Benjamin Netanjahu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Benjamin Netanjahu
בנימין (ביבי) נתניהו
Virallinen muotokuva vuodelta 2023.
Virallinen muotokuva vuodelta 2023.
Israelin pääministeri
29. joulukuuta 2022 –
Presidentti Isaac Herzog
Edeltäjä Yair Lapid
31. maaliskuuta 2009 – 13. kesäkuuta 2021
Presidentti Shimon Peres
Reuven Rivlin
Edeltäjä Ehud Olmert
Seuraaja Naftali Bennett
18. kesäkuuta 1996 – 6. heinäkuuta 1999
Presidentti Ezer Weizman
Edeltäjä Shimon Peres
Seuraaja Ehud Barak
Israelin oppositiojohtaja
28. maaliskuuta 2006 – 31. maaliskuuta 2009
Edeltäjä Amir Peretz
Seuraaja Tzipi Livni
Israelin valtiovarainministeri
28. helmikuuta 2003 – 9. elokuuta 2005
Edeltäjä Silvan Shalom
Seuraaja Ehud Olmert
Israelin ulkoministeri
6. marraskuuta 2002 – 28. helmikuuta 2003
Edeltäjä Shimon Peres
Seuraaja Silvan Shalom
Henkilötiedot
Syntynyt21. lokakuuta 1949 (ikä 75)
Tel Aviv, Israel
Arvonimikapteeni
Tiedot
Puolue Likud
Uskonto juutalaisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.netanyahu.org.il

Benjamin ”Bibi” Netanjahu (hepr. ‏בִּנְיָמִין נְתַנְיָהוּ‎, Binjamin Netanjahu) (s. 21. lokakuuta 1949 Tel Aviv) on israelilainen Likud-puoluetta edustava poliitikko, joka on toiminut Israelin pääministerinä kolmeen otteeseen, viimeksi joulukuusta 2022 lähtien.

Aiemmin hän oli pääministerinä vuosina 1996–1999 ja 2009–2021 sekä ulkoministerinä 2002–2003 ja valtiovarainministerinä 2003–2005. Vuodesta 2019 lähtien Netanjahu on ollut Israelin historian pisimpään virassa ollut pääministeri.

Netanjahu on saanut osakseen voimakasta arvostelua toiminnastaan Gazan sodassa 2023–, ja häntä on syytetty esimerkiksi palestiinalaisten kansanmurhasta. Kansainvälinen rikostuomioistuin on antanut Netanjahusta pidätysmääräyksen sotarikoksista Gazan sodassa.

Perhe ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Netanjahu syntyi vuonna 1949 Tel Avivissa Israelissa juutalaiseen perheeseen, jonka isänpuoleinen suku on puolanjuutalaista alkuperää.[1] Hänellä on myös sefardijuutalaisia juuria.[2] Isä Benzion Netanjahu oli juutalaisen historian professori ja revisionistista sionismia[1] kannattaneen Ze'ev Jabotinskyn entinen avustaja. Yliopistourallaan Benzion Netanjahu erikoistui espanjanjuutalaisten historiaan.[1] Benjaminin vanhempi veli Jonathan Netanjahu kuoli Entebben operaatiossa pelastaessaan israelilaisia panttivankeja Ugandassa.

Netanjahu vietti varhaisen lapsuutensa Jerusalemissa. Vuodet 1956–1958 ja 1963–1967 hän asui perheensä kanssa Yhdysvalloissa.[3] Vuonna 1967 hän palasi Israeliin ja liittyi Israelin puolustusvoimien Sayeret Matkal -erikoisjoukkoyksikköön. Hän lopetti palveluksensa puolustusvoimissa vuonna 1972 ja palasi Yhdysvaltoihin opiskelemaan arkkitehtuuria Massachusetts Institute of Technology -korkeakoulussa.[3] Seuraavana vuonna kuitenkin puhkesi Jom kippur -sota, ja Netanjahu palasi Israeliin taistelemaan sotaan.[3] Sodan päätyttyä hän palasi Yhdysvaltoihin jatkamaan opintojaan ja valmistui maisteriksi 1976.[3][4] Lisäksi hän on opiskellut valtiotiedettä MIT:ssä ja Harvardin yliopistossa.[5]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alkuvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1984 Netanjahu nimettiin Israelin YK-edustajaksi, jona hän toimi vuoteen 1988, jolloin hänet valittiin knessetiin. 1993 hänet valittiin ensimmäisen kerran Likudin puheenjohtajaksi.

