Matias Corvinus

Matias Corvinus
Kuningas Matias Corvinus, Andrea Mantegna 1400-luvun loppupuoli
Unkarin kuningas
Valtakausi	24. tammikuuta 1458 – 6. huhtikuuta 1490
Kruunajaiset	29. huhtikuuta 1464 Székesféhervár
Edeltäjä	Ladislaus V
Seuraaja	Vladislav II
Sijaishallitsija	Mikael Szilágyi
Syntynyt	Mátyás Hunyadi 24. helmikuuta 1443 Cluj-Napoca, Unkarin kuningaskunta
Kuollut	6. huhtikuuta 1490 (47 vuotta) Wien, Itävallan arkkiherttuakunta
Hautapaikka	Siunatun Neitsyt Marian taivaaseenastumisen basilika, Székesfehérvár
Puoliso	Katharina Poděbrady Beatrix, Napolin prinsessa
Lapset	János Corvinus
Suku	Hunyadi
Isä	János Hunyadi
Äiti	Elisabet Szilágyi
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Matias Corvinus (unk. Mátyás Hunyadi); (24. helmikuuta 1443 Cluj-Napoca, Unkarin kuningaskunta – 6. huhtikuuta 1490 Hofburg, Wien, Itävallan arkkiherttuakunta) oli Unkarin ja Kroatian kuningas eli Matias I vuosina 1458–1490.^[1][2][3] Hän käytti myös titteleitä Itävallan herttua vuosina 1485–1490 ja Böömin kuningas vuosina 1469–1490.^[3]

Matias Corvinus oli mainetta saavuttaneen sotapäällikkö ja valtionhoitaja János Hunyadin poika ja nousi Unkarin ensimmäiseksi unkarilaissyntyiseksi kuninkaaksi sitten Árpádien hallitsijasuvun sammumisen vuonna 1301. Hallitsijana Matias saavutti suuren jälkimaineen puolustaen maataan ulkopuolisia uhkia vastaan ja rajoittaen perinteisesti valtaa pidelleiden paronien ja magnaattien valtaa.^[1][2]

Kuningas Matias perusti yhden varhaisimmista keskiaikaisen Euroopan ammatillisista pysyvistä armeijoista (30 000 miehen vahvuinen Musta armeija, Fekete sereg),^[4] uudisti oikeuden hallinnon, vähensi paronien valtaa ja edisti kykyjensä eikä sosiaalisen asemansa perusteella valittujen lahjakkaiden yksilöiden uraa. Hän suojeli ja tuki taidetta sekä tiedettä. Hänen kuninkaallinen kirjastonsa Bibliotheca Corviniana oli yksi Euroopan suurimmista kirjakokoelmista. Hänen suojeluksessaan Unkarista tuli ensimmäinen maa, joka otti vastaan renessanssin suoraan Italiasta. Matias Vanhurskaana, hallitsijana, joka vaelsi alamaistensa keskuudessa valepuvussa, hän on edelleen suosittu unkarilaisten ja slovakkien kansantarinoiden sankari.^[1][2]

Hänen kaudellaan toteutettiin myös monia hallinnollisia ja taloudellisia uudistuksia, minkä lisäksi Budasta muodostui merkittävä taiteiden ja oppineisuuden keskus. Matias Corvinuksen jälkimaineeseen on toisaalta vaikuttanut hänen kuolemaansa seurannut Unkarin alennustila, joka teki tyhjiksi hänen uudistuksensa ja visionsa.^[2][1]

Mátyás syntyi Transilvanian Kolozsvárissa eli Cluj-Napocassa nykyisessä Romaniassa 24. helmikuuta 1443. Hänen isänsä János Hunyadi oli mainetta saavuttanut unkarilainen sotapäällikkö ja äitinsä aatelisnainen Erzsébet Szilágyi (n. 1410–1483), jonka isä László Szilágyi oli merkittävä rajoja puolustanut sotapäällikkö^[5] ja äiti Katalin Bellyéni, merkittävän aatelissuvun jäsen. Erzsébet Szilágyi huolehti poikiensa kasvatuksesta ja koulutuksesta aviomiehensä pitkien sotaretkien aikana. Matias oli heidän kahdesta pojastaan nuorempi.^[1][3]

