Mobiilitelevisio
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Mobiilitelevisio on kännykkätelevisio, eli matkapuhelin tai jokin muu pieni päätelaite, jossa on televisio-ohjelmien katselumahdollisuus. Kännykkätelevisiotekniikoita on useita.
Euroopan mobiilitelevisiostandardiksi valittiin DVB-H, joka on kehitetty varta vasten mobiililaitteiden tarpeet huomioon ottaen. Tämä standardi hyväksyttiin helmikuussa 2004, jonka jälkeen useissa maissa avattiin mobiili-tv-verkkoja. Nämä kuitenkin suljettiin 2010-luvulle tullessa, viimeisenä maana Suomessa 5.3.2012.[1] Nykyisin mobiililaitteille tarkoitettuja erillisiä tv-verkkoja ei ole ja videon toistoon käytetään lähinnä suoratoistoa Internetin IP-protokollalla.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa mobiilitelevisiota on kokeiltu jo ennen 2000-lukua. Aiemmin ongelmana oli muun muassa kännykän näyttöjen heikko resoluutio, jolloin esimerkiksi jalkapallo-ottelua katsellessa pallo ei näkynyt laajassa kuvassa. Mobiilitelevision päätelaitteena on kokeiltu monenlaisia laitteita muun muassa GSM-puhelinta, tietokonetta ja PDA-laitetta. Myös autonavigaattori voisi sopia päätelaitteeksi.
Vuonna 2003 NEC kehitti ensimmäisen prototyypin matkapuhelimesta jolla voidaan vastaanottaa maanpäällisiä digitaalitelevisiolähetyksiä. Toisen prototyypin kännykkätelevisiosta, jolla voidaan paitsi vastaanottaa televisiosignaalia, myös tallentaa sitä jopa puolen tunnin ajan, esitteli japanilainen Sanyo vuonna 2003; prototyypissä vastaanotettiin maanpäällistä digitelevisiosignaalia CDMA2000-verkossa. Ensimmäinen matkapuhelinmalli, jolla voitiin vastaanottaa analogista televisiosignaalia oli Toshiban toukokuun 2004 lopussa julkistama V401T-malli.
Ensimmäinen IP Datacast -mobiilivastaanotin oli Nokia Streamer. Laite kiinnitettiin akun tapaan Nokian 7700-malliin. Nokia Streamer ei tullut lainkaan myyntiin vaan se jäi testilaitteeksi. Sitä kuitenkin testattiin muun muassa 20 käyttäjän voimin kesällä 2004 BMCO:n Friendly user -testissä. Myyntiin tuleva malli tulee olemaan Streamer SU-22 joka sijoitetaan Nokian 7710-älypuhelimeen. Elisa ja Sonera ovat kokeilleet joissa televisio-ohjelmia lähettämistä joko GPRS verkon kautta tai nopeamman UMTS verkon kautta. Nämä lähetykset ovat suunnattu operaattorin omille asiakkaille ja vaativat toimiakseen S60 laitealustalle pohjautuvan puhelimen. Operaattorien tarjoamat ohjelmat pakataan joko reaaliaikaisesti .3gp muotoon tai tarjotaan viimeisintä tallennetta ohjelmasta (esimerkiksi uutislähetys).
Muita mobiilitelevisio teknologioita ovat DMB ja MediaFLO. DMB on kaupallisessa käytössä varsinkin Koreassa ja jokunen pilotti Euroopassa. MediaFLO on yhdysvaltalaisen Qualcommin kehittämä teknologia. IP Datacast -lähetykset olivat vielä 2006 kokeiluasteella. [2] Nokia on testannut 7700 ja 7710 sarjan puhelimia kahdessakin eri pilottijaksossa vuosina 2004 / 2005. Kokemukset ovat olleet uutisointien mukaan myönteisiä ja kokeiluun osallistuneista merkittävä osa on valmis maksamaan palvelusta jopa noin 10 euroa kuukaudessa.
Ulkomaisia mobiilitelevisiotekniikoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ISDB-T (Integrated Services Digital Broadcasting for Terrestrial television broadcasting) -tekniikan käyttö aloitettiin vuoden 2003 lopulla Tokiossa, Nagoyassa ja Osakassa.
- ATSC (Advanced Television Systems Committee) on Yhdysvaltalaiseen digitaaliseen järjestelmään perustuva liikkuvan ympäristön versio. Tekniikka oli käytössä muun muassa Koreassa, mutta korealaiset eivät olleet tekniikkaan tyytyväisiä.
- DMB (Digital Media Broadcasting) perustuu digitaalisten radiokanavien DAB–tekniikkaan. Käytössä Koreassa, Norja aloittanee kokeilun keväällä 2005.
- FLO (Forward Link Only) -tekniikka on yhdysvaltalaisen Qualcommin oma, eikä yhtiö suostu lisensioimaan sitä muihin kuin CDMA2000-yhteensopiviin järjestelmiin.
- DVB-H (Digital Video Broadcasting Handheld) -standardi on suunniteltu DVB-T-standardin pohjalta mobiileja digitaalisten televisiolähetysten vastaanottimia varten.