Ensimmäinen pääministerikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 pääministeri valittiin Israelissa ensimmäistä kertaa suoralla vaalilla. Yllättäen Netanjahu voitti ennakkosuosikki Shimon Peresin, mutta työväenpuolue voitti enemmistön knessetissä. Netanjahu joutui ottamaan hallitukseensa kaksi uskonnollista pienpuoluetta, joiden sosiaalipolitiikka söi uskottavuutta hänen uusliberalistisilta talousuudistuksiltaan. Vuonna 1997 hän luovutti Hebronin kaupungin palestiinalaishallinnolle.

Ensimmäisen pääministerikauden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hävittyään pääministerivaalin Ehud Barakille vuonna 1999 Netanjahu vetäytyi politiikasta pariksi vuodeksi.[4] Vuonna 2002 Netanjahu nimitettiin ulkoministeriksi Ariel Sharonin hallitukseen. Aikaisemmin samana vuonna Netanjahu puhui Yhdysvaltain kongressissa, jossa hän ilmaisi vahvasti tukevansa Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin ja pyrkimystä syrjäyttää Saddam Hussein.[6] Vuoden 2003 vaalien jälkeen hänestä tuli valtiovarainministeri Sharonin toiseen hallitukseen, jossa hän leikkasi sosiaalietuuksia. Netanjahu erosi ministerin tehtävistä 9. elokuuta 2005 hallituksen hyväksyttyä vetäytymisen Gazan kaistalta.[4] Hänet valittiin toisen kerran Likudin puheenjohtajaksi 20. joulukuuta 2005.

Toinen pääministerikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Likudin puheenjohtajana Netanjahusta tuli automaattisesti puolueen pääministeriehdokas vuoden 2009 parlamenttivaaleissa. Hänen kampanjansa verkkosivustoon otettiin mallia väreissä, fonteissa ja sosiaalisen median käytössä Yhdysvaltain presidentiksi valitulta Barack Obamalta.[7] Vaikka Likud sai vaaleissa vähemmän ääniä kuin Tzipi Livnin Kadima, yhdessä oikeistopuolueiden kanssa sillä oli hallussaan yli puolet knessetin paikoista, ja näin Netanjahusta tuli pääministeri.

Netanjahu puhui YK:n yleiskokoukselle 24. syyskuuta 2009.[8] Puheessaan hän muun muassa tyrmäsi Iranin presidentti Mahmud Ahmadinežadin väitteet, ettei holokaustia koskaan tapahtunut. Netanjahu kritisoi myös Iranin ydinohjelmaa ja vertasi maata Natsi-Saksaan.[4]

Vastoin Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman kantaa, jonka mukaan Israelin ja Palestiinan rajojen täytyy perustua vuotta 1967 edeltäviin rajoihin, joihin voidaan tehdä molemminpuolisia aluevaihtoja, Netanjahu vaatii pysyvää sotilaallista läsnäoloa Jordanin laaksossa, koko Jerusalemia Israelille ja miehitetyille alueille rakennettujen siirtokuntien liittämistä Israeliin. Israelin ja palestiinalaisten välinen rauhanprosessi keskeytyi syyskuussa 2010.[9][10] Netanjahu on sanonut, ettei itsenäistä palestiinalaisvaltiota "synny hänen pääministeriaikanaan".[11]

Vuoden 2013 parlamenttivaalien jälkeen muodostettiin Netanjahun III hallitus.[12]

