Essi Sainio

Essi Sainio

Henkilötiedot
Koko nimi	Essi Katriina Sainio
Syntymäaika	9. syyskuuta 1986 (ikä 38)
Syntymäpaikka	Helsinki, Suomi
Pelipaikka	keskikenttä
Pituus	167 cm
Junioriseurat
2001–2002	FC Espoo
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
2002–2003	FC Espoo	28	(1)
2004	MPS	0	(0)
2004–2005	FC Honka	32	(11)
2005–2006	HJK	5	(2)
2006–2009	Turbine Potsdam	42	(3)
2009	AIK Solna	7	(1)
2010–2012	SC Freiburg	34	(11)
2015–2022	HJK	152	(34)
Maajoukkue
2002–2003	Suomi TU17	12	(3)
2004–2005	Suomi TU19	26	(3)
2006	Suomi TU20	2	(0)
2008	Suomi TU23	3	(0)
2006–2022	Suomi	58	(3)
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 6.11.2022. Maajoukkueuran tilastot päivitetty 16.7.2022.

Essi Katriina Sainio (s. 9. syyskuuta 1986 Helsinki) on suomalainen jalkapalloilija, joka edusti urallaan pisimpään Helsingin Jalkapalloklubia. Sainio pelasi myös muun muassa saksalaisessa Turbine Potsdamissa, jossa hän voitti ensimmäisenä suomalaisena naisten Bundesliigan mestaruuden vuonna 2009. Naisten maajoukkueessa Sainio pelasi (2006–2022) yhteensä 58 maaottelua, joista viimeiseksi jäi EM-kisojen 2022 alkulohkon päätösottelu Suomi–Saksa (0–3). Sainio pelasi urallaan enimmäkseen keskikentällä mutta pystyi pelaamaan usealla eri paikalla.

Sainion kasvattajaseura on espoolainen FC Kasiysi, jonka lisäksi hän edusti juniorivuosinaan FC Espoota (2000-2003) ja FC Honkaa (2004-2005), Sainion pelaajaura pääsarjatasolla alkoi SM-sarjassa 20.4.2002 ottelussa Vaasan Sport - FC Espoo, missä hän tuli vaihdosta kentälle 66. minuutin kohdalla. Syksyllä 2005 Sainio siirtyi Helsingin Jalkapalloklubiin, missä kuitenkin ehti pelata keväällä 2006 vain viisi SM-sarjapeliä, kunnes siirtyi useaksi vuodeksi ulkomaille. Ensin Saksan mestarijoukkue Turbine Potsdamiin vuonna 2006. Kahden ensimmäisen kauden aikana Potsdam oli kolmas ja kaudella 2008-09 Turbine Potsdamin riveissä tuli Saksan mestaruus ja Saksan Cupin (DFB-Pokal) finaalitappio. Potsdamissa Sainio voitti kaksi Saksan hallimestaruuta vuosina 2008 ja 2009. Kesällä 2009 hän siirtyi Ruotsin Damallsvenskaniin AIK Solnan riveihin, josta palasi seuraavana kesänä takaisin Saksaan SC Freiburgiin toiselle sarjatasolle 2. Bundesliigaan. Ensimmäisellä kaudella Freiburg voitti 2.Bundesliigan (etelä) mestaruuden ja Freiburg nousi takaisin pääsarjaan. Seuraavalla kaudella Sainio oli Bundesliigassa joukkueen paras maalintekijä neljällä maalillaan, vaikka kevätkausi meni loukkaantumiseen. Sainio pelasi Freiburgissa vuoteen 2012 saakka ja oli sen jälkeen poissa pelikentiltä kahden kauden ajan. Vuonna 2015 hän teki paluun Naisten Liigaan HJK:n joukkueessa.

