Jeesuksen syntymäkirkon piiritys
| Cawnporen piiritys | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista intifadaa | |||||||
 | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
2 haavoittunutta |
8 kuollutta | ||||||
Jeesuksen syntymäkirkon piiritys oli Israelin asevoimien toteuttama Jeesuksen syntymäkirkon piiritys Betlehemissä Palestiinan Länsirannalla 2. huhtikuuta–10. toukokuuta 2002. Israelilaiset sotilaat olivat edenneet kaupunkiin palestiinalaisen itsemurhaiskun jälkeen Israelissa ja kirkon valtasivat joukkoja pakenevat palestiinalaiset asemiehet. Alkoi 38 päivää kestänyt piiritys, joka päättyi lopulta palestiinalaisten maastakarkotuksiin Euroopan maihin ja Gazan kaistalle.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Israelin puolustusvoimien 310. jalkaväkiprikaati ja 445. panssaripatalijoona etenivät Betlehemin pohjoisosiin 29. maaliskuuta 2002 osana operaatiota, jonka tarkoituksena oli kostaa itsemurhapommittajan tekemä isku Netanyassa pari päivää aikaisemmin.[1] 2. huhtikuuta kaupungin kaduilla syttyi kiivaita taisteluja israelilaisten etsiessä palestiinalaisia militantteja tieltä talosta taloon.[2] Noin 200 Fatahin asemiestä ja Palestiinalaishallinnon poliisia pakenivat etenevien joukkojen tieltä Jeesuksen syntymäkirkkoon.[1] Kirkossa olleet noin 60 munkkia ja nunnaa jäivät loukkuun.[2] Kirkossa oli myös noin 200 muuta siviiliä.[1]
Palestiinalaiset asemiehet uskoivat, että Israelin asevoimat eivät tohtisi tunkeutua pyhänä pidetyn kirkon tiloihin. Asemiesten joukossa olivat esimerkiksi al-Aksan prikaatien jäsenet Jihad Ja'arie ja Ibrahim Abayat.[2]
Piiritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon piiritys alkoi 3. huhtikuuta Israelin asevoimien ympäröidessä kirkon.[2] Kirkon ympärille asetettiin tarkka-ampujia, jotka tulittivat näkyviin tulevia palestiinalaisia.[1] Kirkon kellonsoittaja Samir Ibrahim Salman sai surmansa tarkka-ampujan luodista 4. huhtikuuta hänen yritettyään juosta ulos kirkosta. Israelin asevoimien mukaan hän ei kuunnellut pysähtymiskäskyä ja häntä pidettiin mahdollisena itsemurhapommittajana. Seuraavana päivänä kirkosta tuli ulos neljä fransiskaanipappia. Israelin asevoimat tiedotti, että heidän lausuntojensa perusteella kirkossa pidettiin pappeja panttivankeina. Fransiskaanien tiedottajan mukaan papit olivat panttivankeina vapaaehtoisesti.[2] Vatikaanin tiedottaja Joaquin Navarro-Valls vaati 8. huhtikuuta Israelia kunnioittamaan pyhää paikkaa mainiten Vatikaanin seuraavan tilannetta.[3] Tuolloinen Israelin presidentti Moshe Katsav vastasi Israelin jatkavan piiritystä, kunnes kirkon sisällä olleet palestiinalaiset antautuisivat. Vieläsamana päivänä rakennus vaihingoittui tulituksessa, jossa sai surmansa yksi palestiinalainen ja haavoittui yksi israelilaissotilas.[2]
10. huhtikuuta armenialainen munkki sai surmansa tarkka-ampujan luodista. 14. huhtikuuta Israelin pääministeri Ariel Sharon tarjosi sopimusta, jonka mukaan kirkossa olleet asemiehet voisivat valita maastakarkoituksen Israelissa käytävän oikeudenkäynnin sijaan. Sisällä olleet kieltäytyivät kuitenkin sopimuksesta ja piiritys jatkui.[2] 17. huhtikuuta kaksi japanilaista turistia kulki erehdyksessä suoraan vaara-alueelle. Paikalla olleiden journalistien onnistui kuitenkin pelastaa pariskunta pinteestä.[3] Sisällä olleet saattoivat syödä munkkien ja nunnien kirkkoon varastoimaa ruokaa. Israelilaiset joukot olivat katkaisseet kirkon veden. 20. huhtikuuta palestiinalainen neuvottelija totesi kirkon ruuan ja veden loppuneen.[2] Israelin mukaan kirkkon toimitettiin ruokaa punaisen ristin kautta. 21. huhtikuuta viisi palestiinalaista pakeni kirkosta israleilaisten sotilaiden asettamien tikkaiden kautta. Heitä syytettiin myöhemmin Israelin kanssa yhteistyötä tehneiksi soluttautujiksi.[3]