Netanjahu suututti demokraatit puhumalla Yhdysvaltain kongressissa maaliskuussa 2015. Vierailusta ei ollut sovittu Valkoisen talon eikä kongressin demokraattien kanssa.[13] Netanjahu oli kutsuttu puhumaan Washingtonin edustajainhuoneen puhemiehen John Boehnerin aloitteesta.[14] Puheessaan Netanjahu varoitti Iranin aggressiivisuudesta ja vastusti Iranin kanssa neuvoteltavaa sopimusta sen ydinaseohjelmasta.[15] Israelin turvallisuuspalvelu Mossadin mukaan Netanjahu johti YK:ta harhaan vuonna 2012 väittämällä, että Iran kykenisi rakentamaan ydinaseen vuodessa.[16] Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry on muistuttanut, että Netanjahu vieraili Yhdysvaltain kongressissa puhujana myös vuoden 2002 lopulla, jolloin hän kehotti Yhdysvaltoja hyökkäämään Irakiin.[17]

Likud-puolue voitti vuoden 2015 parlamenttivaalit[18] ja Netanjahu aloitti kolmannen kautensa pääministerinä 7. toukokuuta 2015.[19] Tammikuun alussa vuonna 2017 uutisoitiin Netanjahun olevan epäiltynä lahjusten ottamisesta kahdelta liikemieheltä, israelilaiselta ja ulkomaalaiselta.[20] Kyse on tätä tapausta laajemmasta korruptiota koskevasta tutkinnasta.[20] Netanjahu on kertonut julkisuuteen, ettei hän toiminut lain vastaisesti.[20] Hän on epäiltynä myös toisessa lahjustapauksessa, jossa epäillään, että hän olisi lupaillut israelilaiselle lehdelle määräävänsä rajoituksia sen kilpailijoille, jos lehti tekisi hänestä myönteisempiä juttuja.[21] Myöhemmin saman vuoden maaliskuussa uutisoitiin, että Netanjahu on uhannut hajottaa Israelin nykyisen hallituksen yleisradioyhtiötä koskevan kiistan vuoksi.[21] Israelin politiikan tuntijat ovat kuitenkin esittäneet, että näin hän haluaisi vain kääntää huomion pois häneen kohdistuneista rikosepäilyistä ja vältellä poliisitutkintoja, joita on ollut tätä edeltävinä viikkoina runsaasti.[21] Mahdollisten syytteiden nostaminen voisi horjuttaa Israelin nykyistä hallitusta.[21] Israelin edellisistä vaaleista oli uutisointihetkellä vain kaksi vuotta aikaa.[21] Seuraavat vaalit oli määrä järjestää marraskuussa 2019.[21] Monien Netanjahun puoluetovereiden kerrottiin vastustavan ennenaikaisia vaaleja.[21]

Israelin politiikassa 2020-luvulle tultaessa merkittävimmät puolueet ovat Benjamin Netanjahun johtama Likud, joka vastustaa Palestiinan valtiota, kannattaa siirtokuntia ja tukee talouselämässä yksityistämistä. Likud on voimakkaasti henkilöitynyt pitkäaikaiseen pääministeriin Netanjahuun. Tärkeimmäksi vastavoimaksi Likudille on noussut Sininen ja valkoinen -koalitio (Kahol Lavan). Tätä keskustalaista koalitiota johtaa entinen armeijan komentaja Benny Gantz. Koalitio luotiin vastavoimaksi Netanjahulle. Entinen sosialidemokraattinen valtapuolue työväenpuolue Avoda on hiipunut ja menettänyt huomattavasti merkitystään. Sekä Likudilla että Benny Gantzin johtamalla koalitiolla on liittolaisinaan useita pienempiä ryhmiä, jotka yrittävät saavuttaa etuja omille viiteryhmilleen. Israel ajautui loppuvuonna 2019 sisäpoliittiseen umpikujaan. Maassa pidettiin parlamenttivaalit vuonna 2019 kaksi kertaa, huhtikuussa ja syyskuussa. Hallitusta ei saatu muodostettua, sillä vaalit johtivat molemmilla kerroilla käytännössä ratkaisemattomaan tasatulokseen. Syyskuun 2019 parlamenttivaaleissa Likud sai 32 paikkaa ja Sininen ja valkoinen sai 33 paikkaa, Sekä Netanjahu että Gantz epäonnistuivat hallituksen muodostamisessa. Avigdor Liebermanin johtama sekulaari ja kansallismielinen Yisrael Beiteinu -puolue ilmoitti, ettei se suostu hallitukseen kummankaan kanssa. Liebermanin johtama puolue edustaa lähinnä venäjänkielisiä maahanmuuttajia. Israelissa oltiin ajautumassa kolmansiin parlamenttivaaleihin vuoden sisällä.[22][23][24]