János Hunyadi oli tullut tunnetuksi etenkin sodissa Osmanien valtakuntaa vastaan, mutta hän kuoli ruttoon elokuussa 1456 otettuaan muutama viikko aiemmin yhden huomattavimmistaan voitoistaan turkkilaisista Belgradin piirityksessä.^[5][6]

Monet Keski-Euroopan oppineimmista miehistä, kuten puolalainen humanisti Gregorius Sanokilainen ja Nagyváradin piispa János Vitéz,^[7] vierailivat János Hunyadin hovissa Matiaksen lapsuudessa. Gregorius Sanokilainen, Puolan kuningas Vladislav III:n entinen opettaja, oli Matiaan ainoa nimeltä tunnettu opettaja. Näiden oppineitten vaikutuksen alaisena Matiaksesta tuli renessanssin humanismin innokas kannattaja.^[8]

Matias opiskeli lapsena monia kieliä ja luki klassista kirjallisuutta, erityisesti sotilaallisia tutkielmia. Italialaisen aikalaishistorioitsija Antonio Bonfinin mukaan Matias "tunsi kaikki Euroopan kielet" turkkia ja kreikkaa lukuun ottamatta. Vaikka tämä oli liioittelua, Matias puhui epäilemättä unkaria, latinaa, italiaa, puolaa, tšekkiä ja saksaa. Bonfini kirjoitti, että Matias tarvitsi tulkin puhuakseen sotavangin kanssa Moldovan sotaretkensä aikana. Toisaalta 1500-luvun lopulla elänyt puolalainen historioitsija Krzystoff Warszewiecki kirjoitti, että Matias oli kyennyt ymmärtämään Moldovan ruhtinas Stefanos Suuren lähettiläiden puhumaa romaniaa. Varhaiskypsä poika toimi sijaishallitsija isänsä tulkkina ulkomaisten lähettiläiden vastaanotoilla.^[7]

Hän aloitti taistelemisen isänsä rinnalla 12-vuotiaana ja joutui kohtaamaan osmanien armeijan julmuuden Belgradin piirityksen aikana heinäkuussa 1456. János Hunyadin loistava voitto Suleiman Suuren armeijasta Belgradissa oli monella tapaa korvaus tappiosta ​​Varnassa. Matias, joka taisteli urhoollisesti epätoivoisessa piirityksessä, lyötiin ritariksi taistelun jälkeen.^[9]

Isä Jánoksen kuoltua Belgradin piirityksen jälkeen elokuussa 1456, hänen poliittiset vastustajansa ja etenkin Czillei-suku alkoivat toimia Hunyadeja vastaan. Ulrich Czillei yritti ottaa haltuunsa Matiaksen vanhemman veljen Lázlo Hunyadin (1431–1490) omistaman Nándorfehérvárin linnan. Tuloksena oli kahakka Hunaydien kannattajien kanssa, jossa Ulrich sai surmansa. Kahakan jälkeen kuningas Ladislaus V antoi mestauttaa Lázlon Hunyadin maaliskuussa 1457 ja nuoren ikänsä vuoksi 14-vuotias Matias vain vangittiin. Etenkin alempi aateli suosi Hunyadeita, ja kuninkaan toiminta oli johtaa kapinaan Unkarissa. Kuningas pakeni Böömiin ja Matias oli herttua Georg (Jiří) Poděbradyn vankina Prahassa, jossa Ladislaus V kuoli yllättäen marraskuussa 1457.^[10][9]

Edellisen kuninkaan kuoltua uusia ehdokkaita kuninkaaksi oli useita. Unkarilaiset magnaatit kannattivat Puolan kuningas Kasimir IV:ttä, Saksin herttua Wilhelmiä, keisari Fredrik III:ta sekä joitakin muita unkarilaisia magnaatteja. Alempi aateli halusi kuitenkin Unkarille unkarilaisen kuninkaan, ja Matiasta kannatettiin hänen kuuluisan isänsä ja veljensä kohtalon takia. Valtiopäivien vielä valitessa kuningasta, Tonavan jäälle kokoontui 40 000 aatelista, jotka huusivat 15-vuotiaan Matiaan kuninkaaksi 24. tammikuuta 1458.^[10][7]

