Genetti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Genetti
Genetin alalaji kissagenetti (G. genetta felina) Wrocławin eläintarhassa
Genetin alalaji kissagenetti (G. genetta felina) Wrocławin eläintarhassa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Feliformia
Heimo: Sivettieläimet Viverridae
Alaheimo: Sivettikissat Viverrinae
Suku: Genetit Genetta
Laji: genetta
Kaksiosainen nimi

Genetta genetta
(Linnaeus, 1758)

Genetin levinneisyys. Luontainen elinalue on punaisella, siirtoistutusalue violetilla ja sukupuuttoalue mustalla.
Genetin levinneisyys. Luontainen elinalue on punaisella, siirtoistutusalue violetilla ja sukupuuttoalue mustalla.
Katso myös

  Genetti Wikispeciesissä
  Genetti Commonsissa

Genetti eli kintsi (Genetta genetta) on ainut Euroopassa tavattava sivettikissa.[2] Lajin paino vaihtelee 1,2–2,3 kg:n ja pituus 40–55 cm:n välillä. Häntä on vartalon mittainen. Genetti on levinnyt Saharan pohjoispuoliselle alueelle, Arabian ja Pyreneitten niemimaille ja Ranskaan.[1] Lisäksi sitä tavataan muutamilla Välimeren saarilla ja nykyisin myös Luoteis-Italiassa, Belgiassa, Sveitsissä ja Saksassa.[1] Afrikan puolella genettejä tavataan kaikissa muissa elinympäristöissä paitsi autiomaissa. Espanjassa genetin levinneisyys käsittää jopa korkeat vuoristoalueet.

Genettien sukuun kuuluu kymmenkunta muuta lajia, jotka esiintyvät eritoten Afrikassa.[3] Myös ”eurooppalaisen genetin” alalajeja tavataan Afrikassa. Ibizalla tavattava genetin alalaji (G. genetta isabelae, nyk. G. g. genetta) on uhanalainen ja kuuluu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) punaiseen kirjaan.

Genetit ovat puissa kiipeileviä yöeläimiä, jotka kissamaiseen tapaan voivat vetää kyntensä sisään. Afrikassa genettien pääravintoa ovat pienet jyrsijät, kun taas Espanjassa niiden on todettu mieltyneen kesällä varpuslintuihin ja talvella hedelmiin. Myös liskoja pyydystetään runsaasti. Genetit lisääntyvät ympäri vuoden, mutta Euroopassa kiima-aika painottuu elo-syyskuulle. Pesä tehdään puuhun tai johonkin koloon ja sisustetaan kuivilla ruohoilla. 70 vrk kestävän kantoajan jälkeen syntyy 1–4 sokeaa poikasta, joita imetetään puolivuotiaiksi asti. Genetit itsenäistyvät vuoden ikäisinä ja sukukypsyys saavutetaan parivuotiaina.[4]

  1. a b c Herrero, J. & Cavallini, P.: Genetta genetta IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.7.2014. (englanniksi)
  2. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 136. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
  3. Markku Savelan sivut: Genetta
  4. Suuri Eläinkirja. Wsoy 1998. ISBN 951-0-22848-6.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.