Guy de Lusignan
Guy de Lusignan, Guido tai Gui Lusignanilainen (n. 1129[1] / n. 1150 Lusignan, Poitou, Ranskan kuningaskunta – 18. heinäkuuta 1194)[2] oli Jerusalemin kuningas jure uxoris eli avioliittonsa kautta vuosina 1186–1192 ja Kyproksen hallitsija.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kuului Lusignan-sukuun. Hänen vanhempansa olivat Hugues "le Vieux" VIII de Lusignan (1106–1110 tai 1125 jälkeen – 1165-1171) ja Fontenayn dame, Bourgondie de Rancon. Lusignanin suku oli ollut tunnettu ristiretkeläissuku Poitoussa sukupolvien ajan. Hänen isoisoisänsä, Hugues VI de Lusignan kaatui Ramlan taistelussa vuonna 1102. Guyn isoisä Hugues VII de Lusignan osallistui toiseen ristiretkeen.[3] Guyn isä oli mennyt Pyhään maahan vuonna 1163, jossa joutui muslimien vangiksi Harimin taistelussa ja kuoli vankeudessa vuonna 1165-1171.[3][4] Hänellä oli kuusi veljeä, joista hän oli toiseksi nuorin.
Vanhin veli Hugues de Lusignan (n. 1141–1169) hallitsi isänsä kanssa vuodesta 1164 lähtien; Robert de Lusignan kuoli lapsena n. 1150; Geoffroy de Lusignan (ennen 1150–1216) oli Moncontourin, Soubisen, Vouventin ja Merventin herra sekä Jaffan ja Askalonin kreivi vuosina 1191-1193, osallistui Akkon valtaukseen vuonna 1191. Hän luopui näistä arvonimistä palattuaan Ranskaan. Hänen puolisoitaan olivat Humberge de Limoges sekä Vouventin ja Merventin dame Eustache de Chabotin; Pierre de Lusignan (ennen 1155 – joulukuun 1174 jälkeen), Aimery de Lusignan, josta tuli Jerusalemin kuningas hänen jälkeensä ja joka oli Kyproksen kuningas ennen häntä sekä nuorin veli Guillaume de Lusignan de Valence (1163 jälkeen – ennen 1208) kihlautui Beatrix de Courtenayn, Edessan kreivi Joscelin III:n tyttären kanssa vuonna 1186, mutta avioliitto ei toteutunut.[5]
Jerusalemin kruununtavoittelija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saavuttuaan Pyhään maahan, johon hänen vanhempi veljensä Aimery de Lusignan oli saapunut jo noin vuonna 1169, Guy avioitui nopeasti vuonna 1180 Jerusalemin leskeytyneen kuningatar Sibyllan kanssa estääkseen poliittisen välikohtauksen valtakunnan sisällä. Kun hänen lankonsa Balduin IV:n terveys heikkeni, kuningatar Sibylla nimitti Guyn valtionhoitajaksi poikapuolensa Balduin V:lle. Balduin IV kuoli vuonna 1185, jota seurasi pian Balduin V vuonna 1186, mikä johti Sibyllan ja Guyn nousemiseen yhdessä valtaistuimelle.[1]
Hän peri kuninkuuden alaikäiseltä poikapuoleltaan Balduin V:ltä, joka tuli enonsa Balduin IV:n jälkeen kuninkaaksi, ja kuoli vajaan vuoden kuluessa kruunaamisestaan kesällä 1186, mahdollisesti isäpuolensa myrkyttämänä. Tämän jälkeen kuningatar Sibylla ilmoitti aikovansa valita arvokkaimman ja jaloimman miehen puolisokseen ja kuninkaaksi ja erosi Guysta, mutta valitsi tämän uudelleen kuninkaaksi ja aviomiehekseen.[1]
Hallisijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Guyn hallituskausia leimasivat lisääntyneet vihamielisyydet Egyptin ja Syyrian sulttaani Saladinin johtamaa Aijubidien dynastiaa vastaan. Sota syttyi Guyn ja Saladinin välille, ja kun Tiberiaksen kaupunki kukistui vuonna 1187 ja Guy päätti luovuttaa sen.[1]
Guy de Lusignan osoittautui typeräksi ja päättämättömäksi kuninkaaksi, joka johti Jerusalemin kuningaskunnan armeijan tuhoon Ḥaṭṭīnin taistelussa Saladinin ylivoimaisia joukkoja vastaan heinäkuussa 1187 lähellä Tiberiasta. Taistelun aikana Guy otettiin vangiksi monien muiden aatelisten kanssa, mutta hänet vapautettiin luovutettuaan Saladinille Askalonin sataman Palestiinassa.[1] Tämän jälkeen kuninkaalla ei ollut juuri valtaa Jerusalemissa, joka kukistui Saladinin joukkojen piirittämänä kolme kuukautta myöhemmin 2. lokakuuta 1187.[1] Kuningaskunnan uudeksi pääkaupungiksi tuli Tyros.
Jerusalemin kuninkuudesta luopuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jerusalemin kukistuminen aiheutti uuden, kolmannen ristiretken Euroopasta vuosina 1189–1192. Odottaessaan tätä apua Guy piiritti Akkoa siinä onnistumatta, vaikka oli luvannut olla sotimatta Saladinia vastaan.[1]
Hän hallitsi yksin vuodesta 1190 lähtien, jolloin puoliso, kuningatar Sibylla ja heidän neljä yhteistä tytärtään, joista nimeltä tunnetaan Alix ja Marie, menehtyivät alle 10-vuotiaina kulkutautiepidemiassa kesällä 1190 kolmannen ristiretken retkeläisten leirissä, Akkon piirityksen yhteydessä.[6] Sibylin kuoltua vuonna 1190 Guy ja Konrad de Montferrat, Sibyllan sisarpuolen prinsessa Isabellan puoliso, taistelivat tyhjästä valtaistuimesta. Vuonna 1192 Guy luovutti Jerusalemin kuninkaan tittelinsä Englannin kuningas Rikhard I Leijonamielelle vastineeksi Kyproksen saaren suvereniteetistä eli kuninkuudesta.[1]
Vuonna 1192 hän osti Kyproksen Temppeliherrain ritarikunnalta, jotka puolestaan olivat ostaneet sen Englannin kuningas Rikhard I:ltä. Kypros ei ollut tuolloin virallisesti vielä kuningaskunta, joten sen ensimmäisenä kuninkaana pidetään Guyn vanhempaa veljeä Aimery du Lusignania.[7]
Populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ajanjaksosta on tehty Ridley Scottin vuonna 2005 ohjaama fiktiivinen elokuva, Kingdom of Heaven – Taivas maan päällä.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Guy | Crusader, Crusader King, Latin Kingdom | Britannica www.britannica.com. Viitattu 26.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Pieni tietosanakirja
- ↑ a b Hamilton 2000, s. 97
- ↑ Painter 1957, s. 41
- ↑ Painter, Sidney: "The Houses of Lusignan and Chatellerault 1150-1250". Speculum. 30 (3 July) 1955. The University of Chicago Press: ss. 374–384. doi: 10.2307/2848076. JSTOR 2848076. S2CID 162997835. S. 376
- ↑ Hodgson, Natasha R.: Women, Crusading and the Holy Land in Historical Narrative. Boydell Press, 2007. ISBN 978-1843833321. S. 80
- ↑ Lusignan period Cyprus history
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Guy de Lusignan Wikimedia Commonsissa
 |
Edeltäjä: Balduin V |
Jerusalemin kuningas 1186–1192 |
Seuraaja: Isabella (nimellisesti) |
| ||||||||||||||