Valtaistuimelle vuonna 1458 noussut kuningas Matias otti nimekseen Corvinus eli korppi Hunyadi-sukunsa vaakunan mukaan.^[10] Matias oli Unkarin kuninkaista ensimmäinen, joka oli noussut asemaansa aatelistosta hallitsijasuvun ulkopuolelta.^[1] Hän oli myös Unkarin ensimmäinen unkarilaissyntyinen kuningas sitten Árpádien hallitsijasuvun sammumisen vuonna 1301. Alaikäisellä kuninkaalla oli aluksi holhoojahallitus, joka teki suunnitelmia esimerkiksi naimakaupoista Böömin Poděbrady-hallitsijasuvun kanssa.^[10]

Hänen setänsä Mikael Szilagyi oli nimetty Matiaan valtionhoitajaksi viiden vuoden ajaksi, mutta teini-ikäisen kuninkaan aikomus oli aloittaa oma itsenäinen hallituskautensa välittömästi. Hän antoi Szilagyille hallittavaksi Bistritan piirikunnnan Transilvaniassa, mikä ei ollut tarpeeksi korkea virka tyydyttääkseen tämän tavoitteita. Kun Szilagy kieltäytyi jäämästä syrjään, Matias antoi pidättää setänsä. Vuoden vankilassa olon jälkeen Szilagy erosi avustavasta roolista Unkarin sotilasasioissa. Turkkilaiset vangitsivat ja surmasivat hänet Tonavan pohjoisrannalla Baziasissa vuonna 1460 käydyn taistelun jälkeen.^[9]

Tultuaan täysi-ikäiseksi hän siirsi holhoojansa syrjään ja torjui ajatuksen naimakaupoista. Neuvonantajakseen Matias otti aiemmin opettajanaan toimineen humanististen aatteiden kannattajan János Vitézin, joka nimitettiin Esztergomin arkkipiispaksi ja kansleriksi. Virkamiehiksi otettiin tyypillisten magnaattisukujen jäsenten lisäksi alemman aatelin ja jopa porvariston jäseniä, jotka olivat näin riippuvaisia asemassaan kuninkaasta ja noudattivat tämän tahtoa. Vitézin neuvojen mukaisesti Matias alkoi myös kasvattaa kuninkaan valtaa Unkarin paroneihin nähden.^[10]

Kuninkaan toiminta herätti luonnollisesti myös vastustusta. Osa unkarilaisista alkoi tukea keisari Fredrik III:ta vastakuninkaana, ja kruununperimyksestä syttyi sota. Paavi Pius II välitti lopulta vuonna 1463 solmitun rauhan, jonka mukaan Matias tunnustettiin Unkarin kuninkaaksi, mutta perimysoikeus siirtyisi keisarin Habsburgien suvulle, jos Matias ei saisi omia perillisiä. Matias sai lunnaita vastaan myös takaisin Unkarin Pyhän Tapanin kruunun, jota hän käytti kruunajaisissaan vuonna 1464. Rauha keisarin kanssa merkitsi kuninkaalle tämän vallan vakiintumista Unkarissa.^[10]

Unkari kävi Matiaksen valtakaudella useita sotia. Hän jatkoi esimerkiksi isänsä sotia Osmanien valtakuntaa vastaan. Paavi Pius II oli valmistellut ristiretkeä turkkilaisia vastaan, mutta näiden suunnitelmien rauettua Unkari oli sodassa yksin. Sodassa saavutettiin kuitenkin voittoja tästä huolimatta. Strategisesti tärkeä Jaican linna valloitettiin ja osa Bosniaa liitettiin Unkariin. Pál Kinizsin saavutettua huomattavan voiton Kenyérmezőn taistelussa Transilvaniassa vuonna 1479 Moldavia ja Valakia uudistivat uskollisuudenvalansa Unkarin kuninkaalle. Enempiin voittoihin Unkarin voimavarat eivät riittäneet, niinpä Matias kääntyi puolustuskannalle. Adrianmereltä Szatmáriin saakka rakennettiin kaksinkertainen linnoitusketju, joka riitti pysäyttämään turkkilaisten etenemisen Eurooppaan seuraavan puolen vuosisadan ajaksi. Raja-alueella tehtiin jatkuvia ryöstö- ja hävitysretkiä puolin ja toisin, mutta turkkilaisten huomio kääntyi Vähään Aasiaan ja Krimille.^[10]

