Löwchen

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Sekavaa tekstiä

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Pienileijonakoira (löwchen)
Avaintiedot
Alkuperämaa	Ranska
Määrä	Suomessa rekisteröity 1 441[1]
Alkuperäinen käyttö	seurakoira
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	13–15 vuotta[2]
Muita nimityksiä	leijona, petit chien lion, Löwchen, Little Lion Dog, pequeño perro león, lõvikoerake
FCI-luokitus	ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat alaryhmä 1.3 Bichonien sukulaisrodut: Pienileijonakoira #233
Ulkonäkö
Paino	ihanne 3–8 kg
Säkäkorkeus	uros 26–35 cm + – 1cm
Väritys	kaikki värit sallittuja
Infobox OK

Pienileijonakoira^[3] (ransk. petit chien lion) eli Löwchen on ranskalainen koirarotu, joka kuuluu FCI ryhmään 9, seura- ja kääpiökoirat.

Löwchen on ikivanha rotu, joka on peräisin Välimeren maista, mutta rodun kotimaaksi on nimetty Ranska. Leijonaa jäljittelevä leikkaus on antanut rodulle sen alkuperäisen ranskalaisen nimen Petit Chien Lion, joka tarkoittaa pientä leijonakoiraa. Kuitenkin rodun saksalainen nimi löwchen (pieni leijona) on tunnetuin ja käytetyin eri puolilla maailmaa useissa eri kirjoitusasuissa.

Toisen maailmansodan jälkeen rotu oli vaarassa hävitä sukupuuttoon. Belgialainen Bennert alkoi rodun elvyttämisen ja loi pohjan modernille ja suunnitelmalliselle jalostustyölle. Bennert myi useita koiria Saksaan Hans Rickertille, jonka koirien nimet näkyvät nykyisin jokaisen löwchenin sukutaulusta. Varsinaista alkuperäistä ranskalaista löwchenkantaa ei ole, vaan kaikki sikäläiset löwchenit polveutuvat nykyisin pääasiassa saksalaisista tuontikoirista. Ranskan rotuyhdistys perustettiin vuonna 1947.

Rakenteeltaan löwchenin tulisi olla hyvin tasapainoinen, missään suhteessa liioittelematon, täyteläinen, hyvin kehittynyt ja lihaksikas pieni koira. Se ei missään nimessä saa antaa liian voimakasta tai raskasta vaikutelmaa, muttei myöskään litteää, kapeaa tai ilmavaa kuvaa. Kokonaisvaikutelman tulee olla tyylikäs, harmoninen ja toimiva kokonaisuus. Löwchen on kääpiökoira, joka on fyysisesti hieman isompi kuin monet muut kääpiökoirarodut.

Karva on pitkää ja aaltoilevaa, ei kiharaa eikä liian sileää. Kaikki värit sallitaan. Turkki leikataan perinteiseen leijonaleikkaukseen, jossa koiran takapää, pieni osa etujaloista ja tassut ajetaan koneella paljaaksi, jättäen tupsut jalkoihin ja hännänpäähän. Pään karvoja ei tule leikata. Löwchenin tulisi näyttää mahdollisimman luonnolliselta. Turkin pitkäksi jätettyyn osaan ei saa koskea saksilla, eikä karvaa ei saa leikata muotoon toisin kuin esimerkiksi villakoirilla.

Löwchenillä tulee olla leveä kallo, lyhyt kuono ja tumma pigmentti. Silmien tulee olla tummat, suuret, pyöreät ja ilmeikkäät. Runko on hieman korkeutta pidempi, ja koiran tulisi antaa neliömäinen vaikutelma. Luusto on vahva. Häntä kaartuu selän päälle koiran liikkuessa. Säkäkorkeuden tulisi olla 26–32 cm ± 1 cm. Rotu on perusterve ja pitkäikäinen.

Löwchen on luottavainen pieni koira. Se on itsenäinen ajattelija ja ongelmanratkaisija. Löwchen on kärsivällinen ja innokas seuralainen, joka hyvin sosiaalistettuna voi ottaa mukaan minne tahansa.

Tyypillinen löwchen on utelias ja haluaa aina olla mukana siellä missä tapahtuu. Rodulle tyypillistä on iloisuus ja vilkkaus. Löwchen on uskollinen omistajalleen. Rotu on nopea oppimaan, mutta kaipaa määrätietoisuutta ja vaihtelevuutta koulutuksessa.

