HMS Griffin (H31)

HMS Griffin
HMS Griffin
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness
Kölinlasku	20. syyskuuta 1934
Laskettu vesille	15. elokuuta 1935
Palveluskäyttöön	6. kesäkuuta 1936
Poistui palveluskäytöstä	Kanadan laivastolle 20. maaliskuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma	1 376 t (standardi) 1 883 t (max)
Pituus	98 m (kokonaispituus)
Leveys	10 m
Syväys	3,8 m
Koneteho	34 000 hv
Nopeus	36 solmua
Miehistöä	145
Aseistus
Aseistus	4 × QF 4,7" Mk IX -tykkiä yksiputkisina CP Mk XVII -asennuksina 2 × .50" (12,7 mm) konekivääriä 4 × .303" (7,7 mm) konekivääriä 8 × 21" (533 mm) torpedoputkea 20 × syvyyspommia
Infobox OK

HMS Griffin (viirinumero H31) oli Britannian kuninkaallisen laivaston G-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus siirrettiin Kanadan laivastolle 20. maaliskuuta 1943 nimellä HMCS Ottawa. Se poistettiin palveluksesta 31. lokakuuta 1945 ja myytiin romutettavaksi tammikuussa 1946.

Pääartikkeli: G-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin maaliskuussa 1934 vuoden 1933 laivasto-ohjelmassa Vickers Armstrongilta Newcastlesta, missä köli laskettiin 20. syyskuuta 1934. Alus laskettiin vesille 15. elokuuta 1935 ja otettiin palvelukseen 6. kesäkuuta 1936. Valmistuskustannukset olivat 248 528 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.^[1]

Aluksella testattiin uutta potkurimallia verrattuna Amiraliteetin standardipotkuriin ennen siirtoa Välimeren laivaston 1. hävittäjälaivueeseen, missä alus oli laivueenjohtajana toisen maailmansodan alkaessa. Se siirrettiin 22. lokakuuta laivueen mukana Gibraltarilta Plymouthiin. Laivue määrättiin Harwichiin valvomaan läntistä kulkureittiä. Alus vaurioitui 17. marraskuuta Harwichissa, minkä vuoksi se siirrettiin 19. marraskuuta Lontoossa telakalle, mistä se palasi jo seuraavana päivänä palvelukseen.^[1]

Aluksen miehistö pelasti 21. marraskuuta HMS Keithin ja HMS Boadicean kanssa Harwichin edustalla miinaan ajaneen HMS Gipsyn eloonjääneet. Griffinin miehistö pelasti 19. tammikuuta 1940 HMS Grenaden kanssa 113 miinaan ajaneen HMS Grenvillen eloonjäänyttä.^[1]

Aluksen suojatessa 2. helmikuuta saattuetta FS84 se jäi suojaamaan sukellusveneen torpedoimaa tankkeria British Councilloria HMS Gallantin kanssa. Alus liittyi myöhemmin uudelleen saattueeseen. Huhtikuun alussa Griffin siirrettiin Kotilaivastoon Scapa Flowhun koottaessa yksiköitä Norjan taisteluihin. Alus partioi 4. huhtikuuta luoteisen reitin alueella sekä Pohjanmerellä. Se suojasi 14. huhtikuuta taistelulaiva HMS Valiantin ja risteilijä HMS Vindictiven kanssa saattuetta, joka kuljetti maihinnousujoukkoja Narvikiin. Saattueen määränpää muutettiin myöhemmin Namsokseksi.^[1]

Alus valtasi 24. huhtikuuta troolari Polariksen, jonka uskottiin toimivan Pohjanmerellä toimivien sukellusveneiden emälaivana. Se osallistui 2. toukokuuta Namsoksen evakuointiin. Kesäkuussa alus siirrettiin Kanaalin alueelle evakuoimaan joukkoja Ranskasta. Alus joutui 19. heinäkuuta Doverin ulkopuolella ilmahyökkäykseen, mutta ei kärsinyt merkittäviä vaurioita. Alus siirrettiin 24. heinäkuuta Gibraltarille 13. hävittäjälaivueeseen.^[1]

Alus liitettiin 30. elokuuta operaatio Hatsin Force A:han, joka seuraavana päivänä määrättiin suojaamaan HMS Illutriousin, Valiantin, HMS Coventryn ja HMS Calcutan muodostama Force F Aleksandriaan. Alus palasi 4. syyskuuta hävittäjien mukana Gibraltarille. Se upotti 22. lokakuuta Gibraltarin edustalla Gallantin ja HMS Hotspurin kanssa Italian laivaston sukellusvene R. Smg. Lafolen. Alus varjosti 30. lokakuuta Vichyn Ranskan laivaston hävittäjiä Marokon rannikolla.^[1]