Matias Corvinus kävi sotia myös lännessä, jossa hän tavoitteli Böömiä, Itävallan herttuakunnan perintömaita ja jopa Saksan keisarin kruunua. Unkarilla oli tälläkin suunnalla vastustajansa, ja yritettyään vallata Böömin kuningas Matias ajautui sotaan keisaria ja Puolan Jagelloja vastaan. Vuonna 1478 solmitussa Olmützin rauhassa Määri, Sleesia ja Lausitz liitettiin Unkariin kuninkaan elinajaksi, mutta Jagellojen hallitseman Böömin valtaaminen ei onnistunut. Jonkin verran menestystä saavutettiin myös keisaria vastaan. Wien vallattiin vuonna 1485, ja unkarilaiset hallitsivat paria vuotta myöhemmin koko Ala-Itävaltaa.^[10] Valtauksen jälkeen kuningas Matias teki Wienistä kuninkaallisen asuinpaikkansa aina kuolemaansa asti viisi vuotta myöhemmin vuonna 1490.^[9]

Kuningas Matias oli luonut sotiaan varten, liittolaiset mukaan luettuina, yli 100 000 miehen Mustan armeijan (jota komensi János "Musta" Haugwitz),^[4] joka koostui kurinalaisista ja hyvin koulutetuista palkkasotureista. Armeijan ylläpito oli kuitenkin erittäin kallista. Unkari sai jonkin verran taloudellista tukea Venetsian tasavallalta ja paavilta, mutta rahoituksen turvaamiseksi unkarilaisten talonpoikien verotusta kiristettiin äärimmilleen.^[10] Verotuksen kiristämisen ohella tehtiin verotukseen ja talouteen liittyviä uudistuksia. Taloudellisia muutoksia vastustettiin, ja kapinat uhkasivat ajoittain hallinnon ohella jopa kuninkaan valtaistuinta.^[1]

Talousuudistusten lisäksi uudistettiin lainsäädäntöä ja tuomioistuimia. Mahtimiesten valtaa rajattiin ja korruptiota pyrittiin kitkemään hallinnosta. Hallinnolliset tehtävät päätyivät usein Italiassa humanistisen koulutuksen saaneille ammattivirkamiehille siinä, missä vastaavat tehtävät oli aiemmin annettu usein paroneille ja prelaateille. Renessanssin kulttuuri kukoisti myös tieteitä ja taiteita tukeneen Matiaksen hovissa. Kuninkaalla ei ollut kuitenkaan varaa luopua kokonaan magnaateista, jotka eivät koskaan siirtyneet täysin kuninkaan puolelle. Heidän kannatuksensa takaamiseksi magnaateille jaettiin maaomaisuuksia ja piispanvirkoja.^[10]

Matias Corvinuksen avioliiton Napolin prinsessa Beatrixin kanssa vuonna 1476 jälkeen yhteydet Firenzen tasavaltaan, Milanon herttuakuntaan ja muihin Italian valtioihin ja kulttuurikeskuksiin kertovat, että Unkarin kuninkaalla oli kiinnostusta italialaista taidetta ja humanistista kulttuuria kohtaan.^[2]

Matias ansaitsee aikalaistensa käyttämän nimityksen "Muusien ystävä". Useiden kielten taito, klassisen latinan taito, modernit humanistiset ajatukset ja vanhat kirjat sekä uuden taiteen ja tieteen tuki olivat hänelle tuttuja lapsuudesta asti. Hänen koulutuksensa tapahtui osittain taistelukentillä ja osittain merkittävien humanistien valvonnassa. Hän luki jatkuvasti ja opiskeli uusia asioita. Kaikenlaisen taiteen tukijana hän perusti merkittävän kirjaston, kuuluisan Bibliotheca Corvianian. Hän luotti, kuten suurin osa aikalaisistaan, astrologiaan ja muihin samankaltaisiin aikakautensa uskomuksiin, mutta tuki monia todellisia tiedemiehiä ja osallistui innokkaasti hoviinsa kutsuttujen filosofien keskusteluihin.^[2]

