Matthew Centrowitz
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Matthew Centrowitz juhlii MM-pronssiaan Daegussa 2011. | |||
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Rio de Janeiro 2016 | 1 500 m | |
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Moskova 2013 | 1 500 m | |
 Pronssia |
Daegu 2011 | 1 500 m | |
| Sisäratojen MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Portland 2016 | 1 500 m | |
Matthew Centrowitz (s. 18. lokakuuta 1989) on yhdysvaltalainen keskimatkojen juoksija, 1 500 metrin olympiavoittaja ja MM-mitalisti[1]. Hän asuu Oregonissa ja on pituudeltaan 173 cm[1]. Hän on opiskellut sosiologiaa Oregonin yliopistossa[2]. Hänen isänsä Matthew Centrowitz Sr oli 1 500 metrin olympiaedustaja Montrealissa 1976[2][3].
Centrowitz voitti alle 20-vuotiaiden Pan-Amerikan mestaruuden 1 500 metrillä São Paulossa 2007. Hän voitti 2008 saman ikäluokan Yhdysvaltojen-mestaruuden 5 000 metrillä ja oli alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa samalla matkalla 11:s. Vuonna 2011 hän voitti 1 500 metrin NCAA:n ja Yhdysvaltojen-mestaruuden. Daegun MM-kilpailuissa hän sai pronssia ajalla 3.36,08. Istanbulin MM-hallikilpailuissa 2012 hän sijoittui 1 500 metrillä seitsemänneksi. Lontoon olympialaisissa hän sijoittui 1 500 metrillä neljänneksi ajalla 3.35,17.[1] Hän voitti Yhdysvaltojen-mestaruuden 2013. Moskovan MM-kilpailuissa 2013 Centrowitz saavutti hopeaa ajalla 3.36,78.[4]
Centrowitz voitti 2015 Yhdysvaltojen-mestaruuden sisäradoilla mailin juoksussa ja ulkoradoilla 1 500 metrillä. Pekingin MM-kilpailuissa hän sijoittui 1 500 metrillä kahdeksanneksi. Hän voitti 2016 kotimaansa sisä- ja ulkoratojen mestaruuden 1 500 metrillä. Hän voitti samalla matkalla kultaa Portlandin MM-hallikilpailuissa ajalla 3.44,22.[1] Rio de Janeiron olympialaisissa samana vuonna hän voitti matkan kultaa ajalla 3.50,00.[5] Samalla hänestä tuli ensimmäinen yhdysvaltalainen 1500 metrin olympiavoittaja sitten vuonna 1908 kun Mel Sheppard voitti sen matkan kullan. Lontoon MM-kilpailuissa 2017 Centrowitz karsiutui 1 500 metrin alkuerissä. Hän voitti Yhdysvaltojen-mestaruuden 1 500 metrilä 2018. Dohan MM-kilpailuissa 2019 hän oli samalla matkalla kahdeksas. Vuodelle 2021 siirretyissä Tokion olympialaisissa hän karsiutui 1 500 metrin välierissä.[1]
Henkilökohtaiset ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulkoradat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Matka | Aika | Paikka | Päivä[1][6] |
|---|---|---|---|
| 800 m | 1.44,62 | New York | 13. kesäkuuta 2015 |
| 1 500 m | 3.30,40 | Monaco | 17. heinäkuuta 2015 |
| Maili | 3.49,26 | Portland | 24. heinäkuuta 2021 |
| 3 000 m | 7.52,39 | Beaverton | 10. syyskuuta 2019 |
| 2 mailia | 8.41,55 | Greensboro | 15. kesäkuuta 2007 |
| 5 000 m | 13.00,39 | Beaverton | 10. syyskuuta 2019 |
Sisäradat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Matka | Aika | Paikka | Päivä[1][6] |
|---|---|---|---|
| 800 m | 1.47,82 | Albuquerque | 3. maaliskuuta 2013 |
| 1 500 m | 3.35,91+ | New York | 20. helmikuuta 2016 |
| Maili | 3.50,63 | New York | 20. helmikuuta 2016 |
| 3 000 m | 7.40,74 | Portland | 5. helmikuuta 2016 |
| 2 mailia | 8.21,07 | New York | 11. helmikuuta 2017 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Matthew Centrowitz Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
- ↑ a b Matthew Centrowitz goducks.com. Viitattu 13.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Matt Centrowitz sports-reference.com. Arkistoitu 29.8.2009. Viitattu 13.6.2012. (englanniksi)
- ↑ http://yle.fi/urheilu/kiprop_vei_tonnivitosen_kullan_-_todellinen_yllatysnimi_pronssille/6782508
- ↑ Voitto ratkesi viime metreillä - Centrowitzille olympiakultaa 21.8.2016. Yle Urheilu. Viitattu 21.8.2016.
- ↑ a b Matthew Centrowitz Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matthew Centrowitz Wikimedia Commonsissa
|
1896: Edwin Flack | 1900: Charles Bennett | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Arnold Jackson | 1920: Albert Hill | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Harri Larva | 1932: Luigi Beccali | 1936: John Lovelock | 1948: Henry Eriksson | 1952: Joseph Barthel | 1956: Ronald Delany | 1960: Herb Elliott | 1964: Peter Snell | 1968: Kipchoge Keino | 1972: Pekka Vasala | 1976: John Walker | 1980: Sebastian Coe | 1984: Sebastian Coe | 1988: Peter Rono | 1992: Fermín Cacho | 1996: Noureddine Morceli | 2000: Noah Ngeny | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Asbel Kipruto Kiprop | 2012: Taoufik Makhloufi | 2016: Matthew Centrowitz | 2020: Jakob Ingebrigtsen | 2024: Cole Hocker |
