Kalle Hyppölä
Kalle Iivari Hyppölä (6. maaliskuuta 1890 Jämsä – 21. elokuuta 1944) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Kalle Hyppölä ja Amanda Friman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1928 Lempi Sofia Huhtalan kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyppölä kävi seitsemän luokkaa Forssan suomalaista yhteiskoulua ja jatkoi opintojaan Friedrichspolytechnikumissa Köthenissä Saksassa vuosina 1912–1915 ja 1919–1921 sekä suoritti paperi-insinööritutkinnon samassa opistossa vuonna 1921.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyppölä liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin tarkalleen 31. elokuuta 1915 hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Hyppölä saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 1. Krenatöörirykmentin Kristiinan pataljoonan 3. komppaniaan ja oli väliaikaisesti myös pataljoonankomentajana. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Laviassa, Suodenniemellä, Siurossa, Mouhijärvellä (Salmin, Häijään, Ryömälän), Karkussa, Tampereella ja Lempäälässä sekä pataljoonan etenemiseen Valkeakosken, Tuuloksen, Hauhon ja Lammin kautta Koskelle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyppölä toimi sisällissodan jälkeen komentajana 1. Krenatöörirykmentin 2. pataljoonassa siihen saakka kunnes rykmentti hajotettiin, jonka jälkeen hänet siirrettiin 4. heinäkuuta 1918 alkaen Karjalan kaartin rykmenttiin, missä hän toimi komppanianpäällikkönä 3. komppaniassa ja myöhemmin komentajana 2. pataljoonassa. Hyppölä erosi vakinaisesta palveluksesta 15. marraskuuta 1918 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Vihdin suojeluskuntaan 1. joulukuuta 1918. Hän liittyi suojeluskunta-aikanaan Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä hän toimi 1. rykmentin 2. pataljoonan komentajana ja otti osaa taisteluihin Saarimäellä, Aunuksenkaupungissa, Alavoisissa ja Tuuloksen rintamalla. Sotaretkeltä palattuaan hän siirtyi vuoromestariksi ja apulaisinsinööriksi G. A. Serlachius Oy:n paperitehtaille ja palveli yritystä vuoteen 1923 saakka, jolloin matkusti opintomatkalle Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloista hän palasi vuonna 1925 ja siirtyi Paperipussitehdas ja kauppa Oy:n palvelukseen Tampereelle.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyppölä osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 65:n 2. pataljoonan komentajana ja otti osaa taisteluihin Kiekinkosken lohkolla, Raatteentiellä ja Kuhmossa. Välirauhan aikana hän jatkoi toimiaan siviilitoimessaan Tampereella. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Pohjois-Hämeen sotilasläänin komentajan apulaiseksi ja ilmasuojeluvartioiden tarkastajaksi, kunnes vuonna 1942 hänet siirrettiin Sotavankileiri 10:n komentajaksi. Hänet on haudattu Tampereelle.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
           |
|