Suomessa kokeillut tekniikat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elisa TV
YLE GSM 20 Kbps
- video: 14.0 Kbps (RealVideo 8)
- audio: 6 Kbps Music - RealAudio (RealAudio G2) 8000 Khz
YLE 3G 83.6 Kbps
- video: H263-2000 70.7 Kbps
- audio: AMR 12.8 Kbps
Sonera MobiiliTV
- GPRS 19 kbit/s
- EDGE 48 kbit/s
- UMTS 83 tai 89 kbit/s [3]
Eurooppalainen mobiilitelevisiostandardi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa on mobiilitelevisioon valittu eurooppalainen lähetysstandardi DVB-H (Digital Video Broadcasting - Handhelds). Se on digitaalisten televisiolähetysten standardi matkapuhelintyyppisiä päätelaitteita varten. Se on sukua muille digitaalisen televisiolähetyksen DVB-standardeille kuten DVB-T, DVB-C ja DVB-S mutta toimii pienemmällä sähkönkulutuksella. Nopeasti liikkuvassa ympäristössä se vie vähemmän radiokaistaa, koska kuvan tarkkuus on alhaisempi kuin tavallisen tv-kuvan. DVB-H:n kuvan tarkkuus on 320x240 (vertaa DVB-T:n 720x576).
Mobiilitelevisiotoiminnan käynnistyminen Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtioneuvosto julkisti 23. maaliskuuta 2006, että Digita saa verkkoluvan DVB-H-lähetyksille sitouduttuaan rakentamaan mobiili-tv-verkon. Suomen ensimmäinen mobiilitv-verkko avattiin 1. joulukuuta 2006.[4][5]
Suomen kokeilut matkapuhelintelevisiolla olivat myönteisiä. Finnish Mobile TV -hankkeen raportti julkaistiin toukokuussa 2008. VTT:n kenttäkokeilussa 27 eri-ikäistä pääkaupunkiseudun asukasta käytti puolen vuoden ajan mobiili-tv:n kaupallisia ja uusia kokeiluvaiheessa olevia palveluja. Käyttäjäpaneeli piti mobiilitelevisiota ennen kaikkea viihdyttävänä laitteena, mutta uutiset olivat kiinnostavin sisältö. Kuvan ja äänen erinomainen laatu yllätti testikäyttäjät, sillä ohjelmia pystyi hyvin seuraamaan pienestä kuvasta huolimatta.
Tulonjako-ongelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mobiilitelevision leviämistä rajoittavat tiettyjen tekijänoikeusjärjestöjen vaatimukset siitä, että samaan aikaan television kautta matkapuhelimiin lähetettävistä ohjelmista pitäisi maksaa toinen maksu[6]. [7][8]
Kaupallinen mobiilitelevisiotarjonta alkoi Suomessa syksyllä 2008[9]. Digitan DVB-H-verkossa toimiva Kanavanippu D on varattu mobiilitelevisiokäyttöön[10]. Nipussa lähetetään kahta televisiokanavaa ja kolmea kuvaradiokanavaa[11]. Kanavanippu kattaa pääkaupunkiseudun sekä Tampereen, Turun ja Oulun kaupungit lähiseutuineen, eli noin 40 % koko Suomen väestöstä[12]. Lopullinen mobiilitelevision tulonjakomalli ei ole selvinnyt, joten tarjolla olevat pari kanavaa näkyvät toistaiseksi asiakkaille ilmaiseksi. Koska tekijänoikeusjärjestöt vaativat lisämaksuja lähettämisen edellytyksenä, ei uusilla kanavilla ole kiirettä lähteä mukaan.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://www.digita.fi/yritykset/yhtio/media/tiedotteet/dvb-h_verkko_sulkeutui_maanantaina_5.3..html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tietoviikko - Mobiili-tv käy standardisotaan - Timo Argillander 9.6.2006 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tero Lehto, blogi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Prosessori 30.11.2006 - DVB-H-verkko starttaa huomenna (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tomi Karmaluoto (2008) Kevyt videotuotanto kuvaamisesta julkaisuun. Stadia, Helsinki[vanhentunut linkki]
- ↑ Nokian Vanjoki suomii maksun vaatijoita"Tekijänoikeusjärjestöjen ahneus pysäyttänyt kehityksen"
- ↑ Kansallinen laajakaista strategia, Loppuraportti (s.47)[vanhentunut linkki]
- ↑ Laki televisio- ja radiotoiminnasta (7 § 3 momentti)
- ↑ http://www.itviikko.fi/ratkaisut/2008/06/26/kannykka-tv-kaupalliseen-tarjontaan-syksylla/200817079/7 Kännykkä-tv kaupalliseen tarjontaan syksyllä
- ↑ Näkyvyys Digitv.fi. Arkistoitu 10.12.2008. Viitattu 1.1.2009.
- ↑ MobiiliTV-kanavat Mobiilitv.fi. 7.11.2008. Arkistoitu 12.3.2009. Viitattu 1.1.2009.
- ↑ MobiiliTV Mobiilitv.fi. Arkistoitu 12.3.2009. Viitattu 1.1.2009.