Elina Hirvonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elina Hirvonen
Elina Hirvonen WSOY:n syyskauden avajaisissa elokuussa 2019.
Elina Hirvonen WSOY:n syyskauden avajaisissa elokuussa 2019.
Henkilötiedot
Syntynyt1975 (ikä 48–49)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elina Hirvonen (s. 1975 Helsinki) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvaohjaaja.[1]

Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (2005) oli ehdolla Finlandia-palkinnon ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvonen on filosofian maisteri Turun yliopistosta ja taiteen kandidaatti Taideteollisesta korkeakoulusta.[1] Hän on opiskellut kirjoittamista Oriveden Opistossa, yleistä kirjallisuustiedettä Turun yliopistossa ja dokumenttielokuvan ohjaamista Taideteollisessa korkeakoulussa. Hirvonen on työskennellyt toimittajana ja tuottajana, Ylioppilaslehden ja Vihreän Langan kolumnistina sekä Tulvan päätoimittajana[2].

Vuonna 2001 toimittaja Harri Nykänen kirjoitti Helsingin Sanomiin jutun, jossa erästä toimitusjohtajaa syytettiin seksuaalisesta ahdistelusta. Johtajan nimeä ei jutussa kuitenkaan paljastettu. 25-vuotias Hirvonen toimi tuolloin juontajana Neloskanavan Palaneen käry -ohjelmassa. Erässä ohjelman jaksossa johtajan henkilöllisyys paljastettiin: hän oli Veikkauksen toimitusjohtaja Matti Ahde. Ohjelmassa Hirvonen syytti Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkusta tiedon pimittämisestä. Seuraavina päivinä mediassa nousi kohu, jossa muut toimittajat asettuivat puolustamaan Ahdetta ja Virkkusta.[3] Hirvosen väitettiin "seonneen"[4]. Kohujutun vuoksi Palaneen käry lopetettiin[3]. Kun Ahteen toimintaa selvitettiin, hänen todettiin syyllistyneen pitkäkestoiseen ja useasti toistuneeseen sukupuoliseen häirintään, ja hän sai Veikkauksesta potkut[3]. Tapauksen jälkeen Hirvonen huomasi, ettei hänen juttujaan enää ostettu ja hän ymmärsi uransa toimittajana olevan ohi[4]. Uusi suunta löytyi hänen Ylelle tekemänsä Afrikkaa käsittelevän dokumenttisarjan kautta[4].

Dokumenttiohjaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 ilmestyi Hirvosen lyhytdokumentti Paratiisi – kolme matkaa tässä maailmassa, joka käsittelee siirtolaisuutta Afrikasta Eurooppaan.[5] Se palkittiin vuonna 2007 Arktisen upeeta -festivaaleilla Jyväskylässä ja voitti Amsterdamin kansainvälisillä dokumenttielokuvien festivaalilla opiskelijaelokuvien pääpalkinnon. Vuonna 2008 elokuva sai erikoispalkinnon yli 30-minuuttisten elokuvien sarjassa Tampereen elokuvajuhlilla ja pääpalkinnon Ecofilms-festivaaleilla Rhodoksella.[6]

Romaanikirjailijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman ilmestyi vuonna 2005 ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Sen käännösoikeudet on myyty yhdeksään maahan.[7] Teos on käännetty englanniksi, islanniksi, italiaksi, puolaksi, ruotsiksi, saksaksi ja viroksi. Englanniksi sen on kääntänyt Douglas Robinson nimellä When I Forgot.[8] Toukokuussa 2009 romaani nostettiin The New York Timesin Book Review’n kanteen, mikä on harvinaista esikoisromaanille.[9]

Hirvosen toinen romaani Kauimpana kuolemasta ilmestyi vuonna 2010. Hän kirjoitti sen Lusakassa, Sambiassa, jossa asui miehensä kanssa kaksi vuotta.[5] Kirja sai ilmestymisvuonnaan Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon.[10] Romaanin käännösoikeudet on myyty kuuteen maahan.[5]

Syksyllä 2011 Hirvoselle myönnettiin Taiteen keskustoimikunnan kolmivuotinen taiteilija-apuraha vuoden 2012 alusta alkaen.[11] Hänen kolmas romaaninsa Kun aika loppuu ilmestyi maaliskuussa 2015.[12]

Vuonna 2017 Hirvonen ja kuvittaja Ville Tietäväinen saivat ensimmäistä kertaa jaetun Punni-kirjallisuuspalkinnon kuvakirjasta Näkymätön.[13]

Hirvosen ja Ujuni Ahmedin kirjoittamaan Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -teokseen pohjautuvan samannimisen näytelmän kantaesitys oli Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 21. syyskuuta 2023.[14][15]

Prinsessa Rämäpää -sarja
Pehmoeläinten Maailmanneuvosto -sarja
Muut
  1. a b c Hirvonen, Elina Kirjasampo.fi. Viitattu 23.3.2016.
  2. Lehti, Anu-Elina: Kirjoittajien tulva Vihreä Lanka. 14.8.2009. Viitattu 23.3.2016.
  3. a b c Suomen ensimmäisessä isossa ahdistelukohussa päätoimittajat puolustivat ahdistelijaa ja lähtivät tämän kanssa lumilomalle. Asian paljastaneet journalistit joutuivat kärsimään. Journalisti. 6.4.2021. Viitattu 20.4.2022.
  4. a b c Kirjailija-ohjaaja Elina Hirvonen oli mukana paljastamassa ahdistelijan nimeä ja joutui valtavan ryöpytyksen kohteeksi – ”Aiheuttaa edelleen fyysisiä reaktioita” Journalisti. 13.4.2021. Viitattu 20.4.2022.
  5. a b c Kauimpana kuolemasta Avain. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 23.12.2014.
  6. Paratiisi – kolme matkaa tässä maailmassa Elonet.
  7. Hirvonen Elina Avain. Arkistoitu 3.4.2016. Viitattu 21.1.2015.
  8. Että hän muistaisi saman Kirjasampo.fi. Viitattu 23.3.2016.
  9. Suomalainen esikoisteos nousi valokeilaan Yhdysvalloissa Yle Uutiset. 10.5.2009. Viitattu 23.3.2016.
  10. Kalevi Jäntin palkinto Hautalalle, Hirvoselle ja Salmenniemelle Yle Uutiset. 30.11.2010. Viitattu 17.12.2014.
  11. Seitsemälle taiteilijalle Taiteen keskustoimikunnan apuraha Helsingin Sanomat. 28.9.2011. Arkistoitu 17.12.2014. Viitattu 23.12.2014.
  12. Volanen, Jarkko: Kun aika loppuu Maailman Kuvalehti. 28.4.2015. Viitattu 6.6.2018.
  13. Punni-kirjallisuuspalkinto Elina Hirvoselle ja Ville Tietäväiselle Lastenkirjainstituutti. Viitattu 18.12.2021.
  14. Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin Kansallisteatteri. 27.1.2024. Viitattu 22.1.2024.
  15. Teatteriarvio | Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on syksyn teatteritapaus: Täydet viisi tähteä Helsingin Sanomat. 22.9.2023. Viitattu 22.1.2024.
  16. Kiehumispiste Mouka. Arkistoitu 16.4.2017. Viitattu 15.4.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]