Ken Follett

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ken Follett Helsingissä Kirjan ja ruusun päivänä toukokuussa 2006.

Ken Follett (s. 5. kesäkuuta 1949 Cardiff, Wales) on brittiläinen jännityskirjailija. Hän on kirjoittanut myös historiallisia romaaneja. Hänen teoksiaan ovat muun muassa toisen maailmansodan aikaan sijoittuva Neulansilmä ja minisarjaksi vuonna 2010 tehty historiallinen romaani Taivaan pilarit.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Follettin vanhemmat ovat Martin ja Veenie Follett. Hän asui synnyinpaikassaan Cardiffissa kymmenen ensimmäistä ikävuottaan, kunnes perhe muutti Lontooseen. Ankaran kristityt vanhemmat eivät antaneet pojan katsoa elokuvia tai televisiota. Niinpä Follett kiinnostui jo varhain lukemisesta. Koulunkäynti ei innostanut häntä erityisemmin ennen teini-ikää.

Follett pääsi vuonna 1967 opiskelemaan filosofiaa University College Londoniin. Opiskeluaikana hän osallistui vasemmistolaiseen politiikkaan. Follett meni naimisiin ensimmäisen kerran vuonna 1968.

Valmistuttuaan syksyllä 1970 Follett kävi kolmen kuukauden toimittajakurssin ja pääsi harjoittelijaksi Cardiffiin South Wales Echo -nimiseen sanomalehteen. Vietettyään kolme vuotta Cardiffissa hän palasi Lontooseen Evening Standardiin yleistoimittajaksi. Työ ei tuntunut Follettista tarpeeksi innostavalta, ja hän siirtyi kustannusalalle, ja 1970-luvun lopussa hänestä tuli Everest Books -kustantamon varatoimitusjohtaja.

Follett alkoi myös kirjoittaa fiktiota iltaisin ja viikonloppuisin harrastuksena. Aluksi menestystä kertyi vähitellen, mutta ilmestyessään vuonna 1978 Follettin kolmas romaani Neulansilmä teki hänestä sekä rikkaan että kansainvälisesti kuuluisan. Jokaisesta sen jälkeen ilmestyneestä Follettin romaanista on tullut myyntimenestys, ja useista on tehty elokuvia.

Follett osallistui 1970-luvun lopulla Britannian työväenpuolueen toimintaan. Poliittisen toimintansa aikana hän tutustui puoluevirkailija Barbara Broeriin, josta tuli vuonna 1982 hänen toinen vaimonsa. Barbara Follett valittiin parlamenttiin vuonna 1997 edustamaan Stevenagen kuntaa, ja uudelleen hänet valittiin 2001. Follett itse on yhä huomattava työväenpuolueen tukija ja rahoittaja.

Follettin kirjallisen uran voi jakaa neljään vaiheeseen, jos hänen paria varhaisinta teostaan ei lasketa mukaan.

Ensimmäiseen ja merkittävään vaiheeseen kuuluu Neulansilmä ja viisi sitä seurannutta kirjaa, joista neljä fiktiivistä ja yksi tosipohjainen. Ne ovat kaikki klassisen vakoilujännärin muunnelmia, joissa yksi tai kaksi rohkeaa ja neuvokasta agenttia joutuu runsaslukuista ja hyvin varustettua vihollista vastaan. Tapahtumapaikat vaihtelevat sekä maantieteellisesti että ajallisesti aina teoksen Mies Pietarista Euroopasta ja ensimmäisestä maailmansodasta nykypäivän Iraniin ja Afganistaniin teoksissa Teheran ja Leijonien laakso.

Toisen kirjailijaksi siirtyneen toimittajan Frederick Forsythin varhaisten teosten tavoin Follettin jännäreissä kuvataan paljon sitä, kuinka asioita tehdään. Esimerkiksi Aavikkoleijonaa pitää koossa tietyntyyppisen salaisen koodin toiminta, ja Neulansilmässä keskeisessä osassa ovat salaiset radiolähettimet. Kaikki kuusi kirjaa – mukaan lukien tosipohjainen Teheran, joka on tarina yrityksestä pelastaa kaksi yhdysvaltalaista Iranista vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen – noudattavat jännärigenren peruskonventioita. Ne käyttävät kuitenkin konventioita epäkonventionaalisella tavalla: esimerkiksi Neulansilmän päähenkilö on saksalainen agentti.

Follettin uran toinen vaihe oli ensimmäisestä tietoinen poikkeaminen: neljän historiallisen romaanin sarja, jonka hän kirjoitti 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Ensimmäinen neljästä, Taivaan pilarit, oli mallina kolmelle seuraavalle. Toisin kuin Follettin aikaisemmat jännärit, siinä on paljon henkilöitä, moninkertaisia juonirakennelmia, ajoittaisia väkivallanpurkauksia ja laajaa historiallista taustaa. Enimmäkseen keskiajan Englantiin sijoittuvassa Taivaan pilareissa seurataan katedraalin rakentajia. Follettin sanotaan itse pitävän sitä hienoimpana teoksenaan. Kirjasta on vuonna 2006 julkaistu myös samanniminen lautapeli ja vuonna 2010 kahdeksanosainen television minisarja.