Ensimmäiset renessanssityyliset rakennukset ja teokset Italian ulkopuolella valmistuivat Unkariin. Italialainen filosofi, oppinut ja kääntäjä Marsilio Ficino esitteli Matias Corvinukselle Platonin ajatuksia filosofi-kuninkaasta, joka yhdistää viisauden ja voiman itsessään, mikä kiehtoi Matiasta. Matias Corvinus on päähenkilö Aurelio Lippo Brandolinin vuonna 1492-1494 julkaistussa teoksessa De comparatione rei publicae et regni, joka on dialogi kahden hallitusmuodon vertailusta. Brandolinin mukaan Matias sanoi, että hallitsija "on lain kärjessä ja hallitsee sitä" tiivistäessään omia käsityksiään valtiosta.

Hän suosi myös perinteistä taidetta. Unkarilaisia ​​eeppisiä runoja ja lyyrisiä lauluja laulettiin usein hänen hovissaan. Hän oli ylpeä roolistaan ​​roomalaiskatolisuuden puolustajana osmanneja ja hussilaisia ​​vastaan. Hän aloitti teologiset keskustelut esimerkiksi perisynnittömän sikiämisen opista ja ohitti sekä paavin että hänen legaatin "uskonnollisen noudattamisen suhteen", jälkimmäisen mukaan. Matias laski liikkeeseen 1460-luvulla rahoja, joissa oli Neitsyt Marian kuva, mikä osoitti erityistä omistautumista ​​tämän kulttiin.

Matias Corvinuksen aloitteesta arkkipiispa János Vitéz ja piispa Janus Pannonius suostuttelivat paavi Paavali II:n valtuuttamaan heidät perustamaan yliopiston Pressburgiin (nyk. Bratislava Slovakia) toukokuussa 1465. Academia Istropolitana suljettiin kuitenkin pian arkkipiispan kuoleman jälkeen. Matias harkitsi uuden yliopiston perustamista Budaan, mutta tämä suunnitelma ei toteutunut.^[3] Hänen hallituskautensa aikana perustettiin Unkarin ensimmäinen kirjapaino Budaan, jonka ensimmäinen tunnettu tuote on vuonna 1473 painettu "Budan kronika".^[8]

Matias pisti alulle ainakin kaksi suurta rakennusprojektia, jotka alkoivat noin vuonna 1479. Budan kuninkaalliseen linnaan rakennettiin kaksi uutta siipirakennusta sekä riippuva puutarha, ja Visegrádin palatsi rakennettiin uudelleen renessanssityyliin.^[3] Matias nimitti italialaisen arkkitehti Chimenti Camician ja dalmatialaisen Giovanni Dalmatan johtamaan näitä projekteja.

Hän tilasi koko elämänsä ajan johtavia italialaisia ​​taiteilijoita koristamaan palatsejaan. Hänen palveluksessaan työskentelivät esimerkiksi kuvanveistäjä Benedetto da Majano sekä taidemaalarit Filippino Lippi ja Andrea Mantegna. Mantegnan Matiaksesta maalaamasta muotokuvasta on säilynyt kopio. Keväällä 1485 Matias päätti tilata Leonardo da Vinciltä madonna-maalauksen. Matias palkkasi myös italialaisen sotainsinööri Aristotele Fioravantin ohjaamaan linnoitusten jälleenrakentamista Unkarin etelärajalle. Hän rakennutti uudet myöhäisgotiikantyyliset luostarit fransiskaaneille syntymäkaupunkiinsa Kolozsváriin, Szegediin ja sukunsa kotipaikkaan Hunyadiin (nyk. Hunedoara, Romania) sekä Ordo Fratrum Sancti Pauli Primi Eremitæ luostariveljeistölle Fejéregyházaan.

Matias Corvinuksen hovi oli korkeatasoinen musiikkilaitos. Paavin kapellimestari Bartolomeo Maraschi kuvasi Matiaksen kappelikuoroa parhaaksi koskaan kuulemaansa. Säveltäjät, kuten Josquin Dor ja Johannes de Stockem oleskelivat Matiaksen hovissa, ja siellä vieraili myös lukuisia italialaisia ​​muusikoita.

