Lento-osasto Kuhlmey

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Lento-osasto Kuhlmey (saks. Gefechtsverband Kuhlmey) oli komentajansa everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn mukaan nimetty toisen maailmansodan aikainen Saksan ilmavoimien (Luftwaffen) väliaikainen osasto, joka oli koottu Kuhlmeyn komentaman Schlachtgeschwader 3:n ympärille. Osasto osallistui jatkosodan kesän 1944 puna-armeijan suurhyökkäyksen torjuntataisteluihin.

Immolan kentälle pystytettiin muistokivi 23. heinäkuuta 1994 osaston muistoksi.

Osastoon kuului kerralla noin 70 lentokuntoista konetta, mutta sen tarkka vahvuus vaihteli taisteluissa koettujen menetysten, täydennysten ja joukkojen siirtojen mukaan. Sen kokoonpanon sekavuus selittyy Luftwaffen konekannan uudelleenjärjestelyllä, jossa vanhentuneita Junkers Ju 87 (”Stuka”) -syöksypommittajia korvattiin hävittäjäpommittajiksi varustelluilla Focke-Wulf Fw 190 -koneilla. Tämän mukaisesti II/SG 3 oli uudelleenkoulutuksessa Jēkabpilsissa, 2./I/SG 5 Porissa, sekä III ja IV/JG 54 Illesheimissa, eivätkä ne pystyneet osallistumaan Kannaksen taisteluihin. Suomessa ollut I/SG 3 sai uudet Fw 190 -koneet heti poistuttuaan Suomesta Tarttoon. Käytännössä Immolassa vain 1.lentue, 1./SG5 osallistui Kannaksen taisteluihin. Hävittäjäsuojana toimineesta II./JG54 vain 4. ja 5.lentue (staffeln), siis 4./JG54 ja 5./JG54 osallistuivat Kannaksen taisteluihin ja jopa niistäkin osa lensi sotalentoja välillä Baltian suunnalla.

Osasto Kuhlmeyhin kuuluivat Suomessa seuraavat osastot ja koneet:

• I/SG 3: 33 kpl Junkers Ju 87 D-5 Stuka -syöksypommittajia, Staffeln 1, 2 ja 3, kussakin määrävahvuus 12 lentokonetta.
• II/JG 54: 29–62 kpl Focke-Wulf Fw 190 A-6 -hävittäjiä, Staffeln 4, 5 ja 6 joista 6./JG54 ei osallistunut Kannaksen taisteluihin
• I/SG 5: 16 kpl Focke-Wulf Fw 190 F-3 - ja F-8 -hävittäjäpommittajia Alakurtista. Käytännössä vain 1./SG5 koko laivueesta osallistui Kannaksen taisteluihin.
• I/NaGr 5: 1–8 kpl Messerschmitt Bf 109 G-8 -tiedustelukoneita (yhtä lukuun ottamatta kaikki muut poistuvat Suomesta jo 28.6.1944).

Lisäksi sitä tuki kuljetuslentolaivue TGr.10, johon kuului 35 kpl Savoia Marchetti SM.81/AR -koneita ja erinäinen määrä kuljetus-, yhteys- ja tiedustelukoneita.

Hyökkäyksen alettua 9. kesäkuuta 1944 marsalkka Mannerheim pyysi Saksalta lisäapua. Adolf Hitler lähetti osaston Suomeen 12. kesäkuuta. Se saapui Immolan lentokentälle 17. kesäkuuta, jonka jälkeen kenttä oli kokonaan osaston käytössä. Osasto teki 1 242 taistelulentoa ja pudotti 577 tonnia pommeja.^[1] Se väitti tuhonneensa 151 vihollisen konetta ja “vähintään” 200 panssarivaunua sekä kymmeniä siltoja ja huoltokuljetuksia ^[2]. Taisteluissa kuoli 23 osaston lentäjää ja 24 haavoittui. Osasto menetti taistelutoiminnassa 27 konetta (yhteensä 41, jos lasketaan mukaan elokuun alkuun asti jääneen osaston tappiot sekä onnettomuuksissa menetetyt koneet). Suomen ilmavoimien lisänä osasto kaksinkertaisti hävittäjävahvuuden Karjalankannaksella ja auttoi siten haastamaan Neuvostoliiton ilmaherruuden. Immolassa olonsa aikana osasto teki myös muutaman sotalennon Viroon Narvan rintamalle.

