Dapsoni
| |
| |
Dapsoni
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 4-(4-aminofenyyli)sulfonyylianiliini | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | D10 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C12H12N2O2S |
| Moolimassa | 248,306 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 175–176 °C [2] |
| Liukoisuus veteen | 0,38 g/l (37 °C)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 70–80 %[3] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 10–20 h[3] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen, topikaalinen |
Dapsoni eli diaminodifenyylisulfoni (C12H12SN2O2) on sulfoneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä muun muassa antibioottina lepran hoitoon ja kemianteollisuudessa epoksihartsien kovetusaineena. Dapsoni on WHO:n julkaisemalla tärkeimpien lääkeaineiden listalla.[4]
Ominaisuudet ja käyttökohteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dapsoni on huoneenlämpötilassa valkoista kiteistä ainetta. Se liukenee huonosti veteen ja paremmin suolahappoliuoksiin sekä orgaanisista liuottimista etanoliin ja asetoniin.[2]
Dapsonin antibioottiset vaikutukset perustuvat bakteerien foolihapon synteesin estoon. Yhdiste inhiboi dihydropteroaattientsyymiä, jota bakteerit tarvitsevat foolihapon synteesiin. Dapsonia käytetään muun muassa lepran hoitoon usein yhdessä rifampisiinin tai klofatsimiinin kanssa. Muita käyttökohteita ovat muun muassa ihokeliakian hoito, reuman ja tukikudossairauksien hoito, malarian hoitoon yhdistelmänä pyrimetamiinin kanssa, keuhkokuumeen hoitoon trimetopriimin kanssa, psoriasikseen ja aknen hoito. Akneen on saatavilla 5%:n ja 7.5%:n vahvuista paikallisgeeliä, vaikkakin myös oraalista antotapaa voidaan käyttää.[2][3][5][6][7][8] [9]Lääketieteen ulkopuolella dapsonia käytetään epoksihartseja kovettavana yhdisteenä[10].
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyypillisin dapsonin aiheuttama haittavaikutus on maksavaurio, joka on glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasientsyymin puutosta sairastavilla potilailla vaarallinen. Muita mahdollisia sivuvaikutuksia ovat huonovointisuus, näköhäiriöt, pääkipu, hermostuneisuus, suoliston ärsytys, hemoglobiinipitoisuuden lasku ja harvinaisehko, mutta vakava allergia. Dapsonihoidon aikana veriarvoja seurataan.[3][5][6][7]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dapsonisynteesin lähtöaine on p-kloorinitrobentseeni. Ensimmäisessä vaiheessa se reagoi natriumsulfidin kanssa 4-amino-4′-nitrodifenyylisulfidiksi. Tämän jälkeen aminoryhmä suojataan asetyyliamidina ja yhdiste hapetetaan vetyperoksidin avulla sulfoniksi. Muodostuvasta yhdisteestä saadaan dapsonia nitroryhmän pelkistyksen ja asetyyliryhmän hydrolyysin jälkeen.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Physical properties: Dapsone NLM Viitattu 30.8.2016
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 478. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b c d Raimo K. Tuominen: 55. Tuberkuloosilääkkeet ja sulfonit Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 30.8.2016.
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2013. WHO. Viitattu 30.8.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Michele A. Weidner-Wells & Mark J. Macielag: Antibacterial Agents, Sulfonamides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 30.8.2016
- ↑ a b Paul Actor, Alfred W. Chow, Frank J. Dutko & Mark A. McKinlay: Chemotherapeutics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 30.8.2016
- ↑ a b David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1142. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 9781609133450 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.8.2016). (englanniksi)
- ↑ Maija Haavisto: Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin, s. 71. Finn Lectura, 2013. ISBN 9789517926140 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.8.2016). (englanniksi)
- ↑ Dapsonigeeli tehoaa akneen www.terve.fi. 28.6.2006. Viitattu 23.8.2021.
- ↑ Ha. Q. Pham & Maurice J. Marks: Epoxy Resins, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 30.8.2016