Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1957 järjestettiin 24. helmikuuta – 5. maaliskuuta MoskovassaNeuvostoliitossa.
Kyseessä olivat viimeiset luonnonjäillä pelatut maailmanmestaruuskilpailut ja ensimmäiset Neuvostoliitossa järjestetyt. Kilpailut muistetaan maailman poliittisten olosuhteiden vuoksi, sillä Neuvostoliitto oli aiemmin hyökännyt Unkariin. Näin ollen Yhdysvallat ja Kanada boikotoivat kisoja. Boikottiin liittyivät mukaan myös Norja, Länsi-Saksa, Italia ja Sveitsi. Itä-Saksa sen sijaan osallistui ensimmäistä kertaa kisoihin. Ruotsi voitti maailmanmestaruuden nousemalla ratkaisuottelussa isäntäjoukkuetta vastaan tasapeliin kolmannessa erässä noin 60 000 katsojan tyrmistykseksi.[2] Tasoitusmaalin teki ruotsinsuomalainen pelaaja Eilert Määttä.[1] Suomi sijoittui neljänneksi.
Vuosina 1920–1928 maailmanmestaruuskilpailuja järjestettiin vain olympiaturnausten yhteydessä. Vuosina 1932–1968 olympiaturnauksissa ratkaistiin myös kyseisen vuoden maailmanmestaruus. Vuosina 1940–1946 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu 2. maailmansodan vuoksi. Vuodesta 1972 lähtien olympiaturnauksilla ei ole ollut maailmanmestaruuskilpailujen arvoa. Vuosina 1972–1976 olympiavuosina järjestettiin erilliset maailmanmestaruuskilpailut. Vuosina 1980–1988 olympiavuosina ei järjestetty erillisiä maailmanmestaruuskilpailuja. Vuodesta 1992 lähtien olympiavuosina on järjestetty erillinen maailmanmestaruusturnaus. Vuonna 2020 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu koronaviruspandemian vuoksi.