Venäläistutkijoiden tekemät yleiset tutkimukset ilmahyökkäysten vaikutuksista eri rintamayhteenotoissa olivat antaneet syyn suhtautua Osasto Kuhlmeyn väitteisiin etenkin panssarivaunujen tuhoamisista hyvinkin kriittisesti. Nämä kriittiset tutkimukset, koottuna sekä itä- että länsirintamalta, ovat osoittaneet, että maataisteluosastojen esittämät luvut tuhotuista vihollisen panssarivaunumääristä ovat vahvasti liioiteltuja. On esitetty kriittinen arvio, että vain 2 % itärintaman panssarivaunujen tuhoutumisista aiheutui ilmahyökkäyksistä. Lentäjien väitteiden ja todellisuudessa ilmahyökkäyksissä tuhottujen panssarivaunujen määrän välillä näyttää olleen valtava kuilu. Niinpä Luftwaffe onnistui Kurskissa 1943 tuhoamaan vain 40–100 vihollispanssaria 27 000 sotalennolla ja puna-armeijan 1. panssariarmeijan tappioista vain 1,6 % johtui Luftwaffen ilmaiskuista. Osasto Kuhlmey suoritti Kannaksella vain 1/10 Luftwaffen Kurskin hyökkäyksen lentomääristä (2 690). ^[3] Myös Saksan oma tiedusteluorganisaatio Fremde Heere Ost kyseenalaisti Luftwaffen lentäjien väitteitä heidän tuhoamistaan panssarivaunuista. Suurtaistelujen jaksolta kesä-heinäkuulta 1944 Fremde Heere Ost arvioi Luftwaffen tuhonneen koko itärintamalla vajaalla 600 maataistelukoneella tai syöksypommittajalla (ja yli 400 pommikoneella) vain 230 neuvostopanssaria. ^[4] Ruotsalainen sotahistorioitsija Niklas Zetterling pitää tätäkin lukemaa melko varmasti liian suurena. Näin Osasto Kuhlmeyn väitteet "vähintään 200" panssarien tuhoamisesta ovat hyvin epäilyttäviä.

Osasto Kuhlmeyhin kuuluneen hävittäjäosaston (Stab./JG54, 4./JG54 ja 5./JG54) ilmavoittoväitteistä (n. 120) on osaston toimintaan perehtynyt Hannu Valtonen todennut vuonna 1997:

»Uudempi tutkimus tulee luultavasti suhtautumaan ilmavoittoilmoituksiin jakamalla luvun noin kolmella.»

Neuvostoarkistojen perusteella esimerkiksi 9.6.–30.6.1944 Leningradin Rintaman tappiot olivat: 89 hävittäjien pudottamaa, 35 ilmatorjunnan pudottamaa ja 36 kadonnutta. Itämeren Laivaston Ilmavoimien tappiot olivat 48 lentokonetta, mutta luku sisältää kesäkuun lisäksi myös heinäkuun ja Baltian alueella tapahtuneet menetykset. Suomalaisten lentäjien ja Osasto Kuhlmeyn lentäjien ilmavoittoväitteet ajalta 9.6.–30.6.1944 olivat sen sijaan 397. Hävittäjälentäjien ilmavoittoväitteet olivat varsin tyypillisesti 2–3-kertaiset todellisiin verrattuna.

Neuvostoarkistojen avautuminen 2010-luvulla ei ole ainoastaan varmistanut Osasto Kuhlmeyn raportoiman pommitustoiminnan vihollisen selustassa oikeaksi, vaan se on ylittänyt Suomessa aikaisemmin tehdyt arviot sen aikaansaamista tuhoista (lähde?) Näitä tietoja ei ollut aikaisemmin varmistettavissa esimerkiksi venäläisten reservien ja rintamalle toimituksen alaisissa kolonnissa tuhottujen panssarivaunujen osalta, joita ei ollut merkitty taisteluvahvuuteen (lähde?). Siten Osasto Kuhlmeyn tuki Kannaksen torjuntataisteluihin viiden viikon komennuskauden aikana voidaan todeta erityisen merkittäväksi.^[2] Pääosa osastosta poistui Suomesta 23. heinäkuuta, mutta I/SG 5 jäi maahan 13. elokuuta asti.

• Valtonen, Hannu: Lento-osasto Kuhlmey: Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1991. ISBN 951-95688-1-6

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lento-osasto Kuhlmey Wikimedia Commonsissa

• The Luftwaffe, 1933-45. Schlachtgeschwader 3 – tukikohdat ja komentajat (englanniksi)
• Osasto Kuhlmey tasoitti voimasuhteet (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat