Kaikki minun poikani
| Kaikki minun poikani | |
|---|---|
| All My Sons | |
 Oulun Työväen Näyttämö esittää näytelmää elokuussa 1964. |
|
| Kirjoittaja | Arthur Miller |
| Kirjoitettu | 1947 |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Tyylilaji | tragedia |
| Aihe | syyllisyys, perhesuhteet |
| Tapahtumapaikka ja -aika | Kellerin pihamaa, elokuun loppu 1946 |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
Kaikki minun poikani tai Kaikki minun poikiani[1] (All My Sons) on yhdysvaltalaisen Arthur Millerin kirjoittama näytelmä vuodelta 1947.[2] Sen on suomentanut muun muassa Lauri Sipari vuonna 1963,[1] ja sitä on esitetty paljon myös Suomessa. Vuonna 1948 sen pohjalta tehtiin elokuva Minä syytän, ohjaus Irving Reis.[3]
Näytelmä sai kantaesityksensä Broadwayn Coronet-teatterissa New Yorkissa 29. tammikuuta 1947 ja jatkoi marraskuuhun asti yhteensä 328 näytöksellä.[4] Alkuperäistuotannon ohjasi Elia Kazan (jolle teos on omistettu), ja pääosissa nähtiin Ed Begley, Beth Miller, Arthur Kennedy ja Karl Malden. Näytelmä voitti New York Drama Critics’ Circlen palkinnon[5] sekä Tony-palkinnot parhaasta tekstistä ja parhaasta ohjauksesta.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miller kirjoitti Kaikki minun poikani sen jälkeen, kun hänen esikoisnäytelmänsä The Man Who Had All the Luck ei menestynyt Broadwaylla. Hänen kerrotaan sanoneen vaihtavansa alaa, ellei tämä näytelmä menestyisi.
Näytelmä sai alkunsa lehtiuutisesta, jossa kerrottiin Curtiss-Wrightin lentokoneyhtiön lahjoneen ilmavoimien tarkastajat hyväksymään toisen maailmansodan sotilaskoneisiin viallisia moottoreita.[6] Tarina oli kiirinyt senaattori Harry S. Trumanin johtaman tutkimuskomitean korviin, ja monet lentokonetehtaan työntekijät todistivat asiasta myöhemmin oikeudessa.[6] Kolme ilmavoimien upseeria tuomittiin virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä.[7][8]
Näytelmässä on nähtävissä vaikutteita Henrik Ibsenin näytelmästä Villisorsa. Miller otti siitä idean liikekumppaneista, joissa toisen on pakko ottaa vastuu toisenkin teoista.[9]
Amerikkalaista unelmaa vastaan kohdistettu kritiikki on keskiössä näytelmässä. Se on yksi syistä, miksi Miller kutsuttiin kuultavaksi edustajainhuoneen amerikkalaisvastaista toimintaa tutkivan komitean eteen 1950-luvun kommunistihysterian vuosina. Näytelmän alkuperäisversion ohjaaja Elia Kazan oli myös kuultavana ja paljasti kommunistiksi epäiltyjen nimiä, mistä seurasi välirikko Millerin ja Kazanin välille.[2] Miller osoittaa näytelmässä kunnioitustaan myös antiikin kreikkalaisille tragedioille, joissa vuosien takainen kohtalokas erehdys usein vainoaa päähenkilöä.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan aikana 21 amerikkalaista taistelulentäjää on saanut surmansa hävittäjämoottorien sylinterikansien rikkouduttua. Osat valmistaneen yrityksen Joe Keller on saanut vilpillisesti itsensä vapaaksi syytteistä vierittämällä syyn yhtiökumppanilleen, joka on yhä vankilassa. Kellerin kahdesta pojista Larry on lentäjä, joka on ollut kadonneena jo kolme vuotta. Nuorempi poika Chris on kotiutunut sodasta ja aikoo mennä naimisiin Anne Deeverin kanssa, joka on Larryn entinen tyttöystävä ja vankilaan tuomitun liikekumppanin tytär. Äiti Kate Keller vastustaa avioliittoa, koska uskoo Larryn vielä löytyvän elossa.
Vähitellen selviää, että äidin asenne johtuu perheen isän kokemasta syyllisyydestä. Kate Keller tietää miehensä tehneen väärin ja lähettäneen nuoria miehiä kuolemaan, muttei halua uskoa oman poikansa olevan yksi heistä. Chris alkaa myös menettää tähänastista uskoaan isänsä syyttömyyteen. Lopulta Chris pakottaa isänsä tunnustamaan eikä voi käsittää isänsä leväperäisyyttä asiassa. Isä lupaa ilmoittautua viranomaisille ja tunnustaa rikoksensa, mutta päätyykin tappamaan itsensä.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kaikki minun poikiani, Näytelmäkulma. Viitattu 11.10.2014.
- ↑ a b Study Guide: All My Sons – About, GradeSaver 2008.
- ↑ Minä syytän Elonet.
- ↑ All My Sons Details, The Internet Broadway Database 2008.
- ↑ Past Awards, New York Drama Critics’ Circle. Viitattu 11.10.2014.
- ↑ a b Clausen, Henry C., and Lee, Bruce, Pearl Harbor: Final Judgment, Da Capo Press, ISBN 0306810352 (2001), s. 56–58
- ↑ Hinton, Harold B., Air Victory: the men and the machines, New York: Harper & Bros. (1948), s. 249–251
- ↑ Three Air Officers 'Guilty of Neglect', Ordered Dismissed, The Milwaukee Journal, 26.4.1944,s. 33
- ↑ Study Guide: All My Sons – Section 6, GradeSaver 2008.
- ↑ Shank, Theodore J. (toim.): A Digest of 500 Plays, s. 355–356. Collier Macmillan, 5. painos 1977. ISBN 0-02-012690-5