Matias aloitti systemaattisen kirjojen keräämisen sen jälkeen, kun hänen ensimmäinen kirjastonhoitajansa Martius Galeotti, piispa Janus Pannoniuksen ystävä Ferrarasta, saapui Unkariin noin vuonna 1465. Kirjeenvaihto Taddeo Ugoleton, joka seurasi Marziota kirjastonhoitajana vuonna 1471, ja Francesco Bandinin välillä vaikutti kuninkaallisen kirjaston kehittämiseen, koska jälkimmäinen ilmoitti säännöllisesti ystävälleen uusista käsikirjoituksista. Matias työllisti myös käsikirjoittajia, kirjankuvittajia ja kirjansitojia. Vaikka hänen kirjojensa tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, Bibliotheca Corviniana oli hänen kuollessaan yksi Euroopan suurimmista kirjakokoelmista.^[11]

Historioitsija Marcus Tannerin mukaan kuninkaan kirjaston säilyneet 216 teosta osoittavat, että Matiaalla oli klassisen "alfa-uroksen" kirjallinen maku, joka piti maallisista kirjoista hartausteosten sijaan. Esimerkiksi Ksenofonin Kyyros Suuren elämäkerran latinankielinen käännös, Quintus Curtius Rufuksen teos Aleksanteri Suuresta ja aikalaisen Roberto Valturion sotilaallinen tutkielma ovat säilyneet. Matias nautti lukemisesta, minkä osoittaa kirje, jossa hän kiitti italialaista tutkija ja humanisti Pomponio Letoa (Julius Pomponius Laetus), joka oli lähettänyt hänelle Silius Italicuksen teoksen toisesta puunilaissodasta.^[12]

Corvinus nautti humanistien seurasta ja kävi heidän kanssaan vilkasta keskustelua eri aiheista. Hänen maineensa jalomielisenä hallitsijana rohkaisi monia, enimmäkseen italialaisia oppineita asettumaan Budaan. Runoilija ja historioisija Antonio Bonfini; fransiskaanimunkki ja historioitsija Pietro Ranzano; runoilija ja retoorikko Bartolomeo Fonzio ja Francesco Bandini oleskelivat monien vuosien ajan Matiaksen hovissa. Tämä oppineiden miesten piiri toi uusplatonismin ajatukset Unkariin.

Kuten kaikki aikansa intellektuellit, Matias oli vakuuttunut siitä, että tähtien ja planeettojen liikkeet ja yhdistelmät vaikuttivat yksilöiden elämään ja kansojen historiaan.^[2] Italialainen astrologi Martius Galeotti kuvaili häntä "kuninkaaksi ja astrologiksi", ja italialainen humanisti, historioitsija ja runoilija Antonio Bonfini sanoi, että Matias "ei koskaan tehnyt mitään kuulematta ensin tähtiä". Hänen pyynnöstään ajan kuuluisat tähtitieteilijät saksalainen matemaatikko Johannes Regiomontanus^[13] ja puolalainen tähtitieteilijä Marcin Bylica perustivat Budaan observatorion ja varustivat sen astrolabeilla ja armillaareilla vuosina 1467−1471. Regiomontanus omisti Matiakselle navigointia käsittelevän kirjansa, jota Kristoffer Kolumbus aikanaan käytti matkoillaan. Kuningas nimitti Bylican neuvonantajakseen vuonna 1468.

