Keltaotsaseppä
| Keltaotsaseppä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
| Heimo: | Tukaanit Ramphastidae |
| Suku: | Pikkusepät Pogoniulus |
| Laji: | chrysoconus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pogoniulus chrysoconus |
|
| Katso myös | |
Keltaotsaseppä (Pogoniulus chrysoconus) on pieni tikkalintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 11–12 cm ja sen paino on 8–20 grammaa. Keltaotsaseppä on pikkuseppien yhdeksänlajisen suvun pienimpiä edustajia. Lajin höyhenpuku on alapuolelta keltainen ja päältä kirjava. Pää on musta-valkoviiruinen ja otsassa on kellanoranssi täplä. Nokka on lyhyehkö ja tukeva. Koiras ja naaras ovat samannäköisiä. Nuorella linnulla ei ole pään keltaista täplää.
Keltaotsaseppä huutelee nopeita ja pitkiä tink-tink-sarjoja oksalla istuen. Ruokaillessaan puissa laji on ketterä ja vauhdikas, kiipeillen välillä pitkin runkoa, välillä räpytellen oksistossa.
Jotkut tutkijat pitävät keltaotsaseppää samana lajina kuin eteläisempää punaotsaseppää (P. pusillus).
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltaotsaseppää tavataan Afrikassa Saharan eteläpuolelta aina Etelä-Afrikan pohjoisosiin saakka. Levinneisyys ei kuitenkaan ole aivan yhtenäinen. Lajin kanta on elinvoimainen, sillä se on paikoin yleinen lähes kymmenen miljoonan neliökilometrin esiintymisalueella. Laji on paikkalintu.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin tyypillistä elinympäristöä ovat kuivat avoimet metsät ja savannit. Sitä ei ilmeisesti tavata sademetsissä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltaotsasepän pesä on puun- tai kannonkolossa. Valkoisia munia on kaksi tai kolme. Haudonta kestää noin 12 päivää ja poikaset lähtevät pesästä kolmiviikkoisina. Laji voi pesiä ympäri vuoden ja sillä voi olla vuodessa kolmesta neljään pesyettä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin pääasiallista ravintoa ovat hyönteiset ja muut selkärangattomat sekä pienet hedelmät ja marjat. Se levittää tehokkaasti hedelmäpuiden siemeniä ulosteidensa mukana.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harrison, Colin & Greensmith, Alan 2002: Koko maailman linnut. – WSOY. Helsinki.
- Alderton, David & Barrett, Peter 2006: Birds of the World. – Southwater. Kiina.
- jrank
- Kuvia
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Pogoniulus chrysoconus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)