Löwchen on erinomainen perhekoira, josta usein tulee perheen keskipiste ja pelleilijä. Pienestä koostaan huolimatta se on vankka ja aina valmis pitkillekin kävelyretkille omistajansa kanssa. Se soveltuu nopeasti oppivana ja huomiosta pitävänä erityisesti agilityyn tai koiratanssiin.

Löwchen on ranskalainen rotu, joka oli toisen maailmansodan jälkeen vaarassa kuolla sukupuuttoon. Se mainittiin vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1969 Guinnessin ennätystenkirjassa maailman harvinaisimpana koirarotuna noin 40 rodun edustajalla, joista noin puolet oli Saksassa ja toinen puoli levittynyt ympäri Eurooppaa.

Vasta kun englantilaisten kiinnostus rotuun heräsi 1970-luvun alkupuolella, rotu nousi suuremman joukon tietoisuuteen. Siitä ei kuitenkaan koskaan ole tullut muotirotua. Muutamat vannoutuneet rodun kasvattajat tekivät paljon töitä rodun hyväksi ja sen esiintuomiseksi. Pääosin englantilaiset koirat ovat luoneet myös pohjan pohjoismaalaisille kannoille, jotka ovat nykyisin laadultaan maailman huippuluokkaa, jonka huomaa esimerkiksi kun katsoo suurten arvonäyttelyiden tittelivoittajaluetteloa.

Löwchen on onnistunut säilyttämään viehätyksensä kautta vuosisatojen. 1600- ja 1700-luvuilta peräisin olevissa maalauksissa esiintyvät pienet koirat leijonaleikkauksineen varsin yhdennäköisiä nykylöwchenien kanssa. Esimerkiksi Francisco Goyan (1743–1828) teoksissa on tämänkaltaisia koiria.

Löwchenin perinteisen leijonaleikkauksen alkuperää ei tunneta. Pieniä koiria tiedetään käytetyn kylmissä linnoissa kuumavesipullojen tapaan, ja leijonaleikkauksen löytynee näin ollen hygieninen syy. Toinen mahdollisuus on, että leikkaus on ainoastaan jäljitellyt voimakkaan symbolisen leijonan ulkonäköä.

Ensimmäiset löwchenit Suomeen tuotiin Englannista vuonna 1974. Muutama kasvattaja kiinnostui rodusta ja rodun eläinmäärä alkoi hitaasti kasvaa. Rotu vakiinnutti asemansa 70-luvun loppuun mennessä. Vuosikymmenen vaihde toi mukanaan uusia kasvattajia, samanaikaisesti osa vanhoista kasvattajista siirtyi pois kuvioista. Jalostusmateriaalia lisättiin tuomalla koiria Englannista ja astuttamalla narttuja sekä Ruotsissa että Norjassa.

80-luvulla neljä kasvattajaa työskenteli rodun kehityksen eteen, ja työ tuotti tulosta. 80-luvun loppu oli suomalaisten löwcheneiden kultakausi. Lukuisat eri koirat sijoittuivat ja voittivat näyttelyissä.

90-luvun alussa löwchenien rekisteröinnit nousivat muiden rotujen rekisteröintien myötä. Uusia koiria tuotiin eniten Belgiasta. Löwcheneitä tuotiin myös muun muassa Englannista ja jalostuskäyttöä varten myös vuokrattiin uroksia muun muassa Belgiasta ja Hollannista. Suomesta lainattiin uroksia jalostukseen useisiin Euroopan maihin kuten Saksaan, Hollantiin ja Tanskaan.

2000-luku on tuonut mukanaan uusia nuoria kasvattajia ja Suomeen tuodaan yhä jalostusmateriaalia niin Britanniasta, Yhdysvalloista, Keski-Euroopasta kuin pohjoismaistakin. Suomalaisten löwcheneitten taso on maailmalla tunnettu^lähde? ja Suomesta viedäänkin koiria ympäri maailmaa.

Löwcheniin on aikain saatossa sekoittunut hyvin paljon erityyppisiä koiria, mutta sen yleinen olemus on säilynyt siitä huolimatta lähes muuttumattomana. Terve liioittelematon rakenne, voima, sitkeys ja jäntevyys, sekä avoin iloinen ja kekseliäs luonne ovat olleet sen selviytymisen elinehto. Näitä ominaisuuksia Löwchenin tulisi ilmentää tänäkin päivänä.

• Bolognese
• Bichon frisé
• Coton de tuléar
• Havannankoira
• Maltankoira

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Löwchen.

• Suomen Löwchenyhdistys (Arkistoitu – Internet Archive)
• Löwchen World
• Rotumääritelmä suomeksi