Kun Matias oli 12-vuotias, suku kihlasi hänet elokuussa 1451 Czillein kreivi Ulrich II:n ja Serbian prinsessa Katarina Brankovićin 10-vuotiaan tyttären Elisabet Czillein (1441–1455) kanssa. Suvut olivat vanhoja vihollisia keskenään ja tällä naimakaupalla välejä yritettiin parantaa.^[8] Morsian eli Hunyadien perheessä, mutta kuoli syyskuussa 1455 ennen avioliiton solmimista. Toisten tietojen mukaan avioliitto ehdittiin solmia, mutta noin 14-vuotiaan Elisabetin sairastumisen vuoksi sitä ei ehditty panna täytäntöön.^[7][12]

Hänen ensimmäinen varsinainen aviopuolisonsa oli Böömin prinsessa Katharina Poděbrady (1449–1464), joka oli Böömin kuningas Georg (Jiří) Poděbradyn^[3] ja böömiläisen aatelisnaisen Kunigunde von Sternbergin tytär. Heidät kihlattiin jo Matiaksen ollessa kuninkaan vankina Prahassa vuonna 1457. Herttua Georg (valittiin kuninkaaksi maaliskuussa 1458) päästi tulevan vävynsä vapaaksi kun kihlaus oli vahvistettu helmikuussa 1458, koska arveli tästä tulevan seuraavan Unkarin kuninkaan sekä hyötyvänsä tästäkin naimakaupasta itse.^[9] Kuningatar Katharina kuoli noin 14-vuotiaana synnytykseen tammi- tai helmikuussa 1464 eikä myöskään lapsi selvinnyt hengissä.

Matias lähestyi tämän jälkeen keisari Fredrik III:tta, jotta tämä etsisi hänelle uuden morsiamen sukulaistensa joukosta. Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik II Rautainen, tarjosi yhtä tyttäristään Matiakselle, mutta Unkarin säädyt vastustivat tätä naimakauppaa. Yrittäessään solmia liittouman Puolan kuningas Kasimir IV:n kanssa Matias kosi kuninkaan vanhinta tytärtä Hedvigiä, mutta tarjous hylättiin. Hän avioitui vasta vuonna 1475 Baijeri-Landshutin herttua Georg "Rikkaan" kanssa.

Keisari Fredrik III:n ja Matiaksen tapaamisessa vuonna 1470 keskusteltiin myös avioliitosta Matiaan ja keisarin viisivuotiaan tyttären Itävallan arkkiherttuatar Kunigunden välillä, mutta keisari ei halunnut vielä sitoutua ainoan tyttärensä kihlaamiseen. Kunigunde avioitui 17 vuotta myöhemmin vuonna 1487 Baijerin herttua Albrekt IV:n kanssa.

Matiaksen toinen (tai kolmas) aviopuoliso oli Napolin prinsessa Beatrix (tunnetaan myös nimellä Beatrice d'Aragona,^[2] 1457–1508), joka oli Napolin kuningas Ferdinand I:n ja Taranton prinsessa Isabella Chiaramonten tytär.^[3] Kihlauksesta ​​ilmoitettiin Breslaussa 3. lokakuuta 1474 Puolan kuningas Kasimir IV:n ja Böömin kuningas Vladislaus Jagellon piirittäessä joukkoineen kaupunkia.^[14] Beatrixin myötäjäisten suuruus oli 200 000 kultarahaa^[12] [Lokakuun 2024 kullan hinnassa karkeasti arvioiden noin 400 miljoonaa euroa eli noin 10 000 kiloa kultaa, jos esimerkiksi otetaan Kirkkovaltion 1400-luvun dukaatti, jonka kultapitoisuus on noin 4 grammaa]^[15] ja aviopuolison vuotuinen verotulo alamaisiltaan oli tuolloin 500 000 kultafloriinia.^[16] Heidät vihittiin 22. joulukuuta 1476 Budassa ja 19-vuotias Beatrix oli jo kruunattu 12. joulukuuta kuningattareksi Székesfehérvárissa. Hänen vaikutuksensa Matiaksen Bibliotheca Corviniana-kirjaston perustamiseen ja renessanssitaiteiden suosimiseen oli suuri. Heidän avioliittonsa oli lapseton.^[14]

Leskikuningatar Beatrix eli pitempään kuin miehensä ja asui Esztergomin linnassa. Hän avioitui uudelleen aateliston tahdosta vuonna 1491 Vladislaus II:n kanssa. Liitto oli lapseton, sen laillisuutta tutkittiin vuodesta 1493 lähtien ja paavi Aleksanteri VI julisti sen mitättömäksi vuonna 1500. Vladislaus ei ollut eronnut ensimmäisestä puolisostaan Głogówin herttuatar Barbarasta (1464–1515), vaikkakin tätä avioliittoa ei oltu koskaan pantu täytäntöön koska aviopuolisot olleet koskaan tavanneet toisiaan, mutta avioliiton mitätöintiä ei oltu haettu paavilta. Beatrix joutui maksamaan mitätöintiprosessin oikeudenkäyntikulut ja oli pakotettu palaamaan Napoliin vuonna 1501, missä hän kuoli vuonna 1508.^[14]