Heinäkuussa 2019 Netanjahusta tuli Israelin historian pisimpään virassa ollut pääministeri, kun hän ylitti Israelin ensimmäisen pääministerin David Ben-Gurionin pääministerikausillaan vuosina 1948–1953 ja 1955–1963 saavuttamat yhteensä 4876 päivää pääministerinä. Likud-puolueen johtaja Netanjahu oli toiminut yhteensä yli 13 vuotta maan pääministerinä vuosina 1996–1999 ja uudelleen vuodesta 2009 lähtien.[25] Netanjahu siirtyi 2010-luvulla yhä enemmän oikealle ja leimautui nationalistiksi.[26]

Marraskuussa 2019 maan ylin oikeusviranomainen ilmoitti nostavansa pääministeri Netanjahua vastaan syytteet korruptiosta. Syytteiden mukaan Netanjahu on ottanut vastaan merkittäviä lahjoituksia eräiltä liikemiehiltä. Netanjahu itse kiistää syytökset ja sanoo niitä noitavainoksi.[27] Netanjahu pyrki välttämään oikeudenkäynnin syytesuojaa hakemalla.[28] Oikeudenkäynti kuitenkin aloitettiin toukokuussa 2020. Syytteet nostettiin lahjonnasta, petoksesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä.[29]

Kolmas pääministerikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2020 Netanjahu muodosti vaikeiden neuvottelujen jälkeen sisäpoliittisessa umpikujatilanteessa yhteistyöhallituksen Likud-puolueensa ja sen pääkilpailijan Sininen ja valkoinen -liittouman kanssa. Kolmivuotisen hallitussopimuksen mukaan Netanjahu olisi jatkanut pääministerinä ensimmäiset puolitoista vuotta, jonka jälkeen pääministeriksi olisi siirtynyt Benny Gantz.[30] Vuonna 2021 Naftali Bennettin ja Yair Lapidin kokoama koalitiohallitus syrjäytti Netanjahun, josta tuli oppositiojohtaja. Koalitiohallitus jäi lyhytikäiseksi,[31] ja vuoden 2022 lopussa Netanjahu palasi kuudennen kerran pääministeriksi.[32]

Oikeusjärjestelmäuudistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Netanjahun hallitus alkoi ajaa suurimittaisia muutoksia maan oikeusjärjestelmään. Kiistanalaisimman muutoksen mukaan knesset voisi määräenemmistöllä kumota korkeimman oikeuden päätöksiä. Israelin perustuslain puutteen vuoksi toimeenpanovallan ja tuomiovallan jako on heikko ja hallituksella on aina enemmistö knessetissä. Muutos olisi antanut kulloinkin vallassa olevalle hallituskoalitiolle lähes rajattomat oikeudet. Perustuslain sijaan Israelissa on "peruslakeja", mutta ei ole määritelmää sille mitkä lait näihin kuuluvat, eikä niiden säätämisessä ole mitään eroa tavallisiin lakeihin. Netanjahun hallituksen suunnitelman mukaan knesset olisi voinut määritellä säätämänsä lain peruslaiksi, johon oikeus ei voisi puuttua.[33]

Heinäkuussa 2023 Netanjahun hallitus päätti poistaa niin sanotun ”kohtuullisuuslausekkeen”, jonka avulla korkein oikeus on voinut kumota hallituksen päätökset. Lausekkeen poistosta päätettiin äänin 64-0. Opposition edustajat boikotoivat äänestystä. Kohtuullisuuslausekkeen poistamista on pidetty uudistuksen kulmakivenä. Netanjahun hallitus on lisäksi ajanut sitä, että hallituksen sanavaltaa tuomareiden nimittämisessä kasvatettaisiin.[34]

Israelilaiset osoittivat mieltään Netanjahun hallituksen kiistanalaista oikeusjärjestelmäuudistusta vastaan sankoin joukoin vuoden 2023 aikana. Maan historian suurimpiin kuuluneet[35] mielenosoitukset alkoivat tammikuussa 2023 ja jatkuivat noin kymmenen kuukauden ajan lokakuuhun asti.[36] Suurimpiin mielenosoituksiin osallistui satoja tuhansia israelilaisia.[37][38] Vuonna 2023 vuodetuista Yhdysvaltain puolustusministeriön salaisista dokumenteista paljastui, että Israelin tiedustelupalvelu Mossad oli lietsonut maan hallituksenvastaisia mielenosoituksia. Netanjahu kielsi väitteet Mossadin osallisuudesta.[39] Israelin hallinto yritti siirtää huomiota ulkoisiin uhkiin ratsaamalla Al-Aqsan moskeijan,[40] pommittamalla useaan otteeseen Syyriaa[41][42][43], Libanonia ja Gazan kaistaa.[44] Syyria vastasi viimein iskuihin ampumalla ohjuksia Israeliin huhtikuussa 2023.[45]

Tammikuussa 2024 Israelin korkein oikeus torppasi oikeusjärjestelmäuudistukselle keskeisen "kohtuullisuuslausekkeen" poiston äänin 8-7. Korkeimman oikeuden lausunnon mukaan uudistus olisi aiheuttanut "vakavaa ja ennennäkemätöntä vahinkoa Israelin valtion perusominaisuuksille demokraattisena valtiona".[46][47] Korkeimman oikeuden päätös oli karvas tappio Netanjahulle ja tämän kumppaneille.[48]

Gazan sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gazan sodan aloittaneesta Hamasin hyökkäyksestä lokakuussa 2023 lähtien Netanjahu on kohdannut erittäin voimakasta arvostelua. Netanjahua on arvosteltu tiedustelutoiminnan pettämisestä, koska hallitus ei pystynyt ennakoimaan Hamasin hyökkäystä. Lisäksi Netanjahua on ovat syytetty Hamasin ottamien israelilaisten panttivankien laiminlyömisestä ja näiden palauttamisessa epäonnistumisessa. Israelissa Netanjahun hallitusta arvostelevat ja panttivankien kotiuttamista vaativat viikottaiset protestit ovat vaatineet Netanjahun eroa ja vaalien aikaistamista.[49][50][51]

Netanjahun hallitusta on syytetty palestiinalaisten kansanmurhasta Gazan sodan yhteydessä.[52] Joulukuussa 2023 Etelä-Afrikka jätti Kansainväliselle tuomioistuimelle (ICJ) kanteen, jossa syytti Israelin rikkoneen YK:n kansanmurhasopimusta. Tammikuussa 2024 ICJ määräsi Israelin ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin kansanmurhan estämiseksi, ja katsoi, että ainakin osa Etelä-Afrikan väittämistä teoista näyttää kuuluvan vuoden 1948 kansanmurhasopimuksen piiriin. Tuomioistuin ei kuitenkaan määrännyt Gazaan välitöntä tulitaukoa.[53][54] Netanjahu kutsui syytettä törkeäksi ja sanoi, että Israel tekee lähtökohtaisesti kaikkensa puolustaakseen itseään.[55]

