Iisalmi–Ylivieska-rata

Iisalmi–Ylivieska
Perustiedot
Reitti	Iisalmi–Ylivieska
	Pyhäsalmi–Pyhäkumpu
Avattu	1923–1925
Omistaja	Suomen valtio
Ylläpitäjä	Väylävirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t)	VR
Henkilöjunia / vrk	4
Tavarajunia / vrk	10–20 lähde?
Tekniset tiedot
Pituus	154,4 km
Raiteiden lkm	1
Raideleveys	1 524 mm
Sähköistys	kyllä, käytöönotto maaliskuussa 2024
Sallittu nopeus
• henkilöliikenteessä	120 km/h
• tavaraliikenteessä	80 km/h
Liikenteenohjaus
Radio-ohjaus	(Iisalmi)–(Ylivieska)
Ohjauskeskus	Oulu
Suojastus	ei
Kulunvalvonta	JKV
( ) = liikennepaikka ei kuulu radio-ohjattuun rataan.
Iisalmi–Ylivieska Km   Lyh. Liikennepaikat  Seinäjoelle 154,5 Yv Ylivieska  Ouluun 138,~ Vkg Vähäkangas Seututien 800 ylitys 140,~ Rkä Raudaskylä 132,~ Meh Mehtälä Valtatie 28:n alitus 126,6 Nvl Nivala Malisjoki Haapaperä 115,~ Kvä Karvoskylä 108,~ Osa Oksava 98,9 Hpj Haapajärvi Kantatie 58:n alitus  Jyväskylään Valtatie 27:n alitus 88,~ Kna Kuona Kuonajärvi 76,0 Pma Parkkima Valtatie 4:n alitus 65,7 Phä Pyhäsalmi Pyhäjärvi Seututien 560 alitus 63,2 Pye Pyhäkummun vaihde 1,7 Pyk Pyhäkumpu 2,6 56,9 Kom Komu 49,~ Lvp Lavapuro 45,3 Ajv Aittojärvi Niemiskylä 34,0 Seututien 561 alitus 33,7 Krv Kiuruvesi 28,~ Rnj Ryönänjoki 23,~ Hkr Honkaranta Kiuruvesi (Lapinsalmi) 18,2 Rnn Runni 14,~ Kpv Kurenpolvi Ylemmäinen Koljonvirta 2,9 Itk Iisalmen teoll.kylä  Kontiomäelle 0,0 Ilm Iisalmi  Kouvolaan Merkkien selitykset
Infobox OK

Iisalmen–Ylivieskan radalla tarkoitetaan Suomen rataverkon osuutta Iisalmesta Pyhäjärven kautta Ylivieskaan. Rataosan pituus on 154,4 kilometriä. Rataosaa kutsutaan myös Kyösti Kallion radaksi. Rata kulkee valtatien 27 rinnalla.

Rataosuus on yksiraiteista ja sähköistämätöntä rataa, joka sähköistetään vuosina 2020–2023.^[1] Liikenteenohjaus on keskitetty Ylivieskaan. Rataosan liikenteenohjaus hoidetaan ns. radio-ohjauksen avulla, jossa liikenneohjaaja kääntää vaihteet ja turvaa kulkutiet sähköisesti ja antaa kulunvalvonnan, opastinnäyttöjen sekä rautatien linjaradion avulla junille liikkumisluvat.

Vuonna 2006 rataosan taajamajunaliikennettä alettiin hoitaa Dm12-kiskobusseilla. Tätä ennen henkilöjunaliikenne Iisalmen ja Ylivieskan välillä järjestettiin veturivetoisilla junilla, kalustona Dv12-dieselveturit ja kaukoliikenteen siniset vaunut. Taajamajunia korvaavia kiskobussivuoroja on päivittäin kaksi kappaletta suuntaansa.

Rataosuus avattiin liikenteelle useassa osassa. Ensin valmistui osuus Iisalmesta Kiuruvedelle, joka otettiin käyttöön vuonna 1923. Loppuosuus avattiin liikenteelle kolmessa osassa vuonna 1925 seuraavasti: Kiuruvesi–Pyhäsalmi, Pyhäsalmi–Haapajärvi ja viimeisenä Haapajärvi–Ylivieska.

Rataosuus erkanee Iisalmen–Ylivieskan radalta Pyhäsalmen rautatieaseman itäpuolella Pyhäkummun erkanemisvaihteelta ja päättyy Pyhäkummun ratapihalle Pyhäkummun kaivoksen luokse. Rataosuus palvelee yksinomaan kaivoksen liikennetarpeita, ja sen pituus erkanemisvaihteelta Pyhäkummun ratapihan kauimmaiseen pisteeseen on 2,6 kilometriä.

Vuosina 2020–2023 Väylävirasto toteutti hankkeen, jossa Iisalmeen rakennettiin kolmioraide ja sekä Iisalmi–Ylivieska- että Siilinjärvi–Ruokosuo-osuudet sähköistettiin. Sen kustannuksiksi on arvioitiin 55 miljoonaa euroa, josta 44 miljoonaa euroa arvioitiin kuluvan Iisalmi–Ylivieska-osuuden sähköistämiseen, 9,5 miljoonaa euroa Iisalmen kolmioraiteeseen ja 1,0 miljoonaa euroa Siilinjärvi–Ruokosuo-osuuden sähköistykseen.^[1] Sähköistys valmistui tammi–helmikuun vaihteessa 2024. Kaupallisen liikenteen aloittaminen vaatii vielä Liikenne- ja viestintäviraston käyttöönottoluvan, joka on määrä saada maaliskuussa 2024.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iisalmi–Ylivieska-rata Wikimedia Commonsissa

• kirjastovirma.fi: Iisalmi–Ylivieska – Suomen pisin kaupunkirata (Arkistoitu – Internet Archive)
• Iisalmen - Ylivieskan rataa vihkimässä, Suomen Kuvalehti, 07.08.1926, nro 32, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Päivää vaille vuosi : Salamyhkäinen tarina Iisalmen-Ylivieskan radan rakennusajalta. Hakkapeliitalle kirjoittanut V. Makkonen, Hakkapeliitta 3.8.1929, nro 31, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot