Tämä on suositeltu artikkeli.

Brendan Shanahan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Brendan Shanahan
Henkilötiedot
Syntynyt23. tammikuuta 1969 (ikä 55)
Mimico, Ontario, Kanada
Kansalaisuus  Kanada
 Yhdysvallat
Jääkiekkoilija
Lempinimi Shanny
Pelipaikka laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 191 cm
Paino 100 kg
Seura
Seura Toronto Maple Leafs
Sarja NHL
Tehtävä puheenjohtaja
Pelaajaura
Pääsarjaura 1987–2009
Seurat New Jersey Devils (NHL),
St. Louis Blues (NHL),
Düsseldorfer EG (DEL),
Hartford Whalers (NHL),
Detroit Red Wings (NHL),
New York Rangers (NHL)
NHL-varaus 2. varaus, 1987
New Jersey Devils
Hockey Hall of Fame

2013

Stanley Cup
Detroit Red Wings 1997
Detroit Red Wings 1998
Detroit Red Wings 2002

Brendan Frederick Shanahan (s. 23. tammikuuta 1969 Mimico, Ontario, Kanada) on kanadalainen jääkiekkoilija ja jääkiekkojohtaja, joka toimii Toronto Maple Leafsin puheenjohtajana. Pelaajaurallaan hän voitti kolme Stanley Cupia Detroit Red Wingsissä. Lisäksi hän on voittanut olympiakultaa ja maailmanmestaruuden, joten hän kuuluu niin sanottuun kolmen kullan klubiin. Hän on voittanut myös Kanada-cupin.[1] Pelaajauran jälkeen Shanahan on valittu Hockey Hall of Fameen, ja hän jatkoi jääkiekkouraansa ensin NHL-liigan hallinnossa, kunnes hänet valittiin NHL-seura Toronto Maple Leafsin puheenjohtajaksi.

Shanahan pelasi 1 524 NHL:n runkosarjan ottelua ja teki niissä 1 354 pistettä. Maaleja hän teki 656, ja lopettaessaan uransa hän oli NHL:n kaikkien aikojen maalintekijätilaston 11. sijalla. Detroitin lisäksi hän edusti New Jersey Devilsiä, joka varasi hänet NHL:ään vuoden 1987 toisena varauksena, St. Louis Bluesia, Hartford Whalersia ja New York Rangersia.[1] Shanahan palkittiin keväällä 2003 King Clancy Memorial Trophyllä, joka annetaan johtajuudesta sekä jäällä että sen ulkopuolella ja humanitaarisesta työstä.[2]

Shanahan oli ensimmäisiä pelaajia, joita kutsuttiin voimahyökkääjiksi.[3] Hänen vahvuuksiaan olivat kova laukaus ja fyysisyys, sillä hän pystyi myös taklaamaan kovaa ja tappelemaan.[4] Shanahan sai pelityylinsä takia myös paljon rangaistuksia, ja hän onkin NHL:n ainoa pelaaja, joka on tehnyt yli 600 maalia ja saanut yli 2 000 minuuttia rangaistuksia.[1]

Jääkiekkoura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkueissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattilaisuran alku New Jerseyssä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeiset juniorivuotensa Shanahan pelasi OHL-liigassa London Knightsissa, missä hän teki tulokaskaudellaan 62 ja toisella kaudella peräti 92 pistettä. Shanahanin mukaan Londonin valmentaja Don Brankley oli hänelle tärkeä auttaja uran alkuvaiheissa.[5]

New Jersey Devils varasi Shanahanin NHL:ään vuoden 1987 varaustilaisuuden toisena varauksena Pierre Turgeonin jälkeen, ja Shanahan siirtyi New Jerseyyn heti kaudeksi 1987–1988.[2] New Jerseyn johto piti hänen aggressiivisesta pelityylistään, ja häntä pidettiin hyvänä lisänä nuoreen joukkueeseen. Shanahan ei kuitenkaan onnistunut ensimmäisellä kaudellaan heti, sillä häneen kohdistui suuria paineita. Hänen peliaikansa väheni, ja ennen häntä varattu Turgeon pelasi Buffalo Sabresissa huomattavasti paremmin.[3] Shanahanilla meni kuukausi, ennen kuin hän teki ensimmäisen NHL-maalinsa 10. marraskuuta 1987 John Vanbiesbrouckin taakse ottelussa New York Rangersia vastaan.[6] Juniorisarjassa Shanahan oli joukkueensa avainpelaajia, mutta New Jerseyssä hän sai huomattavasti vähemmän peliaikaa. Hän päättikin muuttaa hieman pelityyliään, minkä seurauksena hän tappeli muutamia kertoja tulokaskaudellaan ja keräsi 131 jäähyminuuttia 65 ottelussa. Maaleja Shanahan teki vain seitsemän, mikä ei tyydyttänyt New Jerseyn seurajohtoa.[3]

Kolmannella NHL-kaudellaan, 1989–1990, Shanahan sai kuitenkin jo lähes pisteen peliä kohden: 72 pistettä 73 ottelussa. Hän teki 30 maalia ja oli New Jerseyn toiseksi paras maalintekijä John MacLeanin jälkeen.[7] Kauden 1990–1991 jälkeen Shanahan teki sopimuksen St. Louis Bluesin kanssa, mutta hän ei ollut vielä täysin siirtokorvauksista vapaa pelaaja. Siksi välitystuomioistuin määräsi St. Louisin antamaan korvaukseksi puolustaja Scott Stevensin.[5]

Kaudet St. Louisissa ja Hartfordissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

St. Louisissa Shanahanista kehittyi sellainen maalintekijä, mitä hänestä oli odotettu. Hän sai oppia joukkuetoveriltaan Brett Hullilta, joka oli tehnyt kaudella 1990–1991 peräti 86 maalia.[8] Shanahan tekikin ensimmäisen kerran yli 50 maalia toisella St. Louis -kaudellaan, 1992–1993. Hän teki 71 ottelussa 51 maalia, mikä oli joukkueessa toiseksi eniten Hullin jälkeen.[9] Seuraavalla kaudella 1993–1994 Shanahan teki 102 pistettä. Hän oli St. Louisin joukkueen eniten pisteitä tehnyt pelaaja ja koko liigassakin kahdeksas.[10] Lisäksi hän sai peräti 211 jäähyminuuttia. Samalla kaudella Shanahan pelasi ensimmäistä kerta NHL:n tähdistöottelussa ja hänet valittiin liigan tähdistökentälliseen.[11]

Kausi 1994–1995 alkoi NHL:n työsululla, jonka aikana Shanahan pelasi kolme ottelua Saksan DEL-liigan Düsseldorfer EG:ssä ja teki niissä kahdeksan pistettä. NHL:ssä hän pelasi St. Louisin joukkueessa 45 ottelua, joissa hänelle merkittiin 41 pistettä.[11] St. Louisin valmentajana aloitti keväällä Mike Keenan, joka ei pitänyt Shanahanista, ja kesällä 1995 Shanahan kaupattiinkin Hartford Whalersiin.[6] Vaihdossa St. Louis sai puolustaja Chris Prongerin. Shanahan oli niin tunnettu St. Louisissa, että paikallinen televisiokanava keskeytti lähetyksensä kertoakseen Shanahanin kaupasta.[2] Shanahan oli pelitaitojensa ja persoonallisuutensa ansiosta suosittu, ja kannattajat pettyivät kauppaan, jossa joukkue sai lupaavan mutta vielä kokemattoman puolustajan. Pian siirron jälkeen fanit alkoivat buuata valmentajalle, ja Keenan erotettiin lopulta joulukuussa 1996.[12]

Hartfordissa Shanahan teki kaudella 1995–1996 44 maalia, mutta joukkue ei menestynyt. Hänet valittiin kauden aikana toistamiseen NHL:n tähdistöotteluun.[2] Whalersin tulevaisuus Hartfordin kaupungissa ei ollut kovinkaan varmalla pohjalla, ja Shanahan pyysikin kauden jälkeen, että hänet kaupattaisiin toiseen seuraan.[13]

Kolme Stanley Cupia Detroitissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” Brendanista tuli tärkeä osa joukkuettamme. Me olimme aina taitava joukkue, ja hän oli juuri se voimahyökkääjä, jonka tarvitsimme. Hän oli todella voimakas. Hän pystyi tekemään maaleja, tappelemaan ja taklaamaan. Shanahanin kauppa ja Larionovin hankinta vuotta aikaisemmin olivat kaupat, jotka nostivat joukkueemme uudelle tasolle. ”

– Detroitin mestarivalmentaja Scotty Bowman. [14]

Kautta 1996–1997 oli ehditty pelata vain kaksi ottelua, kun Hartford kauppasi Shanahanin ja Brian Glynnin Detroit Red Wingsiin, mistä Hartford sai vastineeksi Paul Coffeyn, Keith Primeaun ja ensimmäisen kierroksen varausoikeuden varaustilaisuudessa 1997.[2] Detroitin valmentajan Scotty Bowmanin mukaan Shanahan hankittiin taitavaan joukkueeseen, koska hän oli isona voimahyökkääjänä siitä ”puuttuva pala”.[14] Detroit oli jo monena vuotena pelannut loistavasti runkosarjassa mutta ei ollut kuitenkaan pärjännyt pudotuspeleissä. Shanahan toi Detroitiin tarvittavaa päättäväisyyttä. Hän teki runkosarjassa 47 maalia ja 88 tehopistettä ja nousi liigan maalintekijätilastossa jaetulle kuudennelle sijalle.[15] Ylivoimamaaleja Shanahan teki 20, mikä oli eniten koko liigassa.[16] Hän pelasi kauden aikana myös NHL:n tähdistöottelussa,[2] ja hänet valittiin helmikuussa 1997 NHL:n kuukauden pelaajaksi.[17] Hän oli joukkueensa paras pistemies ja maalintekijä sekä eniten ottelun voitto-, ylivoima- ja alivoimamaaleja tehnyt pelaaja. Pudotuspeleissä Detroit eteni Stanley Cup -finaaleihin ja voitti Philadelphia Flyersin suoraan voitoin 4–0. Shanahanille Stanley Cup oli ensimmäinen. Hän oli myös pudotuspeleissä joukkueensa paras maalintekijä ja voittomaalien tekijä.[17]

Detroitin valmentaja Bowman tiesi, että hänen piti muokata Shanahanin pelityyliä puolustavammaksi, jotta Detroit pystyisi pitämään Stanley Cupin itsellään. Hän oli jo aiemmin saanut tyyliltään hyökkääviä pelaajia, kuten Steve Yzermanin ja Sergei Fjodorovin, pelaamaan hyvin myös puolustussuuntaan. Vaikka Shanahan keskittyikin kaudella 1997–1998 paremmin puolustuspeliin, hän aloitti kauden tehokkaasti ja teki ensimmäisessä 29 ottelussa 14 maalia. Lopulta Shanahan teki kuitenkin koko kaudella vain 28 maalia. Viimeksi hän oli jäänyt alle 30 maalin kaudella 1990–1991.[17] Shanahan oli kuitenkin mukana jo neljännen kerran tähdistöottelussa.[2] Stanley Cup -finaaleissa Detroit voitti Washington Capitalsin 4–0.[18]

Kahden Stanley Cup -voittonsa jälkeen Detroit ei menestynyt enää aivan yhtä hyvin kuin ennen, mutta Shanahan ylitti kaudella 1999–2000 viidennen kerran 40 maalin rajan, kun hän teki runkosarjassa 41 maalia.[2] Se riitti NHL:n maalitilaston kuudenteen sijaan.[19] Shanahan pelasi jälleen NHL:n tähdistöottelussa sekä keväällä 1999 että 2000.[2]

Kausi 2001–2002 toi Shanahanille kolmannen Stanley Cupin. Pudotuspeleissä hän teki 19 pistettä 23 ottelussa sekä oli Detroitin toiseksi ja koko liigan kolmanneksi tehokkain pelaaja.[16] Runkosarjassa Shanahan saavutti kaksi merkkipaalua: tammikuussa 2002 hän ylitti Dallas Starsia vastaan 1 000 pisteen rajan[20], ja maaliskuussa hän sai NHL-historian 30. pelaajana 500 maalia täyteen ottelussa Colorado Avalanchea vastaan.[21] Shanahan pelasi jälleen kauden aikana NHL:n tähdistöottelussa, ja hänet valittiin keväällä sarjan kakkostähdistökentälliseen. Seuraavan kahden kauden aikana Shanahanin pistemäärät putosivat, mutta kauden 2002–2003 jälkeen hänet palkittiin humanitaarisesta työstään King Clancy Memorial Trophyllä.[2]

Toiminta työsulkukaudella ja paluu työsulun jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2004–2005 peruuntui työsulun takia, eikä Shanahan pelannut missään. Työsulun aikana hän järjesti huippukokouksen, johon hän kutsui ryhmän pelaajia, valmentajia, televisiojohtajia, jääkiekkovaikuttajia ja tuomareita. Tämän ryhmän tarkoituksena oli keskustella uusista tiukemmista sääntötulkinnoista, jotka astuisivat voimaan työsulun jälkeen.[22] Shanahan alkoi suunnitella kokouksen järjestämistä marraskuussa 2004, kun hän luki Hockey Hall of Fameen valitun puolustajan Paul Coffeyn kritiikin jääkiekon tilasta.[23]

Torontolaisessa hotellissa järjestetyn kokouksen jälkeen Shanahan tapasi kasvokkain sekä NHL:n komissaarin Gary Bettmanin että NHL:n pelaajayhdistyksen NHLPA:n johtajan Bob Goodenow'n. Shanahan esitti kummallekin useita uusia sääntöehdotuksia. Lopulta tulevalle kaudella hyväksyttiin monia muutoksia, joista suurin osa oli syntynyt Shanahanin järjestämissä tapaamisissa.[23]

Uudet säännöt muuttivat NHL:ää jälleen hyökkäysvoittoisemmaksi, kun sarja jatkui kaudella 2005–2006. Shanahan oli yksi niistä harvoista vanhemmista pelaajista, jotka pystyivät nostamaan tasoaan uusien sääntöjen aikakaudella.[13] Hän tekikin kauden aikana 40 maalia ja sai yhteensä 81 pistettä.[2] The Globe and Mail -lehden jääkiekkokolumnistin Eric Duhatschekin mukaan Shanahanin avustuksella luodut uudet säännöt auttoivat 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen tähtisukupolven siirtymistä NHL:ään.[4]

Uran loppu NY Rangersissa ja New Jerseyssä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shanahan venyttelee kautta 2007–2008 edeltäneen harjoitusottelun alkulämmittelyissä.

Kesällä 2006 Shanahan jätti Detroitin, kun hän teki neljän miljoonan dollarin arvoisen yksivuotisen sopimuksen New York Rangersin kanssa.[24] Shanahan oli viihtynyt Detroitissa ja piti sitä kotikaupunkinaan. Hän koki kuitenkin kesän aikana, että hänellä ei ollut enää osaa Red Wingsin tulevaisuudensuunnitelmissa, minkä takia hän päätti jättää joukkueen. Shanahan nimitettiin kaudeksi 2006–2007 Rangersin varakapteeniksi.[5] Ensimmäisessä ottelussaan Rangersissa Shanahan teki kaksi maalia, joista jälkimmäinen oli hänen uransa 600:s. Shanahan oli 15. pelaaja, joka teki NHL:ssä 600 maalia.[25] Marraskuussa hänelle myönnettiin ensimmäinen Mark Messier Leadership Award. Valinnan teki Mark Messier, joka valitsi kauden aikana viisi palkinnon saajaa, yhden joka kuukausi.[26]

Tammikuussa 2007 Shanahan nimettiin jo kahdeksanteen tähdistöotteluunsa ja hänet valittiin myös Itäisen konferenssin joukkueen kapteeniksi.[27] Helmikuussa Shanahan sai aivotärähdyksen ottelussa Philadelphia Flyersia vastaan, kun hän törmäsi Mike Knubleen. Pelaajat eivät huomanneet toisiaan ja osuivat toisiinsa, jolloin Shanahan kaatui ja löi päänsä jäähän. Hän makasi liikkumatta kymmenen minuuttia, kunnes hänet saatiin niskatuen ja paarien avulla pois kentältä. Knublelta murtui kaksi luuta kasvoista.[28] Shanahan oli lopulta aivotärähdyksen oireiden takia sivussa 15 ottelusta.[29] Pudotuspeleissä Rangers onnistui voittamaan ensimmäisen ottelusarjansa kymmeneen vuoteen. Kauden jälkeen Shanahan teki vuoden jatkosopimuksen, joka oli arvoltaan 2,5 miljoonaa dollaria, vaikka bonusten kanssa sopimuksen kokonaisarvo on saattanut nousta neljään miljoonaan dollariin.[30]

Shanahan pelasi Rangersissa lopulta kaksi kautta mutta ei saanut enää uutta sopimustarjousta kauden 2007–2008 jälkeen. Perheensä takia hän halusi jäädä Yhdysvaltain koillisosaan, joten hän hylkäsi Läntisestä konferenssista tulleet sopimusehdotukset. Shanahan ei pelannut kauden 2008–2009 alussa missään, kunnes teki tammikuussa 2009 sopimuksen New Jersey Devilsin kanssa.[31] Loppukauden kattava sopimus oli arvoltaan 800 000 dollaria.[32] Shanahan pelasi kauden ensimmäisen ottelunsa 19. tammikuuta. Edellisen kerran hän oli edustanut New Jerseyä runkosarjassa 31. maaliskuuta 1991, 6 504 päivää sitten. Yksikään NHL-pelaaja ei ollut aikaisemmin palannut joukkueeseen näin pitkän tauon jälkeen.[33] Aiempi ennätys oli Randy Cunneyworthilla, joka oli palannut marraskuussa 1998 Buffalo Sabresiin 6 169 päivän tauon jälkeen.[34] Helmikuussa Shanahan saavutti 12. pelaajana 1 500 NHL:n runkosarjaottelun rajan.[33]

Shanahan teki vuoden ja miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen New Jerseyn kanssa elokuussa 2009. Joukkue ilmoitti kuitenkin ennen kauden 2009–2010 alkua lokakuussa, että Shanahan ei jatka seurassa, vaan joukkue panostaa tulevana kautena nuorempiin pelaajiin. Shanahan oli sopinut general manager Lou Lamoriellon ja valmentaja Jacques Lemairen kanssa, että hän jää pois joukkueesta, jos hänelle ei löydy sopivaa roolia.[35] Shanahan ilmoitti 17. marraskuuta lopettavansa uransa.[1]

” Olen todella kiitollinen kaikille valmentajilleni ja joukkuekavereilleni, joilta olen saanut oppia ja joiden kanssa olen saanut pelata urani aikana. Unelmoidessani pelaamisesta NHL:ssä en ikinä voinut kuvitella, että saisin pelata tällaisen uran ”

– Brendan Shanahan. [36]

Shanahan pelasi NHL:ssä 21 kautta ja ylsi niistä 19:ssä pudotuspeleihin.[37] Hän jätti NHL:n pelattuaan 1 524 ottelua runkosarjassa ja 184 pudotuspeleissä. Shanahan teki runkosarjassa 656 maalia ja sai 1 354 tehopistettä. Hän oli lopettaessaan NHL:n kaikkien aikojen maalintekijätilastossa 11. ja pistetilastossa 23:s. Ottelun voittomaaleja Shanahan teki runkosarjassa 109 ja ylivoimamaaleja 237. Molemmissa tilastoissa hän oli viides. 184 pudotuspelissään hän teki 134 pistettä, joista maaleja oli 60.[16]

Maajoukkueessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa: Kanada
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Salt Lake City 2002 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Italia 1994 jääkiekko
Nuorten MM-kilpailut
      Hylätty Tšekkoslovakia 1987 jääkiekko
Jääkiekon maailmancup
Kultaa Kultaa Kanada-cup 1981 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa World Cup 1996 jääkiekko

Shanahan edusti ensimmäisen kerran Kanadaa arvoturnauksessa nuorten MM-kilpailuissa 1987.[38] Kanada olisi voittanut turnauksesta vähintään pronssia, mutta joukkue diskattiin Neuvostoliitto-ottelun tapahtumien takia. Ottelu keskeytettiin toisessa erässä, kun kentällä syttyi joukkotappelu, johon molempien joukkueiden kaikki pelaajat osallistuivat, ja sen jälkeen sekä Kanada että Neuvostoliitto diskattiin turnauksesta.[39]

Shanahan pelasi Kanadan maajoukkueessa ensimmäisen kerran aikuisten arvoturnauksessa Kanada-cupissa 1991, jonka Kanada voitti. Seuraavan kerran Shanahan pelasi maajoukkueessa MM-kilpailuissa 1994. Hän teki turnauksessa seitsemän pistettä kuudessa ottelussa.[2] Kanada voitti turnauksen loppuottelussa Suomen rangaistuslaukauskilpailun jälkeen.[40]

Maailmancup 1996 oli kolmas aikuisten arvoturnaus, missä Shanahan edusti Kanadaa. Hän teki maailmancupissa kuusi pistettä seitsemässä ottelussa. Naganossa 1998 Shanahan pelasi ensimmäisen olympiaturnauksensa.[2] Kanada jäi turnauksessa neljänneksi, kun se hävisi pronssiottelussa Suomelle. Välierissä joukkue oli hävinnyt rangaistuslaukauskilpailussa olympiakultaa voittaneelle Tšekille. Shanahan oli Kanadan viides laukoja. Dominik Hašek torjui Shanahanin laukauksen, ja koska Tšekin Robert Reichel oli onnistunut omalla vuorollaan, Kanada ei selviytynyt turnauksen finaaliin. Naganon olympialaiset olivat ensimmäiset, joissa oli mukana NHL-pelaajia, joten Kanada oli ollut ennakkosuosikki.[41]

Shanahan palasi olympiakaukaloon Salt Lake Cityssä 2002. Kanada voitti olympiakultaa, ja samalla Shanahan, Rob Blake ja Joe Sakic liittyivät ns. kolmen kullan klubiin, jonka jäsenet ovat voittaneet kaikki kolme merkittävintä jääkiekkopalkintoa: Stanley Cupin, olympiakullan ja maailmanmestaruuden. Myöhemmin keväällä Shanahan voitti kolmannen Stanley Cupinsa Detroit Red Wingsissä. Shanahan ja Steve Yzerman olivat ensimmäiset kanadalaiset, jotka voittivat samana vuonna sekä olympiakultaa että Stanley Cupin.[42][38] Shanahanille turnaus oli vaikea, sillä hänen peukalonsa murtui ensimmäisessä ottelussa Suomea vastaan. Hän on kertonut, ettei pystynyt turnauksessa laukomaan kunnolla. Shanahanille merkittiin toisissa olympialaisissaan vain yksi syöttöpiste.[43]

Shanahan pelasi vielä MM-kilpailuissa 2006, ja Kanadan valmentaja Marc Habscheid nimesi Shanahanin joukkueen kapteeniksi.[38][44]

Shanahan pelasi yhteensä 50 maaottelua ja teki 23 maalia Kanadan maajoukkueessa.[44][2]

Peliuran jälkeen NHL:n hallintoon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL palkkasi Brendan Shanahanin kiekko- ja liiketoimintaosastonsa varajohtajaksi loppuvuodesta 2009.[45] Shanahan työskenteli NHL:n varapuheenjohtajan, jääkiekko-osaston johtajan Colin Campbellin kanssa. Hänen tehtävänään on tuoda esiin pelaajan näkemys jääkiekon kehittymisestä. Lisäksi Shanahanin vastuulla olivat erikoisprojektit, joita antavat komissaari Gary Bettman ja varakomissaari Bill Daly.[46]

Shanahan piti ryhmänsä kanssa tutkimus- ja kehitysleirin, joka järjestettiin Torontossa elokuussa 2010. Leirillä oli 33 lupaavaa nuorta pelaajaa, jotka pelasivat koeotteluita entisten NHL-valmentajien Ken Hitchcockin ja Dave Kingin johdolla. Otteluissa kokeiltiin Shanahanin kesän aikana kehittämiä sääntömuutoksia.[47] Osa muutoksista oli pieniä muokkauksia, mutta jotkut melko suuria. Leirin tarkoituksena ei kuitenkaan ollut luoda uusia sääntöjä vaan kerätä tietoa.[48] Shanahanin mukaan leirin jälkeen alkaa tietojen kerääminen ja tulkitseminen ja tuloksilla voi olla käyttöä joko pian tai 5–10 vuoden viiveellä.[49]

Shanahanin rooli NHL:n hallinnossa kasvoi kesällä 2011, kun hänelle annettiin lisäksi liigan kurinpitovastuu, joka oli ollut Campbellilla 13 vuoden ajan. Lisäksi Shanahanin johtoon annettiin uusi pelaajien turvallisuuden parantamiseen tähtäävä osasto.[50]

Toronto Maple Leafsin puheenjohtaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shanahan vuonna 2015.

Shanahan jatkoi NHL:n kurinpidollisena johtajana kevääseen 2014 saakka, jolloin hänen paikalleen nousi toinen entinen NHL-pelaaja Stéphane Quintal. Samana päivänä NHL-seura Toronto Maple Leafs ilmoitti palkanneensa Shanahanin seuran puheenjohtajaksi.[51] Shanahan sai alaisuuteensa edellisen puheenjohtajan palkaaman toimitusjohtajan Dave Nonisin. Shanahanin ensimmäinen kokonainen kausi, 2014–2015 päättyi Maple Leafsin osalta todella heikkoon tulokseen ja joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Vain 12 tuntia kauden päättymisen jälkeen Shanahan puhdisti joukkueen. Hän erotti toimitusjohtaja Nonisin, väliaikaisen päävalmentajan Peter Horachekin, jonka Nonis oli palkannut aiemmin kauden aikana, apuvalmentajat, maalivahtivalmentajan, kykyjenetsijöiden päällikön ja melkein kaikki 24 kykyjenetsijää.[52][53] Shanahan palkkasi toukokuussa Maple Leafsiin uuden päävalmentajan Mike Babcockin kahdeksan vuoden mittaisella sopimuksella, jonka rahallinen arvo oli 50 miljoonaa dollaria. Sopimus teki Babcockista NHL-historian parhaiten palkatun valmentaan.[54]

Shanahanin suunnitelma Maple Leafsin nostamiseksi takaisin NHL:n kärkijoukkueiksi tunnetaan nimellä ”Shanaplan”. Shanahan tunnusti heti alkuun, että projekti kestäisi joitakin vuosia eikä ensimmäisten kausien aikana tulisi vielä suuria voittoja. Maple Leafs kauppasi monia kokeneita pelaajia pois ja hankki nuoria tulevaisuuden pelaajia sekä varausvuoroja. Joukkue sai varattua muun muassa William Nylanderin ja Mitch Marnerin sekä Auston Matthewsin ja hankki John Tavaresin.[55] Maple Leafs oli saanut kaudella 2013–2014 vain 68 pistettä, mutta muutamassa vuodessa Shanahanin alaisuudessa toiminut joukkue nousi takaisin taistelemaan liigan kärkipään sijoituksista. Shanahan teki keväällä 2019 seuran kanssa kuuden vuoden jatkosopimuksen. Maple Leafs oli ollut kausina 2016–2019 mukana pudotuspeleissä ja kahtena kautena saanut yli 100 pistettä.[56]

Pelityyli ja pelaajakuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shanahan oli NHL:n ensimmäisiä todellisia voimahyökkääjiä. Voimahyökkääjän rooli alkoi kehittyä 1980-luvulla. Sitä edustivat ensimmäisenä Clark Gillies ja Cam Neely, ja heidän esimerkkinsä mukaan kehittyivät esimerkiksi Rick Tocchet ja Shanahan. Voimahyökkääjät ovat useimmiten isoja, voimakkaita ja ketteriä, ja heidän tehtävänään on jokaisessa ottelussa ajaa röyhkeästi vastustajan maalille.[3]

Yksi Shanahanin parhaimmista ominaisuuksista oli hänen laukauksensa.[43] Hän ei laukaissut hyvin kovaa mutta yleensä oikeaan aikaan. Hän pystyi myös laukomaan voimakkaasti lähes mistä asennosta tahansa.[4] Shanahan laukoi oikea käsi alhaalla ja pelasi lähes koko uransa vasempana laitahyökkääjänä, jotta pystyi ampumaan helpommin suoraan syötöstä. Hän sijoittuikin usein suhteellisen kauas maalista hakemaan hyvää laukaisupaikkaa. Työsulun jälkeisellä kaudella 2005–2006 Detroit Red Wingsin valmentaja Mike Babcock vaihtoi Shanahanin pelaamaan oikealle laidalle. Babcock halusi, että Shanahan luistelisi suoraviivaisemmin maalille, tekisi ohjausmaaleja ja ”rumia” maaleja maalin edustalta.[57] Shanahan ei ollut kuitenkaan koskaan erityisen nopea pelaaja, ja hän saattoi näyttää luistellessaan jopa kömpelöltä. Scotty Bowmanin aikana Detroitissa Shanahan pelasi välillä keskushyökkääjänäkin, koska ei ollut tarpeeksi nopea vasemmaksi laitahyökkääjäksi Bowmanin pelijärjestelmän mukaan.[4]

Shanahanin etu oli hyvän laukauksen lisäksi hänen fyysinen pelityylinsä. Hän taklasi mielellään ja jopa tappeli usein.[4] Hän on ainoa NHL:n pelaaja, joka on sekä tehnyt yli 600 maalia että saanut yli 2 000 rangaistusminuuttia. Hän teki 17 niin sanottua Gordie Howen hattutemppua (maali, syöttö ja tappelu yhdessä pelissä). Shanahan oli yksi harvoista tähtipelaajista, joka ei tarvinnut suojakseen erityistä poliisipelaajaa.[37] Shanahan tappeli urallaan lähes 100 kertaa. Erityisesti uransa alkuvaiheissa hän tappeli usein saadakseen mainetta NHL:ssä, mutta mieluiten hän käytti voimaansa luodakseen itselleen maalipaikkoja.[4]

Shanahan oli johtaja, ja hän halusi todella voittaa. Myöhemmin urallaan hän piti myös kunnia-asianaan auttaa nuorempia pelaajia kehittymään.[1] Detroitissa puhuttiin Stanley Cup -voittojen jälkeen, että Shanahan olisi ollut joukkueen todellinen johtaja vähäpuheisen kapteenin Steve Yzermanin sijaan.[4]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
King Clancy Memorial Trophy, jonka Shanahan sai ensimmäisenä Detroit Red Wingsin pelaajana.

Nuoruus ja perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brendan Shanahan syntyi Mimicossa, Ontariossa 23. tammikuuta 1969. Hänen vanhempansa olivat Donal ja Rosaleen Shanahan, ja hän oli nuorin neljästä veljeksestä. Donal ja Rosaleen olivat kotoisin Irlannista, Donal Corkin kreivikunnasta ja Rosaleen Belfastista. He muuttivat Torontoon 1950-luvulla, tapasivat tanssiaisissa ja menivät naimisiin.[58] Donal Shanahan oli palomies, ja lapsena Brendankin halusi tulla palomieheksi.[59]

Donal Shanahan kuoli, kun Brendan pelasi kolmatta kauttaan New Jersey Devilsissä. Hän oli sairastunut Alzheimerin tautiin, kun Brendan oli ollut yhdeksännellä luokalla.[58] Brendan on kertonut olleensa silloin hyvin hämmentynyt isän käytöksestä, sillä hän ei ollut aiemmin kuullutkaan taudista, joka diagnosoitiin noin vuoden päästä ensimmäisistä oireista. Brendan muutti 16-vuotiaana Londoniin pelaamaan jääkiekkoa, ja hänen vanhempansa tulivat sinne Torontosta joka perjantai katsomaan häntä. He viettivät illat yhdessä, vaikka isä ei enää ymmärtänytkään aivan kaikkea.[60]

Shanahan voitti high schoolin jääkiekkojoukkueessa Ontarion koulu-urheilujärjestön OFSAAn mestaruuden 1980-luvulla.[61] Hän pelasi myös haavipalloa juniorisarjoissa mississaugalaisessa joukkueessa mutta lopetti pelaamisen teini-ikäisenä. Myöhemmin hänestä tuli haavipalloliiga NLL:ssä pelaavan ammattilaisjoukkueen Toronto Rockin osaomistaja. Shanahan myös harjoitteli joukkueensa mukana NHL:n työsulkukaudella.[62]

Brendan Shanahanin vaimon nimi on Catherine, ja heillä on kolme lasta: kaksi poikaa ja tyttö.[63]

Hyväntekeväisyystyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shanahan on tunnettu hyväntekeväisyystyöstään.[64] Isänsä kuoleman jälkeen hän halusi auttaa taistelussa Alzheimerin tautia vastaan ja järjesti isänsä muistoksi softballottelun, jossa pelasi julkisuuden henkilöitä ja joka tuotti 30 000 dollaria Alzheimer-tutkimukselle.[60]

Keväällä 2003 NHL palkitsi Shanahanin King Clancy Memorial Trophyllä, joka annetaan humanitaarisesta työstä. Shanahan sai palkinnon ohjelmasta, joka toteutettiin yhteistyössä Detroitin kaupungin ja Detroitin pelastuslaitoksen kanssa. Ohjelman tarkoituksena oli avustaa köyhiä perheitä palovaroittimien hankkimisessa ja asentamisessa. Shanahan hankki itse tuhansia palovaroittimia, kannusti ihmisiä antamaan tukensa ohjelmalle ja oli myös usein auttamassa pelastuslaitosta laitteiden asentamisessa. Detroitin pelastuslaitos nimesi Shanahanin vuoden 2001 huomattavaksi kansalaiseksi.[65]

Shanahan on ollut mukana myös Make-A-Wish Foundation -säätiön toiminnassa. Säätiö tukee parantumattomasti sairaita lapsia.[65]

Tarinat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shanahan on pitänyt aina tarinoiden kertomisesta ja antanut näin väriä joukkueiden mediaoppaisiin. Hän on väittänyt, että hän on asunut kesäisin irlantilaisessa kartanossa, osallistunut Pamplonan härkäjuoksuun ja soittanut saksofonia jazzfestivaaleilla. Lisäksi Shanahan on kertonut hakeneensa dinosauruksen roolia The Flintstones – Kiviset ja Soraset -elokuvaan, esiintyneensä jalkapallokohtauksessa Forrest Gumpissa ja olleensa Irlannin varamaalivahtina jalkapallon MM-kilpailussa sekä pallopoikana Andre Agassin ottelussa Yhdysvaltain avoimissa.[66]

Shanahanin tarinat eivät yleensä pidä paikkaansa, ja hän onkin myöntänyt halunneensa hieman elävöittää kesäkuulumisiaan, sillä hän oli nähnyt muidenkin pelaajien tehneen kaikkea mielenkiintoista.[67] Shanahan on kuitenkin esiintynyt elokuvassa, joskaan ei Forrest Gumpissa: hänellä oli pieni poliisin rooli komediassa Me kaksi & Irene.[68]

Saavutukset ja palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkueissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkueessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maailmanmestaruus (1994)
  • Olympiavoitto (2002)
  • Kanada-cupin voitto (1991)

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1985–1986 London Knights OHL 59 28 34 62 70 5 5 5 10 5
1986–1987 London Knights OHL 56 39 53 92 128 – – – – – JMM 6 4 3 7 4
1987–1988 New Jersey Devils NHL 65 7 19 26 131 12 2 1 3 44
1988–1989 New Jersey Devils NHL 68 22 28 50 115 – – – – –
1989–1990 New Jersey Devils NHL 73 30 42 72 137 6 3 3 6 20
1990–1991 New Jersey Devils NHL 75 29 37 66 141 7 3 5 8 12
1991–1992 St. Louis Blues NHL 80 33 36 69 171 6 2 3 5 14 KC 8 2 0 2 6
1992–1993 St. Louis Blues NHL 71 51 43 94 174 11 4 3 7 18
1993–1994 St. Louis Blues NHL 81 52 50 102 211 4 2 5 7 4 Ykköstähdistö MM 6 4 3 7 6
1994–1995 Düsseldorfer EG DEL 3 5 3 8 4 – – – – –
St. Louis Blues NHL 45 20 21 41 136 5 4 5 9 14
1995–1996 Hartford Whalers NHL 74 44 34 78 125 – – – – –
1996–1997 Hartford Whalers NHL 2 1 0 1 0 – – – – – MC 7 3 3 6 8
Detroit Red Wings NHL 79 46 41 87 131 20 9 8 17 43 Stanley Cup
1997–1998 Detroit Red Wings NHL 75 28 29 57 154 20 5 4 9 22 Stanley Cup OK 6 2 0 2 0
1998–1999 Detroit Red Wings NHL 81 31 27 58 123 10 3 7 10 6
1999–2000 Detroit Red Wings NHL 78 41 37 78 105 9 3 2 5 10 Ykköstähdistö
2000–2001 Detroit Red Wings NHL 81 31 45 76 81 2 2 2 4 0
2001–2002 Detroit Red Wings NHL 80 37 38 75 118 23 8 11 19 20 Stanley Cup Kakkostähdistö OK 6 0 1 1 0
2002–2003 Detroit Red Wings NHL 78 30 38 68 103 4 1 1 2 4
2003–2004 Detroit Red Wings NHL 82 25 28 53 117 12 1 5 6 20
2005–2006 Detroit Red Wings NHL 82 40 41 81 105 6 1 1 2 6 MM 8 3 1 4 10
2006–2007 New York Rangers NHL 67 29 33 62 47 10 5 2 7 12
2007–2008 New York Rangers NHL 73 23 23 46 35 10 1 4 5 8
2008–2009 New Jersey Devils NHL 34 6 8 14 29 7 1 2 3 2
NHL yhteensä 1524 656 698 1354 2489 184 60 74 134 279 aikuisten arvokisat 41 14 8 22 30
Lähteet: [2][69]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Farber, Michael: The Book On Brendan. Sports Illustrated, 18.11.1996, 85. vsk, nro 21. SI Vault. Viitattu 10.9.2010. (englanniksi)
  • Farber, Michael: The Man Who Changed Hockey. Sports Illustrated, 30.1.2006, 104. vsk, nro 4. SI Vault. Viitattu 10.9.2010. (englanniksi)
  • Fischler, Stan: Detroit Red Wings Greatest Moments and Players. Sports Publishing LLC, 2002. ISBN 1582612714 (englanniksi)
  • Leppäsyrjä, Jussi: Persoona isolla B:llä. Jääkiekkolehti, 23.4.2002, 10. vsk, nro 4. Tampere: Egmont Kustannus. ISSN 1238-0903