Toukokuussa 2024 Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) johtava syyttäjä kertoi hakevansa Netanjahulle, Israelin puolustusministeri Yoav Gallantille ja Hamasin johtajille kansainvälistä pidätysmääräystä useista Gazan sodan aikana tehdyistä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.[56] Pidätysmääräys annettiin marraskuussa 2024.[57]

Kahden valtion malli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benjamin Netanjahu (pääministeri 1996–1999, 2009–2021, 2022–) vastustaa kahden valtion mallia ja pitää virheenä sitä, että ennen hänen pääministerikauttaan PLO yleensä päästettiin Tunisiasta Palestiinaan ja Palestiinalaishallinto perustettiin. Hän sanoo olevansa ylpeä siitä, että esti palestiinalaisvaltion muodostumisen, "koska tänään jokainen ymmärtää, millainen Palestiinan valtio olisi voinut olla nyt kun olemme nähneet pienimuotoisen Palestiinan valtion Gazassa".[58]

Vuonna 2019 Netanjahu totesi "Sen, joka vastustaa Palestiinan valtion perustamista, on tuettava taloudellisesti Gazaa, koska länsirannan Palestiinalaishallinnon ja Gazassa olevan Hamasin pitäminen toisistaan erillään estää Palestiinalaisvaltion syntymisen." Pääministerinä Netanjahu salli miljoonien avustusdollarien pääsyn Gazaan. Vuonna 2023 hän vakuutti, että raha tuli humanitaarisiin tarkoituksiin eikä hyödyttänyt Hamasia.[58][59]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c PM's father Benzion Netanyahu dies Ynetnews. Viitattu 3.1.2017.
  2. ↑ Netanyahu: I have Sephardic roots as well Ynetnews. 25.5.2016. Viitattu 10.2.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Prime Minister Benjamin Netanyahu Ynetnews. 2.10.2012. Viitattu 25.3.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Timonen, Ilkka: "Gazan sota loppui liian aikaisin" Aamulehti, 9.2.2009, s. B15.
  5. ↑ Benjamin Netanyahu mfa.gov.il. Israelin ulkoministeriö. Viitattu 9.5.2014.
  6. ↑ Mackey, Robert: Kerry Reminds Congress Netanyahu Advised U.S. to Invade Iraq The New York Times. 25.2.2015. Viitattu 10.10.2015.
  7. ↑ Bronner, Ethan & Cohen, Noam: In Israel, 'Yes we can, too' The New York Times. 14.11.2008. Viitattu 9.5.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Prime Minister Benjamin Netanyahu's speech to the UN General Assembly Haaretz.com. 24.9.2009. Viitattu 9.5.2014. (englanniksi)
  9. ↑ US Congress Gives Netanyahu Speech An Enthusiastic Response Voice of America. 23.5.2011. Viitattu 9.5.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Abbas Aide: Israeli PM's Speech Creates 'Obstacles' to Peace Voice of America. 23.5.2011. Viitattu 9.5.2014.
  11. ↑ Dan Williams: Netanyahu says Palestinian state won't arise if he stays prime minister Daily Mail. 16.3.2015. Viitattu 16.3.2015.
  12. ↑ Israelin parlamentti hyväksyi Netanjahun hallituksen HS.fi. 18.3.2013. Arkistoitu 23.3.2015. Viitattu 9.5.2014.
  13. ↑ Dave Boyer: Obama won’t watch Netanyahu speak to Congress Washington Times. 3.3.2015. Viitattu 16.3.2015.
  14. ↑ Laura Saarikoski: Netanjahu puhui Iran-sopua vastaan USA:ssa Helsingin Sanomat. 4.3.2015. Viitattu 16.3.2015.[vanhentunut linkki]
  15. ↑ The complete transcript of Netanyahu’s address to Congress The Washington Post. 3.3.2015. Viitattu 16.3.2015.