Sarjaotteluiden lisäksi Sainio on pelannut eri seuroissa kansallisissa cup-kilpailuissa seuraavasti: 2002–03 FC Espoo (5 ottelua / 1 maali), 2004 MPS (0/0), 2004–05 Honka Espoo (5/3), 2006 HJK (0/0), 2006–09 Turbine Potsdam (8/4), 2009 AIK Solna (0/0), 2010–12 SC Freiburg (4/1) sekä 2015–21 HJK:ssa (19 ottelua ja 10 maalia). Kausi 2021 Cupin osalta jäi loukkaantumisen vuoksi kokonaan väliin. Kaudella 2022 HJK hävisi loppuottelussa Åland Unitedille 0:2. Yhteensä cup-kilpailuissa 45 ottelua ja 20 maalia (tilanne 02.10.2022). Lisäksi Sainio on pelannut saksalaisessa Turbine Potsdamissa kaksi Naisten Uefa Cupin (nyk. Mestarien liigan) ottelua (0 maalia) kaudella 2006/07. Suomeen paluun jälkeen sekä HJK että Sainio olivat peräti 14 vuotta poissa Eurokentiltä. Marraskuussa 2020 Sainio pelasi koko ottelun Islannissa ottelussa Valur Reykjavik - HJK 3-0, mikä oli Sainion kolmas Euro-ottelu. Kaikkiaan Sainiolle tuli kaudella 2020 täyteen 300 seurajoukkueottelua 29.8.2020 pelatussa ottelussa KuPS–HJK. Naisten Mestarien liigan 1.karsintakierroksella 2020/21 ottelussa Valur Reykjavik - HJK 3-0 Sainio pelasi myös koko ottelun. Sainio on seurajoukkueessaan HJK:ssa ollut kahdesti ehdolla Naisten liigan/Kansallisen liigan parhaan keskikenttäpelaajan palkinnon saajaksi vuosina 2019 ja 2020. Peliuransa aikana Sainiolle tuli yli 30.000 peliminuuttia (liiga, cup, maajoukkue yms), mitä suurempaa määrää ei toistaiseksi ole suomalaisilla maajoukkuepelaajilla ole todettuna.

Sainio osallistui lisäksi HJK:n paluuvuonna 2015 Palloliiton järjestämään valmentajakurssille^[1] minkä seurauksena 2017 Sainiolle myönnettiin valmentajan B-lisenssi.

Sainion maajoukkueura alkoi 19-vuotiaana Tampereen Ratinan stadionilla 6.5.2006 MM-karsintaottelussa Suomi - Belgia.3-0. Tuossa ottelussa Sainio pelasi täydet minuutit. Sainio loukkaantui kuitenkin nuorten MM-kisoissa 2006 heti perään ja oli jonkin aikaa sivussa maaotteluista. Talvella 2007 Algarven turnauksessa Suomi - Ruotsi ottelussa Sainio loukkaantui uudelleen jo 8. peliminuutilla ja turnaus päättyi siihen. Paluu maajoukkueeseen tapahtui vasta talvella 2008. Sainio on pelannut Suomen naisten jalkapallomaajoukkueessa 54 ottelua.^[2] Vuoden 2009 EM-kilpailuissa hän kuului Suomen aloituskokoonpanoon kahdessa alkulohko-ottelussa sekä puolivälieräottelussa Englantia vastaan.^[3][4][5] Nuorten maajoukkueissa hän pelasi alle 19-vuotiaiden EM-kisoissa kotikisoissa 2004 sekä 2005 Suomen selviytyessä välieriin sekä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa 2006.^[6][7]

Sainio palasi maajoukkueeseen vaihtopelaajana lokakuussa 2020 EM-karsintaotteluun Skotlantia vastaan Helsingin Bolt-Areenalla Suomen voittaessa 1–0. Hänen edellisestä maaottelustaan oli tuolloin kulunut lähes yhdeksän vuotta.^[2] Seuraavissa MM-karsinnoissa Sainio pelasi avauksessa 50. maaottelunsa Georgia - Suomi 0–3 (21.10.2021). Edellinen MM-karsintaottelu Sainiolla oli viikkoa vaille 12 vuotta aiemmin (28.10.2009 Portugali - Suomi 0–1). Englannin EM-kisoissa 2022 sekä Essi Sainio että Linda Sällström palasivat lähes 13 vuoden ennätyksellisen pitkän tauon jälkeen EM-kisoihin ottelussa 8.7.2022 Espanja - Suomi 4-1. Linda Sällström teki avausmaalin alle minuutin pelaamisen jälkeen. Sainio tuli kentälle puoliajalla, joten Sainiolle tuli 83 minuuttia pitempi "ennätys" kuin Sällströmille edellisestä EM-lopputurnauspelistä, mikä oli Turussa 3.9.2009 EM-puolivälierä Suomi - Englanti 2-3. Lohkon toisessa ottelussa Tanska - Suomi 1-0, Sainio pelasi koko ottelun. Lohkon päätöspelissä Sainio tuli vaihdosta 65. minuutilla Saksaa vastaan 0-3 tilanteessa. Lisämaaleja ei enää tullut. Kun Linda Sällström tuli vaihtoon 80.minuutilla, oli Sainio viimeinen Suomen EM-kotikisojen Turun puolivälierässä olleista pelaajista joka oli arvokisoissa kentällä. Kolme muuta Tinja-Riikka Korpela, Tuija Hyyrynen ja Anna Westerlund sairastuivat kesken turnauksen. Sainio ilmoitti Palloliiton tiedotteesa 15.8.2022 peliuran päättymisestä Maajoukkueessa 16.7.2022 pelattuun Suomi - Saksa 0-3 EM-alkulohkon otteluun. Kaikkiaan nuorten ja ikäluokkien sekä A-maajoukkueotteluita Sainiolle kertyi 101.

Jalkapallon ohella Sainio on pelannut salibandya naisten 3. divisioonassa. Sainio on osallistunut myös Triatlon kilpailuihin. Erityisesti Sainio on toiminut YLE:n jalkapallolähetyksissä MM-kisat 2023, Suomen naisten maajoukkueen ja Kansallinen liiga otteluissa asiantuntijana. Lisäksi Sainio on osallistunut YLE:n Aamun "Jälkihiki" -ohjelmassa yhtenä jäsenenä.

• Saksan Bundesliigan mestaruus 2009
• Saksan DFP-pokaalin loppuottelu 2009 (DFB-Vereinspokal -mitali)
• Saksan 2.Bundesliigan (etelä) mestaruus 2011
• Suomen mestaruus 2019
• SM-hopea 2018, 2022
• SM-pronssi 2006, 2017
• Suomen cup 2017, 2019
• Suomen cupin loppuottelu 2015, 2022
• Saksan hallimestaruus (DFB-Hallenpokal) 2008, 2009
• Helsinki Cup hopeaa (FC Espoo) B-tytöt 2001
• Palloliiton piirimestaruus 2001 (Uusimaa) B-tytöt pronssia

• Helsinki Cup palkinto 2001 TB-17
• Vuoden tyttöpelaaja 2006 (Suomen Palloliitto)
• Joukkueen maalikuningatar 2011/12 (SC Freiburg)
• Joukkueen maalikuningatar 2020 (HJK)
• Heimo Laaksonen ja Paavo Einiö -kiertopalkinto 2019 (HJK Helsinki)
• HJK Forzan jäsenten valitsema vuoden pelaaja 2020, 2021 ja 2022
• Suomen Palloliiton hopeinen ansiomerkki 2010
• Suomen Palloliiton ansiomerkki 2022
• Kansallinen liiga. Tähtipörssin voitto 2022
• Kansallinen liiga. Vuoden pelaajaehdokas 2022
• Kansallinen liiga. Vuoden keskikenttäpelaajaehdokas 2019, 2020, 2022
• Suomen Maajoukkueen Kannatysyhdistys. SMJK palkinto 2022
• Nimetty Kansallisen liigan legendaksi syksyllä 2024

Tilanne 22. lokakuuta 2022. Tilastossa päättyneen kauden 2022 aikaiset ottelut.

Vuosi	Liiga	Joukkue	Ottelut	Maalit	Kortit	Peliminuutit
2002	SM	FC Espoo	16	0	0	1153
2003	SM	FC Espoo	12	1	2	926
2004	SM	MPS Helsinki	0	0	0	0
2004	SM	Honka Espoo	14	3	3	1177
2005	SM	Honka Espoo	18	8	1	1597
2006	SM	HJK Helsinki	5	2	1	405
2006/07	1.FBL	Turbine Potsdam	10	0	2	559
2007/08	1.FBL	Turbine Potsdam	18	2	3	835
2008/09	1.FBL	Turbine Potsdam	14	1	0	490
2009	Allsvenskan	AIK Solna	7	1	0	625
2010	Allsvenskan	AIK Solna	0	0	0	0
2010/11	2.FBL	SC Freiburg	18	7	3	1461
2011/12	1.FBL	SC Freiburg	16	4	0	1339
2013	tauko	0	0	0	0	0
2014	tauko	0	0	0	0	0
2015	SM	HJK Helsinki	21	2	3	1356
2016	SM	HJK Helsinki	15	5	2	1229
2017	SM	HJK Helsinki	17	4	0	1518
2018	SM	HJK Helsinki	21	5	0	1556
2019	SM	HJK Helsinki	23	6	1	1759
2020	SM	HJK Helsinki	18	5	2	1619
2021	SM	HJK Helsinki	15	2	2*	1229
2022	SM	HJK Helsinki	22	5	3	1968

• kaudella 2021 Sainio sai ottelussa HPS - HJK suoran punaisen. Lukema ei sisälly varoitusmäärään.