Marraskuussa alus siirrettiin Aleksandriaan 14. hävittäjälaivueeseen. Alus liitettiin 7. marraskuuta operaatio Coatissa Aleksandriaan siirrettävään Force F:ään. Alus suojasi 3. tammikuuta 1941 taistelulaivoja Bardian pommituksessa ja 7. tammikuuta suojasi operaatio Excessissä saattueen MC4 Pireukseen. Sen miehistö pelasti 10. tammikuuta Pantellarian kaakkoispuolella miinan ajaneen Gallantin eloonjääneet. Alus siirrettiin 15. tammikuuta Punaiselle merelle saattuetehtäviin. Helmikuussa se tuki operaatio Canvasissa maavoimien hyökkäystä Italian Somalimaahan. Se palasi maaliskuussa Välimerelle.^[1]

Alus suojasi 19. maaliskuuta Maltalle saattueen MW6, joka joutui voimakkaisiin ilmahyökkäyksiin. Seuraavana päivänä saattueen voimaa kasvatettiin kolmella ilmatorjuntaristeilijällä. Maltalta alus palasi Aleksandriaan. Alus oli 28. maaliskuuta Matapanin taistelussa hävittäjäsuojana. Alus upotti HMS Greyhoundin ja Hotspurin kanssa Italian laivaston hävittäjät RN Vittorio Alfierin ja RN Giosuè Carduccin. Seuraavana päivänä alus oli mukana suojaamassa saattueen Pireukseen operaatio Lustressa. Se ampui pääaseillaan 15. huhtikuuta HMAS Stuartin ja tykkivene HMS Gnatin kanssa Italian maavoimien varastoja Sollumissa.^[1]

Alus suojasi 24. huhtikuuta HMS Decoyn, HMS Hastyn, HMAS Waterhenin ja HMAS Vendettan kanssa Pireukseen saattuetta AN29 Pireukseen, josta se siirrettiin risteilijä Coventryn ja kolmen hävittäjän suojaamaan saattueeseen. Osasto evakuoi operaatio Demonissa liittoutuneiden joukkoja Megarasta läheltä Korintin satamaa. Saattueeseen kuuluneen SS Penlandin upottua aluksen miehistö pelasti eloonjääneet ja toimitti heidät Soudalahteen. Alus hinasi 29. huhtikuuta varastolaiva HMS Glenearnin Aidalahdesta. Hinausvastuu siirrettiin matkan aikana HMS Grimsbylle, jolloin hävittäjä kykeni palaamaan Kreikan rannikolle. Se suojasi 30. huhtikuuta Soudalahdesta Aleksandriaan sukellusveneverkonlaskija HMS Protectoria, joka hinasi vaurioitunutta HMS Roveria. Alus määrättiin 18. toukokuuta suojaamaan Kreetan evakuointia. Alus kuormasi joukkoja Soudalahdesta ja Sfakiasta.^[1]

Kesäkuussa alus määrättiin Kreetan evakuoinnin päätyttyä Syyrian rannikolle valvomaan Vichyn Ranskan laivaston yksiköitä. Aluksen tukikohtana oli operaatio Exporterissa Haifa. Se tulitti Haifan ja Beirutin välisellä tiellä olleita ajoneuvoja sekä suojasi risteilijöitä, jotka antoivat maavoimille tulitukea Beirutin ympäristön kohteisiin. Elokuussa alus palasi Aleksandriaan, jossa se määrättiin tukemaan Tobrukin varuskuntaa. Alus suojasi postia, täydennyksiä ja materiaalia kurjettavia Tobrukin saattueita. Se muun muassa osallistui australialaisten joukkojen vaihtamiseen. Aluksen miehistö pelasti 21. lokakuuta Bardian pohjoispuolella HMS Jaguarin kanssa Saksan laivaston sukellusveneen U-79 torpedoiman Gnatin miehistön. Vaurioitunut alus otettiin hinaukseen, kunnes Aleksandriasta saapuneet hinaajat kohdattiin Mersa Matruhin edustalla.^[1]

Alus siirrettiin 2. hävittäjälaivueeseen, jolloin sen tehtäväksi tuli laivaston raskaiden yksiköiden suojaaminen. Alus suojasi 24. marraskuuta laivueen mukana taistelulaivoja, kun etsittiin ilmoitettua akselivaltojen huoltosaattuetta Bengasiin. Seuraavana päivänä se etsi HMS Barhamin upottanutta sukellusvene U-331:ta tuloksetta. Joulukuussa alus osallistui laivueen mukana raskaiden yksiköiden suojaamiseen tuhottaessa vihollisen saattueita ja tulitettaessa erilaisia maakohteita. Aluksen miehistö pelasti 14. joulukuuta U-557:n torpedoiman risteilijä HMS Galatean eloonjääneitä. Alus osallistui 18. joulukuuta Italian laivaston sammakkomiesten etsintään, kun taistelulaivojen Valiantin ja HMS Queen Elizabethin alla oli Aleksandrian satamassa räjäytetty miinat.^[1]