  16. ↑ Terhi Toivonen: Nolo tietovuoto Israelille – Iranilla ei ollutkaan ydinasevalmiutta ? Yle. 24.2.2015. Viitattu 16.3.2015.
  17. ↑ Robert Mackey: Kerry Reminds Congress Netanyahu Advised U.S. to Invade Iraq The New York Times. 25.2.2015. Viitattu 16.3.2015.
  18. ↑ Peter Beaumont: Binyamin Netanyahu scores dramatic victory after late surge in support The Guardian. 18.3.2015. Viitattu 18.3.2015.
  19. ↑ Israeliin saatiin uusi hallitus aivan viime hetkillä 7.5.2015. HS. Arkistoitu 19.5.2015.
  20. ↑ a b c Pääministeri Netanjahu poliisikuulustelussa lahjusepäilyistä Yle Uutiset. Viitattu 3.1.2017.
  21. ↑ a b c d e f g Israelin pääministeri uhkaa uusilla vaaleilla Yle Uutiset. Viitattu 20.3.2017.
  22. ↑ https://www.timesofisrael.com/a-beginners-guide-to-the-2019-israeli-elections/ timesofisrael.com.
  23. ↑ https://www.bbc.com/news/world-middle-east-50486647 bbc.com.
  24. ↑ https://www.bbc.com/news/world-middle-east-29123668 bbc.com.
  25. ↑ Oliver Holmes: Benjamin Netanyahu becomes longest-serving Israeli PM The Guardian. 20.7.2019. Viitattu 27.1.2020. (englanti)
  26. ↑ Benjamin Netanyahu’s toxic legacy will haunt Israel long after he goes. The Guardian 23.11.2019
  27. ↑ https://www.bbc.com/news/world-middle-east-47409739 bbc.com.
  28. ↑ Jussi Nurminen: Netanjahu yrittää välttää korruptio-oikeudenkäynnin syytesuojaa hakemalla – Israelin poliittinen umpikuja lykkää päätöstä kuukausilla Yle. 1.1.2020. Viitattu 27.6.2020.
  29. ↑ Hanna Huhtamäki: Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun oikeudenkäynti alkaa tänään Helsingin Sanomat. 24.5.2020. Viitattu 27.6.2020.
  30. ↑ Israel sai uuden hallituksen – Netanjahu: On aika liittää Länsirannan siirtokunnat Israeliin Yle Uutiset. Viitattu 31.8.2020.
  31. ↑ Pöntinen, Pirkko: Israelin vaalikierre kiihtyy – hallitus hajoaa taas, vaalit syksyllä Yle Uutiset. 20.6.2022. Viitattu 20.1.2023.
  32. ↑ Israelin johtoon palannut Benjamin Netanjahu pelaa kovaa peliä suurin riskein Helsingin Sanomat. Pääkirjoitus. 5.1.2023. Viitattu 7.1.2023.
  33. ↑ Netanyahu's Coup for Dummies: Israel's Constitutional Crisis, Explained Haaretz. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  34. ↑ STT–AFP: Israelin parlamentti hyväksyi kiistellyn uudistuksen – poliisi hajottanut mielenosoituksia vesitykeillä Ilta-Sanomat. 24.7.2023. Viitattu 13.6.2024.
  35. ↑ STT–AFP: Israelin parlamentti hyväksyi kiistellyn uudistuksen – poliisi hajottanut mielenosoituksia vesitykeillä Ilta-Sanomat. 24.7.2023. Viitattu 13.6.2024.
  36. ↑ How Israel’s judicial reform protesters shifted focus to aiding victims of Hamas PBS NewsHour. 5.11.2023. Viitattu 13.6.2024. (englanti)
  37. ↑ Why are Israelis protesting against the new government? www.aljazeera.com. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  38. ↑ Israel sees one of its biggest-ever protests bbc.com. 11.3.2023. Viitattu 13.6.2024. (englanti)
  39. ↑ Natasha Bertrand,Kylie Atwood: Leaked Pentagon documents provide rare window into depth of US intelligence on allies and foes | CNN Politics CNN. 9.4.2023. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  40. ↑ Al-Aqsa mosque: Violence as Israeli police raid Jerusalem holy site BBC News. 5.4.2023. Viitattu 11.4.2023. (englanti)