Vuosi	Cup	Joukkue	Ottelut	Maalit	Kortit	Peliminuutit
2002	NSC	FC Espoo	3	1	0	270
2003	NSC	FC Espoo	2	0	0	180
2004	NSC	MPS Helsinki	0	0	0	0
2004	NSC	Honka Espoo	3	1	1	295
2005	NSC	Honka Espoo	2	2	1	180
2006	NSC	HJK Helsinki	0	0	0	0
2006/07	DFB	Turbine Potsdam	1	0	0	90
2007	DFB-Ligapokal	Turbine Potsdam	0	0	0	0
2007/08	DFB	Turbine Potsdam	3	1	0	142
2008/09	DFB	Turbine Potsdam	4	3	0	142
2010	Cup	AIK Solna	0	0	0	0
2010/11	DFB	SC Freiburg	1	1	0	55
2011/12	DFB	SC Freiburg	3	0	1	170
2015	NSC	HJK Helsinki	5	1	0	540
2016	NSC	HJK Helsinki	2	2	1	210
2017	NSC	HJK Helsinki	4	3	0	194
2018	NSC	HJK Helsinki	ep	ep	ep	ep
2019	NSC	HJK Helsinki	4	1	0	389
2020	NSC	HJK Helsinki	4	2	1	360
2021	NSC	HJK Helsinki	0	0	0	0
2022	NSC	HJK Helsinki	4	1	2	317

Vuosi	Uefa/NML	Joukkue	Ottelut	Maalit	Kortit	Peliminuutit
2006/07	Uefa	Turbine Potsdam	2	0	0	115
2020/21	NML	HJK Helsinki	1	0	0	90

Vuosi	Kilpailu	Maajoukkue	Ottelut	Maalit	Kortit	Peliminuutit
2006	MM-karsinta	Suomi	2	0	0	124
2009	EM-kisat	Suomi	3	0	0	202
2009	MM-karsinta	Suomi	3	0	0	101
2011	EM-karsinta	Suomi	2	0	1	166
2012	EM-karsinta	Suomi	1	0	0	62
2020	EM-karsinta	Suomi	2	0	0	11
2021	MM-karsinta	Suomi	3	0	0	172
2022	MM-karsinta	Suomi	1	0	0	88
2022	EM-kisat	Suomi	3	0	0	160

Vuosi	Kilpailu	Maajoukkue	Ottelut	Maalit	Kortit	Peliminuutit
2007	Algarve	Suomi	1	0	0	8
2008	Kiina	Suomi	3	0	0	180
2008	Algarve	Suomi	4	0	0	173
2009	Kiina	Suomi	3	0	0	159
2009	Algarve	Suomi	4	0	0	200
2011	Algarve	Suomi	4	1	0	285
2012	Kypros	Suomi	2	0	0	180

Vuosi	Kilpailu	Maajoukkue	Ottelut	Maalit	Kortit	Peliminuutit
2008	Maaottelut	Suomi	4	1	0	291
2009	Maaottelut	Suomi	3	1	0	116
2011	Maaottelut	Suomi	4	0	0	266
2012	Maaottelut	Suomi	1	0	0	55
2017	Maaottelut	Suomi	3	0	0	123
2022	Maaottelut	Suomi	2	0	0	61

Vuosi	Kilpailu	Maajoukkue	Ottelut	Maalit	Kortit	Peliminuutit
2002	Maaottelut U17	Suomi U17	6	0	0	373
2003	Maaottelut U17	Suomi U17	6	2	1	414
2004	EM-kisat U19	Suomi U19	16	1	2	1222
2005	EM-kisat U19	Suomi U19	10	2	2	899
2006	MM-kisat U20	Suomi U20	2	0	2	155
2008	PM-kisat	Suomi U23	3	0	0	235

Peliminuuteissa on jonkinverran eroja eri lähteissä Fifa, Uefa, Palloliitto, DFB ja Ruotsin palloliitto tai HJK. U17 otteluissa peliaika 80 minuuttia.