Kaarina Staudinger-Loppukaarre

Kaarina Staudinger-Loppukaarre (10. lokakuuta 1911 Haapavesi – 1. maaliskuuta 2013 Savonlinna) ^[1] oli suomalainen taidemaalari ja omaperäinen mystikko. Hänet tunnetaan varsinkin mielikuvitusolentoja, olevaisia esittävistä töistään.^[2] Olevaiset ovat salaperäisiä olentoja, jotka ovat esimerkiksi ihmisen, linnun tai muun eliön hahmossa. Olevaiset asuvat omassa maailmassaan. Staudinger-Loppukaarre piirsi olevaisia jo lapsena. Staudinger-Loppukaarre ei omien sanojensa mukaan osannut piirtää kouluoppien mukaan, vaan hänen taitonsa ja näyt olevaisista tulivat hänen sisältään.

Staudinger-Loppukaarre aloitti opintiensä vuonna 1918 Haapaveden kansakoulussa ja opiskeli Haapaveden kotitalousopistossa. Hän aloitti 22-vuotiaana opiskelun kartanpiirtäjäkurssilla Helsingissä. Sen jälkeen hän toimi kartanpiirtäjänä. Sotavuodet Staudinger-Loppukaarre toimi lottana kansanhuollon palveluksessa eri paikkakunnilla Pohjois-Savossa. Hän avioitui 1945 ja aloitti perhe- ja työelämän Kiuruvedellä.

Sotien jälkeen Staudinger-Loppukaarre jatkoi taideopintoja Kiuruveden kansalaisopistossa. Maalaaminen oli ollut siihen asti säännöllistä arjen ja työn ohella. Vuosien myötä maalaamisesta tuli kuitenkin sisäinen palo ja pakko, sekä lopulta elämäntyö.

Vuonna 1974 Staudinger-Loppukaarre muutti Savonlinnaan, jossa hän uppoutui maalaamiseen täysipainoisesti, ajoin jopa ammattimaisesti.^[1]

Ensimmäisen kerran Staudinger-Loppukaarteen töitä oli julkisesti esillä Kiuruveden kansalaisopiston kevätnäyttelyssä vuonna 1967. Yhteis- ja yksityisnäyttelyitä karttui kaikkiaan noin 200.

Staudinger-Loppukaarre sai kutsun Suomen nykytaiteen museon ja Maaseudun Sivistysliiton Kiasmassa järjestämään kansainväliseen ITE-taiteen näyttelyyn vuonna 2005. Sen jälkeen hänen töitään oli kotimaan lisäksi kutsunäyttelyissä Moskovassa ja Bratislavassa sekä yksityisnäyttelyissä useissa maissa Euroopassa ja Meksikossa.^[1] Kaarina Staudinger-Loppukaarteen teoksia on mm. Maaseudun Sivistysliiton ITE-taiteen kokoelmassa.^[3][4]

Hän maalasi ensisijaisesti itselleen, vapaana opeista ja vaatimuksista. Viivan tarkkuus, värien taju ja omintakeinen tekniikka synnyttivät maailmoja, joissa hän koki itse olevansa mukana.^[1] Staudinger-Loppukaarre maalasi elämänsä loppuun asti lähes poikkeksetta joka yö ja korkeasta iästä huolimatta hänet tapasi näyttelyidensä avajaisissa. Elinvoimaista taiteilijaa kuvailtiin yhdeksi maailman vanhimmista aktiivisista taiteilijoista. Kaarina Staudinger-Loppukaarre kuoli kotonaan Savonlinnassa 101-vuotiaana maaliskuun alussa vuonna 2013.