Kullervo (Sibelius)

Kullervo op. 7 on Jean Sibeliuksen viisiosainen Kalevala-aiheinen suurimuotoinen sävelruno, jota kutsutaan myös Kullervo-sinfoniaksi. Teos on sävelletty orkesterille, mieskuorolle, sopraanolle ja baritonille, ja se kantaesitettiin vuonna 1892. Sinfonian aiheena on Kalevalan traagisen hahmon Kullervon elämä ja kuolema.

Sibelius alkoi säveltää Kullervoa Wienissä vuonna 1891, ja teos valmistui hänen palattuaan Helsinkiin vuonna 1892. Teoksen ensiesitys oli 28. huhtikuuta 1892; Helsingin orkesteriyhdistyksen orkesteria johti säveltäjä ja solisteina olivat Emmy Achté sekä Abraham Ojanperä.

Kullervo kohotti Sibeliuksen kansan tietoisuuteen lupaavana säveltäjänä, vaikka teosta onkin arvosteltu soitinnuksen ja muodon puutteista. Sibelius vetikin sävellyksen pois julkisuudesta pian ensiesitysten jälkeen, ja teos esitettiin uudelleen vasta vuonna 1958, vuosi säveltäjän kuoleman jälkeen.

Sibelius ei koskaan luovuttanut teosta painettavaksi, vaan teoksesta on säilynyt ainoastaan säveltäjän käsikirjoitus. 1930-luvulla Helsingin kaupunginorkesterin viulistin Viktor Halosen laatima partituurikopio sekä orkesterimateriaali sisältävät runsaasti puutteita ja virheitä, mikä on rajoittanut teoksen esittämistä ja vaatinut teosta johtaneilta kapellimestareilta runsaasti omaa tutkimustyötä ja tulkintaa. Vuonna 2006 teoksesta julkaistiin professori Glenda Dawn Gossin toimittama kriittinen laitos sekä säveltäjän sovitus kolmannesta ja viidennestä osasta pianolle ja lauluäänille.^[1]

Teoksen kesto on noin 70 minuuttia, ja se koostuu viidestä osasta, jotka kertovat Kullervon elämänvaiheista:

1. Johdanto (Allegro moderato). Vain orkesterille.
2. Kullervon nuoruus (Grave). Vain orkesterille.
3. Kullervo ja hänen sisarensa (Allegro vivace). Mieskuorolle, baritonille ja sopraanolle sävelletty kolmas osa kertoo Kalevalan 35. runon sanoin Kullervon matkasta ja hänen kohtaamisesta sisarensa kanssa. Mieskuoro toimii alkuosan kertojana ja solistit laulavat Kullervon ja tämän sisaren dialogia. Osa päättyy Kullervon sisaren hukuttautumiseen ja Kullervon valitukseen.
4. Kullervon sotaanlähtö (Alla marcia). Vain orkesterille.
5. Kullervon kuolema (Andante). Viimeisessä osassa mieskuoro kertoo Kalevalan 36. runon sanoin Kullervon dialogin miekkansa kanssa ja tämän kuoleman.

• Heikkinen, Olli: Jean Sibeliuksen Kullervo ja Larin Paraske: Tarina suomalaisen sävelkielen synnystä osana kansalliskertomusta. – Musiikki 1/2012 (42 vsk.), s. 6–26.