Gladius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gladius
Pompeji-tyypin gladiuksen nykyaikainen jäljennös.
Pompeji-tyypin gladiuksen nykyaikainen jäljennös.
Tyyppi Miekka
Palvelushistoria
Valtiot Rooman tasavalta
Rooman keisarikunta
Tekniset tiedot
Pituus 60–85 cm
Paino 0.7–1 kg
Terä Terästä ja pieni määrä hiilikuitua
Kahva Puuta, pronssia ja norsunluuta

Gladius (lat. miekka) on Rooman legioonan lyhyt miekka. Se oli ensisijaisesti pisto- mutta myös lyömäase.[1] Kreikkalainen vastine tälle oli ksifos.

Gladiuksen pituus vaihteli 60–85 senttimetrin välillä. Terä oli leveä, noin 4–10 cm. Muoto pysyi ajan kuluessa melko samankaltaisena, varhaisemman ajan sulavalinjaisia gladiuksia lukuun ottamatta. Ase omaksuttiin alun perin iberialaisilta ja gallialaisilta sotureilta. Se oli yhdistelmä falcataa ja kelttien pitkää miekkaa. Terä oli taottu pehmeästä raudasta, joka sementoitiin pinnastaan hiilipölyllä ahjossa (hiilletyskarkaisu). Näin tehtiin, koska rautaa ei saanut muuten teroitettua. Varhaisilla ajoilla gladius oli tehty pronssista.

Gladius korvattiin legioonien murroksen (50 jaa.) myötä vähitellen germaaniperäisten värvättyjen suosimalla spathalla, joka oli keskiaikaisen pitkämiekan edeltäjä. Näin osittain siksi, että pitkää miekkaa oli helpompi käyttää hevosen selästä. Lyhytmittainen ase kuitenkin säilyi vielä pitkään, varsinkin Trajanuksen aikana jolloin legioonat olivat parhaimmillaan.

  1. Adrian Goldsworthy: Rooman sotilasmahti, s. 133–134. Karisto, 2005.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]