Matiaksen ainoa tunnettu lapsi oli avioton János Corvinus (1473–1504) suhteesta, joka alkoi Barbara Edelpöckin (k. 1495),^[3] Ala-Itävallan Steinista kotoisin olevan Hans Edelpöckin tyttären kanssa vuoden 1470 alussa. Matias toi Wienissä tanssiaisissa tapaamansa tytön mukanaan Budaan, jossa antoi tälle oman talon asuttavaksi. Avioiduttuaan prinsessa Beatrixin kanssa, Matias naitti Barbaran vuonna 1476, tunnusti pojan omakseen vuonna 1479 sekä esitteli Barbaran hovissaan, mikä aiheutti jännitteitä aviovaimo, kuningatar Beatrixin kanssa. Matiaksen äiti, leskikuningatar Elisabet kasvatti ja koulutti pojan luonaan. János Corvinus oli Liptaun ja Troppaun herttua, Slavonian herttua vuosina 1490–1493, Kroatian ja Slavonian baani eli käskynhaltija vuosina 1495–1497 ja 1499–1504. Hän avioitui vuonna 1496 Frengepánin kreivitär Beatrixin kanssa (k. 1510).^[3]

Kuningas Matias Corvinus kuoli 47-vuotiaana palmusunnuntain messun jälkeen 6. huhtikuuta 1490 äkillisesti joko sydänkohtaukseen tai ruokamyrkytykseen Hofburgin palatsissa Wienissä. Hän oli tehnyt palatsin kuninkaalliseksi residenssikseen viisi vuotta aiemmin vallattuaan joukkoineen Ala-Itävallan. ^[1][2] Hän oli sairastanut useita vuosia tuskallista kihtiä, mikä teki hänet liikuntakyvyttömäksi ja häntä kannettiin kantotuolissa vuodesta 1489 lähtien. Hänet haudattiin Siunatun Neitsyt Marian taivaaseenastumisen basilikaan Székesfehérváriin.^[8]

Hän sai jälkimaineen rakastettuna hallitsijana, joka turvasi kansan ylimysten mielivaltaa vastaan. Myös Unkarin ulkoinen mahti oli hänen kaudellaan suurimmillaan, ja Matiasta on pidetty Unkarin viimeisenä kansallisena kuninkaana. Maata painoi suuri verotaakka, etenkin talonpoikia, jotka maksoivat tuloistaan 85 % veroina, mutta toisaalta Unkari oli säästynyt ulkoisten uhkien aiheuttamalta hävitykseltä. Matiaksen maineeseen suurena hallitsijana vaikutti myös hänen kuolemansa jälkeinen alennustilan kausi Unkarissa.

Kuningas Matias oli toivonut seuraajakseen aviotonta poikaansa János Corvinusta, joka kuoli jo vuonna 1504, mutta kruunua tavoittelivat myös Habsburgien keisari Fredrik III:n poika Maksimilian ja Jagellonien Böömin kuningas Vladislav. Magnaatit saivat nyt valittua helposti ohjailtavana pitämänsä Vladislauksen kuninkaan seuraajaksi valtiopäivillä. Matiaksen perustama vahvaan kuninkaanvaltaan perustunut järjestelmä romahti, kuten romahti Matiaksen visioima suuri Keski-Euroopan liittouma turkkilaisia vastaan.^[10]

• Matthias Corvinus - Warfare History
• Bibliotheca Corvinia Virtualis, virallinen kotisivu (englanniksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matias Corvinus.

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF 2 WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Saksa Italia Israel Yhdysvallat Ruotsi Latvia Tšekki Kroatia Alankomaat Puola Vatikaani Tieteilijät CiNii Henkilöt Deutsche Biographie DDB Muut SNAC IdRef

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.