Logoterapia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Logoterapia on wieniläisen neurologin ja psykiatrin Viktor E. Franklin (1905–1997) kehittämää henkistä, tarkoituskeskeistä psykologiaa ja filosofiaa.[1] Etuliite logo tulee kreikan kielen sanasta logos, joka viittaa sekä henkeen (henkiseen) että tarkoitukseen. Näkemyksen taustalla on laaja-alainen filosofis-teoreettinen oppirakennelma, jolloin terapia-sanaa tulkitaan laaja-alaisesti.[2]

Franklin mukaan todellisen ihmisyyden ydin on kyky suuntautua itsensä ulkopuolelle. Logoterapian perustana on oletus, että elämällä on aina tarkoitus. Näkemyksen mukaan ihminen tavoittelee elämäntarkoitusta, jonka voisi toiminnallaan toteuttaa tai jota voisi edistää (toiminnan tie ihmisten tai yhteisen hyvän puolesta). Toinen vaihtoehto on, että ihminen omistautuu antoisiin, syviin elämyksiin esimerkiksi luonnosta, taiteesta tai toisesta ihmisestä (yhteys itsensä ulkopuolelle). Kanssaihminen, jota ihminen voi rakastaa, voi tarjota tien elämäntarkoituksen täyttämiseen. Kolmas mahdollisuus on elämän tarkoituksen täyttäminen valitsemalla arvokas suhtautuminen toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen. Tällöinkin ihminen voi valita asennoitumistavan tilanteeseen.[1][2]

Logoterapia luetaan kuuluvaksi humanistisen psykologian piiriin ja sitä pidetään kolmantena wieniläisenä psykoterapian koulukuntana. Siinä missä Sigmund Freud näki ihmisten ongelmaksi seksuaalisen turhautumisen (psykoanalyysi), Alfred Adler alemmuudentunteen (individuaalipsykologia), näki Frankl ihmisten suurimmaksi ongelmaksi elämän mielettömäksi kokemisen eli eksistentiaalisen ahdistuksen. Logoterapian mukaan olemassaolon tyhjyyteen on syynä se, ettei ihminen tiedä, mitä hän haluaa. Vaistot (jotka ihmiseltä puuttuvat) eivät sano, mitä ihmisen on pakko tehdä, eivätkä traditiot kerro, mitä hänen kuuluu tehdä. Tämä johtaa siihen, että ihminen haluaa sitä, mitä muutkin tai sitä mitä muut häneltä haluavat.lähde?

Terapia-nimityksestä huolimatta ei ole varsinaista rajattua "logoterapiatekniikkaa" (vrt. psykoanalyysi tai kognitiivinen psykoterapia), vaan logoterapeutti käyttää parhaaksi katsomiaan tekniikoita.lähde? Logoterapia ei ole myöskään vain psykoterapiaa, vaan laajempi filosofinen ajattelumalli. Siksi logoterapiaa voidaan soveltaa miltei kaikilla elämänalueilla. Sitä on Suomessakin sovellettu esimerkiksi kasvatukseen, opetukseen, lastensuojeluun, henkilöstöhallintoon, työyhteisöjen kehittämiseen ja johtamiseen sekä vanhustyöhön ja sosiaali-ja terveydenhuollon eri ammatteihin.[2] Lähestyminen tukee ihmisenä olemista ja siihen liittyvien ongelmien tarkoituskeskeistä ratkaisemista tässä ajassa. Logoterapia painottuu siihen, mitä hyvää ja ehjää vielä on jäljellä, minkä varaan voi rakentaa tulevaisuutta.

Logoterapian ihmiskuva on kolmiulotteinen. Fyysisen ja psyykkissosiaalisen ulottuvuuden lisäksi ihmisellä on henkinen ulottuvuus. Henkiseen ulottuvuuteen liittyvät muun muassa vapaus ts.vapaa tahto ja vastuu, aito omatunto ja tahto tarkoitukseen ja tarkoituksen tahto.

  1. a b T. Tikkanen: Psykoterapiaopas - Monta tietä itsetuntemukseen ja iloon, s. 172–173 Logoterapia - mille asialle voin omistautua. (3. painos) Helsinki: Werner Söderström Oy, Suomen mielenterveysseura, 2006. ISBN 951-0-31986
  2. a b c Mitä on logoterapia? logoterapiayhdistys.fi. Arkistoitu 14.7.2015. Viitattu 12.7.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]