Kaarina Staudinger-Loppukaarre
Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Kaarina Staudinger-Loppukaarre (10. lokakuuta 1911 Haapavesi – 1. maaliskuuta 2013 Savonlinna) [1] oli suomalainen taidemaalari ja omaperäinen mystikko. Hänet tunnetaan varsinkin mielikuvitusolentoja, olevaisia esittävistä töistään.[2] Olevaiset ovat salaperäisiä olentoja, jotka ovat esimerkiksi ihmisen, linnun tai muun eliön hahmossa. Olevaiset asuvat omassa maailmassaan. Staudinger-Loppukaarre piirsi olevaisia jo lapsena. Staudinger-Loppukaarre ei omien sanojensa mukaan osannut piirtää kouluoppien mukaan, vaan hänen taitonsa ja näyt olevaisista tulivat hänen sisältään.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Staudinger-Loppukaarre aloitti opintiensä vuonna 1918 Haapaveden kansakoulussa ja opiskeli Haapaveden kotitalousopistossa. Hän aloitti 22-vuotiaana opiskelun kartanpiirtäjäkurssilla Helsingissä. Sen jälkeen hän toimi kartanpiirtäjänä. Sotavuodet Staudinger-Loppukaarre toimi lottana kansanhuollon palveluksessa eri paikkakunnilla Pohjois-Savossa. Hän avioitui 1945 ja aloitti perhe- ja työelämän Kiuruvedellä.
Sotien jälkeen Staudinger-Loppukaarre jatkoi taideopintoja Kiuruveden kansalaisopistossa. Maalaaminen oli ollut siihen asti säännöllistä arjen ja työn ohella. Vuosien myötä maalaamisesta tuli kuitenkin sisäinen palo ja pakko, sekä lopulta elämäntyö.
Vuonna 1974 Staudinger-Loppukaarre muutti Savonlinnaan, jossa hän uppoutui maalaamiseen täysipainoisesti, ajoin jopa ammattimaisesti.[1]
Taide
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen kerran Staudinger-Loppukaarteen töitä oli julkisesti esillä Kiuruveden kansalaisopiston kevätnäyttelyssä vuonna 1967. Yhteis- ja yksityisnäyttelyitä karttui kaikkiaan noin 200.
Staudinger-Loppukaarre sai kutsun Suomen nykytaiteen museon ja Maaseudun Sivistysliiton Kiasmassa järjestämään kansainväliseen ITE-taiteen näyttelyyn vuonna 2005. Sen jälkeen hänen töitään oli kotimaan lisäksi kutsunäyttelyissä Moskovassa ja Bratislavassa sekä yksityisnäyttelyissä useissa maissa Euroopassa ja Meksikossa.[1] Kaarina Staudinger-Loppukaarteen teoksia on mm. Maaseudun Sivistysliiton ITE-taiteen kokoelmassa.[3][4]
Hän maalasi ensisijaisesti itselleen, vapaana opeista ja vaatimuksista. Viivan tarkkuus, värien taju ja omintakeinen tekniikka synnyttivät maailmoja, joissa hän koki itse olevansa mukana.[1] Staudinger-Loppukaarre maalasi elämänsä loppuun asti lähes poikkeksetta joka yö ja korkeasta iästä huolimatta hänet tapasi näyttelyidensä avajaisissa. Elinvoimaista taiteilijaa kuvailtiin yhdeksi maailman vanhimmista aktiivisista taiteilijoista. Kaarina Staudinger-Loppukaarre kuoli kotonaan Savonlinnassa 101-vuotiaana maaliskuun alussa vuonna 2013.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Jorma Staudinger: Kaarina Staudinger-Loppukaarre (muistokirjoitus, vaatii käyttäjätunnuksen) HS.fi. 20.3.2013. Sanoma company. Viitattu 27.5.2017.
- ↑ Erkki Pirtola: Kaarina Staudinger-Loppukaarre ITE-taide. Maaseudun Sivistysliitto ry.
- ↑ Savonlinnalaisen Kaarina Staudinger-Loppukaarteen maalauksia ITE-taiteen kokoelmaan Ite-taide. Viitattu 15.10.2024.
- ↑ Finna maaseudunsivistysliitto.finna.fi.