Alus suojasi 16. tammikuuta 1942 operaatio MF3:ssa saattueen MW8A Aleksandriasta Maltalle. Se palasi 18. tammikuuta suojanneen osaston mukana Aleksandriaan, jossa alus siirrettiin huollettavaksi telakalle. Helmikuussa alus palasi palvelukseen ja liitettiin 13. helmikuuta Force B:hen suojaamaan operaatio MF5:ssä saattuetta MW9 Maltalle ja saattuetta ME10 Maltalta. Maltalle matkanneen saattueen tultua seuraavana päivänä upotetuksi ilmahyökkäyksissä Force B palasi Aleksandriaan saattueen ME10 mukana.^[1]

Alus siirrettiin 20. helmikuuta Decoyn, HMS Havockin, Hastyn, Hotspurin ja Heron kanssa Ceylonille Itäiseen laivastoon. Ne matkasivat Trincomaleehen Bombayn kautta, missä Griffin joutui telakalle. Maaliskuussa alus liittyi Itäiseen laivastoon partiointi ja saattuetehtäviin. Alus liitettiin 28. maaliskuuta Force B:hen suojaamaan lentotukialus HMS Hermestä ja muita raskaita yksiköitä. Osasto purjehti 30. maaliskuuta torjumaan keisarillisen Japanin laivaston hyökkäystä hieman ennen Japanin laivaston ilmavoimien hyökkäystä Ceylonille. Seuraavana päivänä osasto etsi ilman tulosta japanilaisia aluksia.^[1]

Alus oli tankattavana Attun atollilla, minkä jälkeen se etsi 2.-8. huhtikuuta laivaston mukana tuloksetta japanilaisia osastoja. Alus siirtyi 10. huhtikuuta laivaston mukana Kilindiniin Afrikan rannikolle, minkä jälkeen se suojasi kesäkuun alkuun saakka Intian valtameren saattueita. Alus kutsuttiin Massawaan, josta sen tuli siirtyä edelleen Välimerelle suojaten samalla taistelulaiva HMS Centurionia. Alus suojasi 12. kesäkuuta Välimeren laivaston mukana saattueen MW11 Maltalle operaatio Vigorousissa. Saattue joutui 14. kesäkuuta jatkuvien ilmahyökkäysten kohteeksi ja 15. kesäkuuta saatiin tieto merellä olevasta Italian laivastosta, jolloin saattue määrättiin vaihtoehtoiselle reitille. Saattue joutui E-veneiden maalitauluksi, jolloin saattueelle määrättiin taas uusi reitti. Uusiutuvien hyökkäysten vuoksi operaatio keskeytettiin ja saattue palasi Aleksandriaan.^[1]

Heinäkuussa alus palasi Kilindiliin Itäiseen laivastoon, jonka mukana se suojasi Intian valtamerellä kulkevia saattueita. Alus määrättiin elokuussa muutettavaksi sukellusvenentorjuntakykyiseksi saattuehävittäjäksi. Se osallistui syyskuussa maihinnousuharjoitukseen Zanzibarissa, minkä jälkeen se aloitti matkan Freetowniin. Lokakuussa alus suojasi saattueen Freetownista Bermudalle. Alus purjehti saattueesta vapauduttuaan kotimaahan.^[1]

Southamptonissa alus siirrettiin 2. marraskuuta modernisoitavaksi telakalle. Se oli samalla tarkoitus muuttaa sukellusveneidentorjuntakykyiseksi saattuehävittäjäksi, joten alukselta korvattiin kaksi 4,7 tuuman tykkitornia Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheittimellä sekä lisäämällä syvyyspommien määrää. Lisäksi asennettiin tyyppien 286 ja 271 tutkat sekä Oerlikonin 20 millimetrin ilmatorjuntatykki.

Griffin siirrettiin 1. maaliskuuta 1943 Kanadan laivastolle, joka otti sen palvelukseen 20. maaliskuuta nimellä HMCS Griffin. Aluksen muutostyöt valmistuivat kuitenkin vasta 24. maaliskuuta. Se nimettiin 10. huhtikuuta HMCS Ottawaksi.

Aluksen päälliköinä olivat:

• John Lee-Barber 10. tammikuuta 1939 - 19. marraskuuta 1941
• Hugh St. Lawrence Nicolson, DSO 19. marraskuuta 1941 -
• Paul Markham Whatley - lokakuu 1942
• Arthur Nichol Rowell lokakuu 1942 -

• English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6 (englanniksi)