa hankkeita, joiden avulla maahantulijoiden henkilöllisyyttä pyritään jatkossa selvittämään aikaisempaa tarkemmin. Henkilöllisyyden selvittäminen siirtyisi jatkossa Maahanmuuttovirastolta poliisin tehtäväksi, jolloin toimivaltuudet henkilön tunnistamiseksi olisivat jatkossa laajemmat. Lisäksi sisäministeriössä valmistellaan ulkomaalaislain säilöönoton tiukennuksia. Maahan tuleva henkilö voitaisiin muutoksen jälkeen ottaa säilöön 12 kuukauden ajaksi nykyisen 6 kuukauden sijaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella. Lisäksi säilöönoton mahdollisuuksia vakaviin rikoksiin syyllistyneille on tarkoitus lisätä. Muutos vaikuttaisi maahantulon alkuvaiheeseen. Jos tulija on tuhonnut sormenpäänsä, voidaan miettiä, olisiko säilöönotto mahdollinen. Sisäministeriössä pohditaan myös mahdollisuutta lisätä hakijan velvollisuutta avustaa viranomaisia henkilöllisyytensä todentamisessa. Mikäli maahantulija ei myötävaikuta henkilöllisyytensä selvittämiseen, voisi sillä olla vaikutuksia esimerkiksi pysyvän oleskeluluvan tai jopa kansalaisuuden saamiseen.^[26]

Lokakuussa 2023 oikeusministeri Leena Meri esitti, että Suomessa aloitettaisiin keskustelu, pitäisikö rikosoikeudellisen vastuun alkaa sillä hetkellä, kun ihminen täyttää 14 vuotta 15 vuoden sijaan. Meri perustelee keskustelun aloittamisen tarvetta sillä, että väkivaltaiset katujengit yrittävät houkutella alle 15-vuotiaita nuoria huumeiden myyjiksi ja pahoinpitelyiden toteuttajiksi. Meri kertoi, että hän on saanut muiden Pohjoismaiden oikeusministeriöistä yhteydenottoja vuoden 2023 syksyn aikana, joissa on neuvottu käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja rikollisjengien toiminnan estämiseksi. Tätä ennen hallitus oli jo päättänyt, että rikoslakia muutetaan siten, että katujengin jäsenenä tehdystä rikoksesta annetaan kovennettu sakko- tai vankeusrangaistus.^[27]

Vuodenvaihteessa 2023–2024 Suomen ja Venäjän rajakriisin kiristyessä hallitus alkoi selvittää niin sanotun pushback-menettelyn mahdollisuutta eli ihmisten palauttamista rajalta takaisin tulomaahansa ilman turvapaikka­hakemuksen käsittelyä. Hallitus alkoi valmistella myös rajamenettely­lakia. Sen tarkoituksena nopeuttaa turvapaikanhaku­prosessia sekä varmistaa, että todennäköisesti kielteisen päätöksen saava hakija ei odottaessaan voisi liikkua muualle Suomeen. Lisäksi hallitus edistää Euroopan unionissa niin sanottua Ruanda-mallia eli turvapaikka­prosessin siirtämistä unionin ulkopuolisiin maihin.^[28]

Helmikuussa 2024 uutisoitiin, että hallitus aikoi kiristää itärajan maahantuloon liittyvää lainsäädäntöä nopealla aikataululla. Lakimuutosten tavoitteena oli torjua maahantulon välineellistämistä. Suomessa oli vuodenvaihteessa oltu huolissaan siitä, että Venäjän järjestämä siirtolaisuus kiihtyisi kevään tullen ja siirtyisi yhä enemmän maastorajalle. Ministeriön työryhmän puheenjohtaja, hallitusneuvos Sanna Palo sisäministeriön rajavartio-osastolta kertoi tuolloin, että lakimuutoksella ei ollut tarkoitus puuttua turvapaikanhakuun yleisesti, vaan tilainteisiin, joissa Venäjä tällaisella vakavalla tavalla kohdistaa Suomeen välineellistettyä maahantuloa.^[29] Lakimuutos sai 300 tutkijaa allekirjoittamaan muutosta vastustavan adressin, jossa todettiin, että "oikeusvaltion tulee pystyä turvaamaan oikeus hakea turvapaikkaa riippumatta siitä, mitä reittiä tai miten ihminen on rajalle saapunut."^[30]

• Itärajan esteaita
• Turvapaikanhaku Suomessa

• EU:n maahanmuuttopolitiikka
• Helsingin kaupungin maahanmuuttopoliittiset tavoitteet (Arkistoitu – Internet Archive)
• Ovatko maahanmuuttajat turvallisuusuhka?
• Yle selvitti puolueiden maahanmuuttonäkemykset
• Välimäki, Matti (2019) Politiikkaa kansallisten, kansainvälisten ja ideologisten reunaehtojen puitteissa: Suomalaiset puolueet ja maahanmuutto 1973–2015. Turun yliopisto, Turku.
• Tuominen, Hanna & Välimäki, Matti (2021) Suomi ja muuttoliikepolitiikan eurooppalaistuminen (1954-2020) [1]