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Hicks, Brandon: Shanahan retires after 21 NHL seasons CBC Sports. 17.11.2009. CBC. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Brendan Shanahan Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Fischler, s. 52
  4. ↑ a b c d e f g Shanny #14 (Blogi; Archive.org Tekijä = Nieminen, Jouni) HS.fi. 18.11.2009. Helsinki: Sanoma. Viitattu 11.9.2010.
  5. ↑ a b c Harmsworth, Derek: Brendan Shanahan: Broadway Curtain Call? 1.5.2008. Bleacher Report. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b Leppäsyrjä, s. 95
  7. ↑ 1989–90 New Jersey Devils hockeyDB.com. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  8. ↑ Fischler, s. 54
  9. ↑ 1992–93 St. Louis Blues hockeyDB.com. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  10. ↑ 1993–94 NHL League Leaders hockeyDB.com. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  11. ↑ a b Leppäsyrjä, s. 97
  12. ↑ Iovino, Jim: Keenan's Reign Comes to an End LCS Hockey. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  13. ↑ a b Brehm, Mike: Brendan Shanahan announces retirement after 21 NHL seasons Usatoday.com. 18.11.2009. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  14. ↑ a b McGourty, John: Bowman: Shanahan the ”missing piece” NHL.com. 17.11.2009. National Hockey League. Viitattu 10.9.2010. (englanniksi)
  15. ↑ 1993–94 NHL League Leaders hockeyDB.com. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  16. ↑ a b c Kimelman, Adam: Brendan Shanahan announces retirement NHL.com. 17.11.2009. National Hockey League. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  17. ↑ a b c Fischler, s. 55
  18. ↑ Fischler, s. 56
  19. ↑ 1999–00 NHL League Leaders hockeyDB.com. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Shanahan gets 1,000th point CBC Sports. 12.1.2002. CBC. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  21. ↑ Shanny's special goal overshadowed by rivalry ESPN. 23.3.2002. ESPN Internet Ventures. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  22. ↑ Custance, Craig: Shanahan: The shot, the summit and other things SportingNews.com. 18.11.2009. Arkistoitu 20.11.2009. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  23. ↑ a b Farber 2006
  24. ↑ Shanahan leaves Red Wings for one-year deal with Rangers 9.7.2006. Usatoday.com. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  25. ↑ Jagr and Shanahan Ignite The Rangers in Their Opener NYTimes.com. 6.10.2006. The New York Times Company. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  26. ↑ First Messier award goes to Shanahan Los Angeles Times. 19.11.2006. Viitattu 13.9.2010. (englanniksi)
  27. ↑ Sakic, Shanahan named NHL all-star captains CBC Sports. 18.1.2007. CBC. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  28. ↑ Shanahan out with postconcussion symptoms ESPN. 20.2.2007. ESPN Internet Ventures. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  29. ↑ Zinser, Lynn: A Rangers Welcome Back: 5 Goals, 1 KO NYTimes.com. 22.3.2007. The New York Times Company. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  30. ↑ Brendan Shanahan re-signs with Rangers CBC Sports. 10.7.2007. CBC. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  31. ↑ Kreiser, John: Shanahan agrees to join Devils NHL.com. 10.1.2009. The National Hockey League. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  32. ↑ Ackert, Kristie: Brendan Shanahan's signed and practices with Devils NYDailyNews.com. 16.1.2009. Arkistoitu 22.1.2009. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  33. ↑ a b Devils vs. Hurricanes Series Storylines NHL.com. 13.4.2009. National Hockey League. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  34. ↑ Chere, Rich: Shanahan will set an NHL record in first game for Devils NJ.com. 15.1.2009. New Jersey On-Line LLC. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Morreale, Mike G.: Shanahan, Devils part ways NHL.com. 1.10.2009. The National Hockey League. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  36. ↑ Brendan Shanahanin ura paketissa jatkoaika.com. Viitattu 23.11.2009.
  37. ↑ a b Vesa Rantanen: Jätti jälkensä. Ilta-Sanomat/Urheilu, 19.11.2009, s. 10.
  38. ↑ a b c Shanahan Announces Retirement 18.11.2009. Hockey Canada. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  39. ↑ Chow, Kelvin: TSN25: Looking back at the Punch-Up in Piestany TSN.ca. 5.8.2009. Hockey Canada. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  40. ↑ Milanon raskas rankkarihäviö 1994 Elävä arkisto. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 21.11.2009.
  41. ↑ Kelley, Jim: Shanahan is just the man to make the NHL better SI.com. 19.11.2009. A Time Warner Company. Arkistoitu 11.3.2010. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  42. ↑ Aikaisemmin siihen oli pystynyt ainoastaan yhdysvaltalainen Ken Morrow.
  43. ↑ a b Leppäsyrjä, s. 96
  44. ↑ a b Brendan Shanahan Named Captain of Canada's World Championship Team 6.5.2006. Hockey Canada. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  45. ↑ NHL pestasi New Jerseyn hylkimän Shanahanin (Archive.org) HS.fi. 3.12.2009. Sanoma company. Viitattu 4.12.2009.
  46. ↑ Recently retired Shanahan joins National Hockey League in executive role The Hockey News. 3.12.2009. The Hockey News Corporation. Arkistoitu 7.12.2009. Viitattu 4.12.2009. (englanniksi)
  47. ↑ Goldstein, Wes: Brainstorming Shanahan keeps seeking ways to improve NHL CBS Sports. 16.8.2010. CBS Broadcasting Inc. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)
  48. ↑ Goldstein, Wes: NHL tests potential modifications to icing rules and OT setup TSN. 19.8.2010. Arkistoitu 22.8.2010. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)
  49. ↑ Rosen, Dan: Shanahan closes camp with class NHL.com. 19.8.2010. National Hockey League. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)
  50. ↑ Rosen, Dan: Shanahan to succeed Campbell as NHL disciplinarian NHL.com. 1.6.2011 Julkaisija = National Hockey League. Viitattu 27.6.2011. (englanniksi)
  51. ↑ Brendan Shanahan officially hired as Maple Leafs president CBC Sports. 11.4.2014. CBC/Radio-Canada. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)
  52. ↑ Longley, Rob: Leafs fire GM Dave Nonis, interim coach Peter Horachek Toronto Sun. 12.4.2015. Canoe Sun Media. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)
  53. ↑ James Mirtle: Mirtle: Leafs’ Shanahan drops the axe, kick-starts long overdue rebuild The Globe and Mail. 12.4.2015. The Globe and Mail Inc. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)
  54. ↑ Mike Zeisberger: Maple Leafs hire Mike Babcock as coach Toronto Sun. 20.5.2015. Canoe Sun Media. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)
  55. ↑ Maple Leafs’ 2020-21 Are the Next Step in the Shanaplan 8.5.2021. The Hockey Writers. Viitattu 9.6.2022. (englanniksi)
  56. ↑ Andrew G. Zuber: Maple Leafs give Shanahan six-year extension as president Yahoo! Sports. 14.5.2019. Viitattu 9.6.2022. (englanniksi)
  57. ↑ St. James, Helene: Shanahan thrives in Red Wings' new chapter 27.10.2005. Detroit Free Press Inc. Arkistoitu 29.10.2005. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  58. ↑ a b Farber 1996, s. 63
  59. ↑ Leppäsyrjä, s. 92
  60. ↑ a b Losing a Father to Alzheimer's Disease...Brendan Shanahan's Personal Story Alzheimer Society of Canada. Arkistoitu 13.12.2010. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  61. ↑ 2005 OFSAA Hockey Champions MPSJ.ca. Michael Power/St. Joseph High School. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  62. ↑ Koreen, Mike: Shanny set to Rock? SLAM! Sports. 4.2.2005. Canoe Inc. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  63. ↑ Cazeneuve, Brian: Glittering night on Broadway SI.com. 21.12.2006. A Time Warner Company. Viitattu 10.9.2010. (englanniksi)
  64. ↑ Holland, Eva: 20 Celebrities Who Are Serious About Changing The World Matador Network. 13.8.2008. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  65. ↑ a b 2002–03 ;King Clancy Memorial Trophy Winner – Shanahan, Brendan Legens of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  66. ↑ Farber 1996, s. 60
  67. ↑ Brendan Shanahan DetroitRedWings.com. Detroit Red Wings. Viitattu 21.9.2001. (englanniksi)
  68. ↑ Me, Myself & Irene Jim Carrey Online. Viitattu 21.9.2001. (englanniksi)
  69. ↑ Brendan Shanahan The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Ron Francis 		King Clancy Memorial Trophyn voittaja
2003 		Seuraaja:
Jarome Iginla
Edeltäjä:
– 		Mark Messier Leadership Awardin voittaja
11/2006 		Seuraaja:
Scott Niedermayer
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Brendan_Shanahan&oldid=21483185”