Follett oli kertonut suunnittelevansa Taivaan pilarit -kirjalle jatkoa, ja syksyllä 2007 ilmestyi sitten Maailma vailla loppua, joka sijoittuu samaan paikkaan kuin Taivaan pilarit, mutta edellisen kirjan tapahtumista on kulunut 200 vuotta.[1] Kirjasta on julkaistu myös vuonna 2012 kahdeksanosainen television minisarja.

Tuli ilta ja tuli aamu sijoittuu vuosien 997–1007 väliseen Englantiin. Romaanissa käydään läpi Kings Bridgen kaupungin ja luostarin syntytarina. Pääosissa ovat alueen lääninherra veljineen ja vaimoineen sekä luostarin papistoa ja kylän käsityöläisiä. Kirjassa eletään viikinkiaikojen loppua.

Pimeää meren yllä on Grand Hotel -tyylinen tarina, joka sijoittuu Atlantin ylittävälle lennolle Southamptonista New Yorkiin toisen maailmansodan kynnyksellä. Vaarallinen omaisuus kietoutuu suvun ja liikejuonittelun ympärille suuressa rahamiessuvussa viktoriaanisen ajan Lontoossa, ja Paikka nimeltä Vapaus sijoittuu Britannian Pohjois-Amerikan-siirtokuntiin Amerikan vallankumouksen aikoihin.

Kolmannen tyylinmuutoksen Follett teki 1990-luvun lopussa. jolloin hän kirjoitti pari tiukasti nykyaikaan sijoittuvaa kirjaa. Niissä käytetään huipputeknologiaa juonen apuvälineenä. Eedenin vasara keskittyy tarkastelemaan mahdollisuutta käyttää maanjäristyksiä terroriaseena ja Kolmas kaksonen bioteknologian synkempiä puolia. Nämä kaksi romaania – jotka selvästi pyrkivät ammentamaan samasta fiktionlähteestä kuin Michael Crichton – olivat verrattain epäonnistuneita. Arvostelijat, kuten monet lukijatkin, pitivät hahmoja pinnallisina ja epäuskon voittamiseen käytettyjä ponnisteluja liian suurina.

Follett palasi perinteisten vähemmän teknologisten jännärien pariin vakoilutarinassa Vaarallinen muisti, jossa asetetaan Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain agentit vastakkain Yhdysvaltojen ensimmäisen satelliitin laukaisemisen aikoihin. Toiseen maailmansotaan sijoittuvat seikkailukertomukset Naakat ja Haamulento palauttivat Follettin siihen, mistä hän aloitti: kirjoittamaan rohkeista agenteista, joka operoivat vihollislinjojen takana ja joiden suorittama tehtävä voi muuttaa sodan kulun. Jotkut kriitikot ja lukijat pitivät niitä Follettin tervetulleena paluuna siihen tarinatyyppiin, jonka hän hallitsee parhaiten. Toiset pitivät niitä vanhana tavarana uusissa kuorissa: niiden teemojen ja tilanteiden toistona, joita hän oli käsitellyt kiinnostavammalla tavalla aikaisemmissa teoksissaan.

Follettin suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Neulansilmä. ((Storm Island / Eye of the needle, 1978.) Suomentanut Arto Häilä) Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-09267-3
  • Piraatti (WSOY 1980) (Triple)
  • Aavikkoleijona (WSOY 1981) (The Key to Rebecca)
  • Mies Pietarista (WSOY 1982) (The Man from St Petersburg)
  • Teheran (WSOY 1983) (On Wings of Eagles)
  • Leijonien laakso (WSOY 1986) (Lie Down with Lions)
  • Kaikki langat käsissä (WSOY 1988) (Paper Money)
  • Taivaan pilarit. ((The pillars of the earth, 1989.) Suomentanut Anu Niroma.) Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 978-951-0-33965-7
  • Pimeää meren yllä (WSOY 1991) (Night Over Water)
  • Vaarallinen omaisuus (WSOY 1993) (A Dangerous Fortune)
  • Paikka nimeltä Vapaus (WSOY 1996) (A Place Called Freedom)
  • Kolmas kaksonen (WSOY 1997) (The Third Twin)
  • Eedenin vasara (WSOY 1999) (The Hammer of Eden)
  • Vaarallinen muisti (WSOY 2001) (Code to Zero)
  • Naakat. ((Jackdaws, 2001.) Suomentanut Heikki Karjalainen) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27248-5
  • Haamulento (WSOY 2004) (Hornet Flight)
  • Valkeuden vangit (WSOY 2006) (Whiteout)
  • Maailma vailla loppua (WSOY 2008) (World Without End)
  • Kun suuret sortuvat (WSOY 2011) (Fall of Giants)
  • Maailman talvi (WSOY 2013) (Winter of the World)
  • Ikuisuuden ääri (WSOY 2015) (Edge of Eternity)
  • Tulipatsas (WSOY 2017) (A Column of Fire)
  • Tuli ilta ja tuli aamu (WSOY 2020) (The Evening and The Morning)
  • Ei koskaan (WSOY 2021) (Never)
  • Valon aseet (WSOY 2024) (The Armour of Light)
  1. Ken Follett: World without end ken-follett.com. Arkistoitu 21.10.2012. Viitattu 20.6.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]