Eva Gyldén (kuvanveistäjä)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gyldenin veistämät naishahmot ja karhuveistokset pylväiden päällä Viipurin rautatieaseman sisäänkäynnin molemmin puolin. Asema valmistui vuonna 1913,[1], kuva 1930[2].

Eva Maria Gyldén (19. heinäkuuta 1885 Viipuri – 1. tammikuuta 1973) oli suomalainen kuvanveistäjä. Viipurin rautatieaseman karhuveistokset suunnitellut Gyldén tunnettiin 1940-luvun lopulla Pohjoismaissa myös kameetaiteilijana.[3]

Gyldén aloitti opintonsa Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulussa vuonna 1900 ja jatkoi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuodesta 1903 alkaen. Hän kävi myös pari vuotta Helsingin yliopiston piirustussalilla ja Taideteollinen keskuskoulussa sekä opiskeli Viktor Malmbergin johdolla. Myös Berliinin Königliche Kunstgewerbeschulessa (Unterrichtsanstalt des Kunstgewerbemuseums Berlin) hän opiskeli pari vuotta ja Pariisissa Académie de la Grande Chaumièressa 1920-luvulla.[4]

Gyldén piti näyttelyitä harvakseltaan. Hän toimi myös Riihimäen lasitehtaan piirtäjänä pari vuotta ja Lallukan taiteilijakodin emännöitsijänä vuosina 1939–1946. Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.[3] Gyldénin vanhemmat olivat lääninagronomi Axel Gyldén ja Antonia (Toni) Sofia o.s. Hausen.[3]

Viipurin rautatieaseman veistokset 1913

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eva Gyldén suunnitteli Viipurin rautatieasemalle kaksi seppelettä kannattelevaa naishahmoa, jotka seisovat kumpikin kahden karhun vartioimana. Rautatieasema tuhoutui räjäytyksessä elokuussa 1941, mutta osa veistoksista on säilynyt.[2] Karhuista kaksi on sijoitettu Viipuriin. Veistokset tehtiin todennäköisesti Granit Oy:n kiviveistämöllä, kuten useimmat veistokset ja julkisivut tuohon aikaan.[5]

Sekä Helsingin että Viipurin rautatieasemat suunniteltiin samana vuonna, ja niissä on yhteisiä piirteitä, kuten julkisivun iso kaari ja ikkuna pääsisäänkäynnin päällä, ja kaksi korkealle sijoitettua graniittiveistosta molemmin puolin sisäänkäyntiä. Aluksi Lyhdynkantajien paikalle oli tulossa samantyyppiset karhuveistokset kuin Viipurissa. Emil Wikström oli tehnyt jo yhden karhun Kansallismuseon portaille. Kansallisaihe karhu vaihtui kuitenkin art deco -henkisiin mieshahmoihin Wikströmin matkailtua Euroopassa.[2]

  • Viipurin asema veistoksineen toukokuussa 1914.
    Viipurin asema veistoksineen toukokuussa 1914.
  • Yksi säilynyt karhuveistos, Lenininpuisto.
    Yksi säilynyt karhuveistos, Lenininpuisto.
  • Karhuveistos toisesta suunnasta.
    Karhuveistos toisesta suunnasta.
  • Toinen säilynyt karhu, Kolmikulmapuisto Viipuri.
    Toinen säilynyt karhu, Kolmikulmapuisto Viipuri.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Signe Tandefelt: Kaméer av Eva Gyldén, Schildts, Helsinki 1920.
  • Signe Tandefelt: Eva Gyldénin kameet. Julkaisussa: Domus 1930-1933 3 (1932) 5, s. 93-96.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lankinen, Juha; Miettinen, Harri: Viipurissa 2.9.1939, e-kirja (pdf) 30.11.2006. VirtuaaliViipuri. Viitattu 10.4.2023.
  2. ↑ a b c Jenni Mehtonen: Helsingin rautatieaseman kivimiesten pikkusiskot tuhottiin sodassa – kuvat ennen ja jälkeen tuhon YLE. 12.12.2015. Viitattu 11.4.2023.
  3. ↑ a b c Kansallisbiografia
  4. ↑ Eeva Gylden, Kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 10.4.2023
  5. ↑ Lyhdynkantajat Helsingin taidemuseo. Arkistoitu 11.4.2023. Viitattu 11.4.2023.
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eva_Gyldén_(kuvanveistäjä)&oldid=22483398”