23. huhtikuuta aloitettiin neuvottelut tilanteen päättämiseksi. Palestiinalaisen PLO:ta edusti Salah Taamri ja Israelia everstiluutnantti Lior. Molemmat osapuolet pidättäytyivät vaatimuksissaan, palestiinalaiset vaativat pääsyä Gazan kaistalle ja Israelilaiset pitivät kiinni Sharonin aikaisemmasta tarjouksesta. Seuraavana päivänä israelilaiset taipuivat kuitenkin hakemaan pois kahden aikaisemmin surmansa saaneen ja lojumaan jätetyn palestiinalaisen ruumiit. Vastineeksi kirkosta päästettiin pois joukko teini-ikäisiä. 29. huhtikuuta hieman samankaltainen pattitilanne päättyi Jasser Arafatin talolla Ramallahissa. Palestiinalaiset olivat luovuttaneet kuusi etsintäkuulutettua henkilöä israleilaisille. Ramallahin sopimus merkitsi myös aikaisemmasta Sharonin tarjouksesta luopumista Betlehemissä ja mahdollisti neuvottelut muista ratkaisuista. Neuvottelut katkesivatkuitenkni nopeasti, kun yksi Israelin etsityimmistä terroristeista Nidal Abayat ammuttiin kirkon pihalla ja palestiinalaiset lähtivät neuvotteluista.[2]
30. huhtikuuta kirkolta lähti 24 palestiinalaista. Kirkossa olleille oli vastineeksi luvattu ruokaa, jota ei kuitenkaan koskaan toimitettu. Tällä välin neuvottelujen painopiste oli siirtynyt palestiinalaisten ja israelilaisten väliltä Israelin ja Yhdysvaltojen välille. 1. toukokuuta kirkossa syttyy tulipalo, jonka näkevät ihmiset eri puolilla maailmaa television kautta. Molemmat osapuolet syyttivät toisiaan palon syttymisestä. Seuraavana päivänä Los Angeles Times-lehden valokuvaajan ja joukon rauhanaktivisteja onnistui päästä saartorenkaan läpi sisälle kirkkoon. He kuvailivat kirkossa olleiden joutuvan syömään "ruohoa ja lehtiä". 5. toukokuuta alkoivat neuvottelut, joihin osallistui myös Jasser Arafat ja Yhdysvaltojen edustajia. 6. toukokuuta saatiin aikaan alustava sopimus, jonka mukaan Israelin vaarallisimpana pitämät henkilöt karkotettaisiin Eurooppaan ja todennäköisimmin Italiaan. Muut etsintäkuulutetut kuljetettaisiin Gazan kaistalle ja loput vapautettaisiin. Sopimus kaatui jo seuraavana päivänä Italian kieötäydyttyä ottamasta ketään vastaan.[2]
8. toukokuuta saatiin aikaan sopimus, jonka mukaan 26 sisällä ollutta kuljetettaisiin Gazan kaistalle. 13 taistelijaa jäi kirkkoon ja sisällä olleet siviilit poistuivat.[3] Kypros tarjoutui ottamaan väliaikaisesti vastaan loput 13. Koko piiritys päättyi lopulta 10. toukokuuta, kun kaikki kirkossa olleet palestiinalaiset poistuivat viimein kirkon tiloista.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopan unioni välitti lopullisen sopimuksen 13 palestiinalaisen kohtalosta 22. toukokuuta. Kolme lähti Italiaan, kolme Espanjaan, kaksi Kreikkaan, kaksi Irlantiin, yksi Belgiaan ja yksi Portugaliin. Palestiinalaiset saivat kohdemaissaan vuoden oleskeluluvan. Kolmastoista palestiinalainen jäi Kyprokselle.[2] Piirityksen aikana israelilaiset tarkka-ampujat olivat surmanneet 8 henkilöä ja haavoittaneet 22.[4] 2 israelilaista sotilasta oli haavoittunut.[1] Piiritys oli kestänyt yhteensä 38 päivää. Joitakin tunteja piirityksen jälkeen Israelin asevoimien joukot poistuivat Betlehemistä. Itse kirkko oli kärsinyt olosuhteet huomioon ottaen suhteellisen lievät vauriot.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Elhanan Miller: Bethlehem’s Christians put a patriotic spin on a traumatic siege The Times of Israel. Viitattu 27.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l The Siege of Betlehem - Chronology PBS. Viitattu 27.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Timeline: Bethlehem siege BBC News. BBC. Viitattu 27.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Joshua Hammer: Inside The Siege Of Bethlehem Newsweek. Viitattu 27.8.2020. (englanniksi)