  41. ↑ Linah Alsaafin: Why is Israel bombing Syrian airports? www.aljazeera.com. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  42. ↑ More than a dozen killed in Israel's 'deadliest attack' on Syrian capital Damascus France 24. 19.2.2023. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  43. ↑ Five killed in Israeli air strikes on Syria’s capital, Damascus www.aljazeera.com. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  44. ↑ Patrick Kingsley, Ronen Bergman: What Happened When Israel Struck Lebanon After Militants Attacked With Rockets The New York Times. 7.4.2023. Viitattu 11.4.2023. (englanti)
  45. ↑ Mohammed Tawfeeq,Larry Register,Richard Allen Greene,Michael Schwartz,Teele Rebane,Eyad Kourdi: Israel says its fighter jets have hit a Syrian military compound CNN. 8.4.2023. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  46. ↑ Israel Supreme Court strikes down judicial reforms bbc.com. 1.1.2024. Viitattu 13.6.2024. (englanti)
  47. ↑ Chen Maanit: Israel's High Court strikes down Netanyahu gov't judicial coup law limiting its power Haaretz. 1.1.2024. Viitattu 13.6.2024. (englanniksi)
  48. ↑ Gidi Weitz: Decisive majority of Israel's High Court justices declares Netanyahu's judicial coup dead Haaretz. 2.1.2024. Viitattu 13.6.2024. (englanniksi)
  49. ↑ Burke, Jason: Thousands protest in Israel amid anger at Netanyahu over hostages held in Gaza The Guardian. 12.5.2024. Viitattu 20.5.2024.
  50. ↑ Israel | ”Netanjahun täytyy mennä” – Israelissa laajoja mielenosoituksia pääministeriä vastaan Helsingin Sanomat. 1.4.2024. Viitattu 20.5.2024.
  51. ↑ Kaksi mielenosoitusta yhdisti voimansa Tel Avivissa, kymmenettuhannet marssivat kaduilla Ilta-Sanomat. 7.4.2024. Viitattu 20.5.2024.
  52. ↑ Gaza: UN experts call on international community to prevent genocide against the Palestinian people | OHCHR web.archive.org. 24.12.2023. Arkistoitu 24.12.2023. Viitattu 20.5.2024.
  53. ↑ Israel-Gaza: What did the ICJ ruling really say? www.bbc.com. Viitattu 20.5.2024. (englanti)
  54. ↑ Application of the Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide in the Gaza Strip (South Africa v. Israel) 12.1.2024. International Court of Justice. Viitattu 20.5.2024.
  55. ↑ Gazan sota | Kansainvälinen tuomioistuin määräsi Israelin ”tekemään kaikkensa”, ettei Gazassa tapahtuisi kansanmurhaa Helsingin Sanomat. 26.1.2024. Viitattu 20.5.2024.
  56. ↑ Statement of ICC Prosecutor Karim A.A. Khan KC: Applications for arrest warrants in the situation in the State of Palestine 20.5.2024. International Criminal Court. Viitattu 20.5.2024.
  57. ↑ Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on antanut pidätysmääräyksen Israelin pääministeristä Benjamin Netanjahusta yle.fi. Viitattu 21.11.2024.
  58. ↑ a b Netanyahu Says He’s ‘Proud’ To Have Prevented Top United States Policy Goal HuffPost. 18.12.2023. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
  59. ↑ https://www.timesofisrael.com/pointing-to-hamass-little-state-netanyahu-touts-role-blocking-2-state-solution/

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Benjamin_Netanjahu&oldid=22851427”